Hyvät naiset ja herrat. On tullut aika hiljentyä kenties viimeistä kertaa Sonyn julkaisemien pelien PC-versioiden ääreen, sillä firma ilmoitti alkuvuodesta 2026, ettei se aio jatkaa käännösten rahoittamista. Olisi valtava harmi, jos Nixxesin tekemät laatukäännökset eivät enää saisi jatkoa, koska se on lopulta vain pelaajien tappio. Valinnanvapaus on aina hyvä juttu.


Mutta jos tämä on tien pää, niin ainakin Nixxesin käännökset päättyvät kunnon loppuhuipennukseen, sillä se tuorein osoitus heidän kyvyistään on erinomaisen toimiva PC-käännös minun viime vuoden suosikkipelistäni, Death Stranding 2: On the Beachista.



Koska Death Stranding 2 on jo arvosteltu V2.fi:ssä, en pureudu tällä kertaa hirveän syvälle yksityiskohtiin, mutta käsitellään silti itse pelikin nopeasti. Death Stranding 2 on tietenkin suoraa jatkoa Kojima Productionsin ensimmäiselle pelille, Death Strandingille. Pelasin itse tätä kauniin melankolista peliä, jonka tarina pyöri eristäytyneisyyden ja yhteyksien muodostamisen ympärillä, juuri koronaviruksen aikaan, joten se iski minuun hyvin kovaa.


Death Stranding 2 jatkaa hyvin samalla linjalla, mutta nostaa kaikin puolin panoksia. Pelaaja ohjastaa yhä Sam Porter Bridgesiä, joka on yksi maailmanlopun jälkeisen maailman kuriireista. Ihmisten eristäydyttyä omiin pieniin maanalaisiin tukikohtiinsa elävien ja kuolleiden maailmoiden törmättyä, kuriirit mahdollistavat tavaroiden liikkumisen ja Samin tapauksessa myös ihmisten yhdistämisen. Hän kun kantaa mukanaan USB-tikkua, jolla hän voi yhdistää eristäytyneet tukikohdat takaisin koko Yhdysvallat kattavaan super-internetiin. Tämä oli ensimmäisen pelin tavoite, ja Sam luonnollisesti onnistui siinä, mutta maksoi myös sankaruudestaan kovan hinnan.

Kakkososan tavoitteena on tehdä sama Meksikolle, sekä sen jälkeen Australialle. Siinä sivussa tietenkin koetaan eeppisiä melodraaman hetkiä, hämmästellään kyberneettisiä ninjoja, kuskataan eläimiä turvaan Chvrches-bändin jäsenten pyörittämään suojakotiin ja tehdään ties mitä muutakin.


Peli on sitä puhdasta Kojimaa, jossa mies täysin ennakkoluulottomasti heittää pelin täyteen kaikkea sitä, mistä hän on kiinnostunut. Tuloksena on äärimmäisen persoonallinen kolmannen persoonan toimintapeli, joka tosiaan vei sydämeni aivan täysin. Ostin pelin PlayStation 5 –version ihan omilla rahoillani ja pelasin sen läpi kesälomani aikana, eikä ostos mennyt hukkaan, sillä kyseessä todellakin oli vuoden suosikkipelini.

PC-versiokin vei minut sen verran tehokkaasti mukanaan, että ihan huomaamatta pelasin sitäkin lähemmäs 10 tuntia, vaikka tietenkin peli on sisällöltään täysin sama kuin PlayStation 5 –originaali, mitä nyt tietenkin kaikki viimeisten yhdeksän kuukauden aikana lisätyt päivitykset löytyvät siitä jo valmiiksi.

Mutta entä se PC-versio? Onko Nixxes onnistunut taas nousemaan omalle tasolleen?



Toisin kuin monet muut PC:lle käännetyt Sony-julkaisut, Death Stranding 2 ei ollut koskaan monialustapeli. Sitä ei suunniteltu PlayStation 4 mielessä, vaan se kehitettiin yksinomaan PlayStation 5:lle ja näin esimerkiksi sen supernopea SSD ei ole vain kiva bonus, vaan perusoletus. Niinpä myös Death Stranding 2 vaatii PC:ltä jonkin verran tehoa. Pelasin itse arvostelua varten Ryzen 7800X3D-prosessorilla ja RTX 5080 –näytönohjaimella varustetulla koneella, joka pystyi pyörittämään peliä 4K-resoluutiolla ja korkeilla grafiikka-asetuksilla hyvinkin pehmeästi. Muutamissa välianimaatioissa ruudunpäivitys hieman töksähteli, kun peli yritti samaan aikaan lukea välianimaation vaatimaa dataa ja taustalla ladata jatkumassa olevaa peliä, mutta enimmäkseen homma toimi mainiosti.


Nixxesin perustyyliin käännös myös tukee suunnilleen kaikkia mahdollisia PC-erikoisuuksia. Death Stranding 2 sisältää tuen sekä AMD:n, Intelin että nVidian dynaamisille skaalauskirjastoille, sekä myös minulle aiemmin tuntemattoman PICO-skaalaimen. Peli tukee myös jos jonkinlaisia resoluutioita ja sisältää kattavat ja monipuoliset mahdollisuudet säädellä grafiikan eri osa-alueita. Tämä yhdistettynä Frame Gen –interpolaatioteknologioihin todennäköisesti saa pelin pyörimään pehmeästi monenlaisilla kokoonpanoilla, joskin tiettävästi esimerkiksi Steam Deck –pelurien kokemus ei ole ollut aivan huikea.

Ei kannata vielä hylätä toivoa kannettavasta Death Stranding 2:sta, sillä pelin Linux-tuki ei ole vielä aivan lopullisessa muodossaan. Julkaisupäivänä Death Stranding 2 ei edes käynnistynyt Protonin kautta, mutta jo parin päivän jälkeen se pyöri melkein yhtä hyvin kuin Windowsilla ja yhteensopivuuden tuunaus jatkuu edelleen tätä kirjoittaessani.

Mainiot ominaisuudet viimeistellään toki sillä Nixxesin toisella tavaramerkillä, eli täydellä tuella Sonyn DualSense-ohjaimen haptisille tärinöille ja muille herkuille. Niinpä jos koneesta löytyy vähänkään enempää vääntöä ja omistaa DualSense-ohjaimen, tarjolla on vielä PlayStation 5 –versiota huikeampi kokemus. Death Stranding 2 näyttää nopean testin perusteella keskitason asetuksillakin todella komealta ja jos koneesta löytyy vääntöä korkeiden asetusten (tai vielä parempien) verran, tarjolla on yksi pelimaailman parhaimman näköisistä peleistä.


Kojima Productionsin oma Decima-pelimoottori on osoittatunut todella kyvykkääksi luomukseksi, joka pystyy loihtimaan varsinkin älyttömän realistisia valo- ja sääefektejä, sekä suuria ja avoimia pelialueita. Nämä pääsevät tietenkin myös loistamaan Death Stranding 2:ssa ja on vieläkin todella vaikuttava kokemus katsella vaikka edessä aukeavaa Australian aavikkomaisemaa auringon noustessa, tai vaikka öisen hirmumyrskyn riehuessa.



Death Stranding 2 oli tosiaan vuoden 2025 suosikkipelini, eikä se hohto ole siitä mihinkään kadonnut. Pelasin nytkin kuin vahingossa PC-versiota vajaat 10 tuntia ja todennäköisesti jatkan pelaamista vielä arvostelun kirjoittamisen jälkeenkin, koska Samin eeppinen seikkailu Australiassa viihdyttää yhä niin suuresti.


Kun PC-versiokin on vielä sitä Nixxesin totuttua huipputyötä, lopputulosta ei voi kuin kehua. Hillittömän hyvä peli, hillittömän hyvä käännös. On toki todettava, että koska peli on niin Kojiman näköinen ja niin rohkeasti omaa polkuaan kulkeva teos, se ei taatusti sovi aivan kaikille. Se painottaa vahvasti tarinaansa, ja jos se ei satu iskemään, lopputulos todennäköisesti jättää pahan maun suuhun. Samaten myös tiedämme sen ensimmäisen pelin perusteella, että kuriirin leikkiminen ei ole kaikkien hommaa. Itse nautin suunnattomasti siitä, miten paikasta toiseen kulkeminen vie aikaa ja vaatii suunnittelua, sekä myös siitä, miten näiden reittien kulkeminen uudelleen ja uudelleen saa ne tuntumaan kotoisilta ja tutuilta. Pidän myös valtavasti peliin rakennetuista yhteisöllisyysominaisuuksista ja siitä, miten se kannustaa pelaajia auttamaan toisiaan, vaikka ei välttämättä koskaan edes tietäisi, ketä lopulta auttaa.

On myös todettava, että koska Death Stranding 2 on niin tarinavetoinen peli, ja koska se tarina on suoraa jatkoa alkuperäiselle Death Strandingille, ensimmäinen peli kannattaa pelata ensin. Kakkososa sisältää kyllä nopean tiivistelmän ykkösen tapahtumista, mutta se jättää todella paljon hyvin tärkeitä tarinankäänteitä ja jopa hahmoja kokonaan selittämättä. Jos ei millään halua palata pelaamaan ensimmäistä peliä, kannattaa ainakin lukea kunnon juonitiivistelmä tai katsoa joku netin pitkistä ja kattavista videoista.


Mutta hitto vie, en voi kuin suositella Death Stranding 2:ta mitä lämpimimmin. Aikana, jolloin valtaosa suurten julkaisijoiden peleistä on puristettu samoihin pariin muottiin, on niin uskomattoman hienoa nähdä, että joku tekee suurella budjetilla täysin omaa juttuaan. Se on ihailtavaa ja vielä merkittävämmin kun homma on tehty kunnolla, tuloksena on uniikilta tuntuva ja kiehtova peli, joka tarjoaa jotain mitä oikein mistään muualta ei pysty löytämään.