Luulin The Bear -sarjan jatkuvan jo tänään. On kai taas pakko antaa 3 tähteä Marvel-sarjan 1. jaksolle ja 1 tähti viimeiselle.

Riri Williams on "naisten Iron Man", jonka näytellyn version esitteli Black Panther: Wakanda Forever. Hän on nuori, fiksu ja hyvin varovaisesti ylimielinen. Keksijän alulla on ideoita, joten resurssien puute turhauttaa häntä. Kun hän murahtaa, sivuhahmo muistuttaa, ettei hän välttämättä ole oikeassa. Juoni on se, että pimeät voimat yrittävät vietellä Ririn kuin Star Warsissa. Alkuperäinen Iron Man on koko jatkumon juhlituin kukko...

Luonnollisesti peruspellet viljelevät netissä sellaista antifanifiktiota, että "huhujen mukaan" Riri kusee Iron Manin haudalle ja kehittelee aikakonetta päästäkseen silpomaan Iron Manilta munat suff-raketeillaan.

En anna säälipisteitä. Annan bonusta viehättävästä toteutuksesta, ja se tulee tarpeeseen, sillä taidetta ei itseasiassa ole pakko katsoa vain koska kaikkea ei erikseen tyritty. Monen tähden väärti ansio on se, että voimahaarniskan käsittelyssä on nyt hitusen fyysisyyttä, monien muiden Marvel-tarinoiden nostettua verenpainettani idioottimaisella nanoteknologialla?

Dominique Thorne on niin osuva pääroolissa kuin materiaali sallii. Hänellä olisi karismaa kukkoilla aidosti. Naaman värähdykset vihjaavat aina syvemmistä tasoista. Eritoten alussa rytmi ja musiikkivalinnat elävöittävät sen, mitä on olla itsestään liikoja luuleva nuori, joka näkee seuraavan loogisen askeleen melkein muttei sittenkään.

Hämärä amisviiksi "Hood" tarjoaa Rirille hommia. Nimi ei ole ainoa asia, joka vihjaa jätkän olevan Robin Hood, mutta hän kytkeytyykin okkultismiin. Ririn kliseisiä perhetraumoja käsitellään ainakin scifin merkeissä, joten yliluonnolliset mahdollisuudet nostavat kulmia. Tai: kun traileri julkaistiin, oletin jonkun nostavan kulmia. Nyt oletan Marvelin tyrivän potentiaalin totaalisesti.


Katsottu: Disney+