Vuosien varrella olen työni puolesta käyttänyt useita tarkkailu- ja studiotyöhön tarkoitettuja kuulokemalleja Sonyn, AKG:n ja Sennheiserin valikoimista. Jotkut ovat olleet parempia, toiset huonompia. Kun testiin tarjottiin maineikkaan saksalaisen Beyerdynamicin uusia studiokuulokkeita, olin tietysti intoa piukassa. Ääni nimittäin on audiovisuaalisessa tuotannossa vähintään 50 prosenttia ja aivan samalla tavalla kun kuvaajan on pystyttävä luottamaan monitoriinsa, on äänisuunnittelijan kuultava kaikki pienetkin vivahteet tarkasti.



Pakettia avatessa ei käy epäselväksi, kenelle kuulokkeet on tarkoitettu. “Professional Headphones”, “The Next Chapter of Studio Legend” ja muut tekstinostot johdattelevat vahvasti monitoroinnin, äänityksen ja miksauksen pariin. Pakettia avatessa hieman harmitti, kun sekä kuulokkeet ja kaapeli 6,3 mm adaptereineen (vaihdettava, 3m) että mukana tuleva pieni kantopussukka oli pakattu muoviin – en olettanut tämän olevan asia, joka alkaa ärsyttämään, mutta kun käytännössä kaikki muut suuret valmistajat suosivat jo muovittomia pakkausmateriaaleja, voisi myös Beyerdynamic hypätä samaan kelkkaan. Kädessä kuulokkeet tuntuvat hyvältä ja laadukkaalta. Korvatyynyt ovat mukavaa materiaalia ja helposti vaihdettavissa. Pantaosan päällysteen voi myös vaihtaa, samoin irroitettavan kaapelin.





Olen tässä viimeisen vuoden ajan vuorotellut videoleikkauskäytössä Genelecien ja Sonyn MDR-MV1 -kuulokkeiden välillä, ja nämä ovatkin hyvällä tavalla toimineet yhteen neutraalina parina. Odotin mainospuheiden perusteella DT 770 Pro X:ltä jotakin samankaltaista, mutta totuuden nimissä neutraalius ei ollut ensimmäinen adjektiivi, joka tuli mieleeni kuulokkeita testatessani. Alapää oli selvästi korostunut ja myös kirkas pää oli hetkittäin jopa räikeä, joskin enimmäkseen hallitusti kontrollissa. Tästä johtuen keskialue jäi hieman vaisuksi ja ikäänkuin muiden taajuuksien varjoon. Se puolestaan johti siihen, että esimerkiksi osassa akustista musiikkia laulajan ääni jäi yllättävän etäiseksi.

Tällainen V-muotoinen toistokäyrä toki sopii hyvin esimerkiksi jykevään rokkenrolliin tai elektroniseen musiikkiin, mutta on hieman vaikea ymmärtää miksi tämänkaltaiseen toistoon on päädytty nimenomaan studio- ja monitorointikäyttöön tarkoitetuissa kuulokkeissa. Erityisen hankalaksi tilanteen tekee se, että esimerkiksi sosiaalisen median sisältöjä “nautitaan” pääsääntöisesti pienten puhelimen kaiuttimien välityksellä, jolloin nimenomaan tasapainoisen keskialueen miksauksen merkitys korostuu.

En väitä, että kuulokkeet kuulostaisivat huonolta, ei suinkaan, mutta mielestäni ne eivät ole paras mahdollinen vaihtoehto siihen, mitä paketissa lukee. Ne ovat hyvän näköiset, eristävät mukavasti ulkomaailmalta ja tuntuvat päässä hyvältä, mutta sopivat tarkkaa monitorointia paremmin pelaamiseen tai loudness-henkiseen musiikin kuunteluun. Itse asiassa ne ovat varsin hyvät leppoisaan fiilistelyyn tai vaikka leffan katselemiseen, joten kuulokkeissa ei sinänsä ole mitään vikaa, kunhan ottaa huomioon missä niitä kannattaa käyttää. Ja onhan totta, että esimerkiksi kaupungilla kävellessä saa paljon enemmän uskottavuuspisteitä kuulokkeilla, joissa lukee sekä Pro että X, kuin vain joku epämääräinen kirjain- ja numeroyhdistelmä.





Kuten sanottua, Beyerdynamic DT770 Pro X:t tuntuvat päässä hyvältä. Erittäin mukavat materiaalit ja pehmusteet tekevät käytöstä miellyttävää, ja jousivoimaa on juuri sopivasti niin, että ne pysyvät tukevasti päässä aiheuttamatta kuitenkaan puristavaa tunnetta. Korvat mahtuvat kuppien sisään, joten korvanlehdet eivät joudu kärsimään paineesta. On hienoa, että kaapelin voi vaihtaa uuteen (joskin mini-xlr -kaapeleita ei löydy ihan jokaisen Prisman hyllystä, jos se sattuu katkeamaan) ja esimerkiksi korvapehmusteiden vaihto on tehty todella helpoksi. Kaapelin suhteen eräät kilpailijat tarjoavat tosin paketissa suoraan kahta eri mittaista kaapelia eri tarkoituksiin – toisinaan 3 metriä voi olla enemmän rasite kuin hyöty. Minulla kesti myös todella pitkään löytää merkintää siitä, kumpi puoli kuulokkeista kuuluu kummalle korvalle, kunnes sattumalta valo osui sankojen sisällä olevaan muoviosaan sopivasti.

Pidemmän käyttöjakson aikana huomasin, että vaikka kuulokekupit sinänsä mukavat ovatkin, ne saattavat pidemmän päälle alkaa hiostamaan. Kuulokkeita ei myöskään saa taitettua kasaan, joka on huomioitava seikka, mikäli haluaa minimoida tavaran määrän esimerkiksi keikalle mennessään. Kuulokkeiden hyvä passiivinen melunvaimennus sen sijaan oli oikein hyvällä tasolla ja ne toimivatkin monella haastattelukeikalla monitorointikuulokkeina erinoimaisesti.





DT770 Pro X:t ovat siis aivan hyvät kuulokkeet, mutta tarkan analyyttiseen studio- ja monitorointikäyttöön suosittelen niiden sijasta edellä mainittuja Sonyn MDR-M1 -kuulokkeita – etenkin, kun hintaero on muutaman kymmenen euron luokkaa. Sonyt eivät ehkä kuulosta yhtä seksikkäältä tai jykeviltä, mutta niin ei ole tarkoituskaan. Jos sen sijaan pitää studiokuulokkeiden estetiikasta ja haluaa Euroopassa valmistetut, hyvät kuulokkeet musiikin kuunteluun, pelaamiseen ja leffoihin, voi Beyerdynamic hyvinkin olla toimiva vaihtoehto. Kannattaa siis tutustua ja käydä kuuntelemassa miltä DT770 Pro X:t kuulostavat omiin korviin!



Plussat:
- Tukeva rakenne
- Helposti huollettavat
- Äänenlaatu, mikäli pitää tukevasta ala- ja yläpään toistosta

Miinukset:
- Ääni liian värittynyt vakavaan studiotyöskentelyyn
- Melko suuri koko
- Pidemmän päälle hiostavat materiaalit

Beyerdynamic DT 770 Pro X
Hintaluokka: 200-230€
Lisätietoja: Beyerdynamic