Kolmas Game of Thrones -sarja sijoittuu aiempien väliin. Tietääkseni silloin ei tapahtunut mitään. Päähenkilö Dunk on isännätön "puskaritari", jolla on sarjan alussa vaikeuksia todistaa olevansa edes sellainen, sillä ritari on virallinen arvo. Ensi jaksossa ehkä nähdään turnaus, jonka avulla hän yrittää edetä elämässä. Tänään hän syö, paskantaa, tanssii, yrittää löytää suosittelijan ja ohimennen tapaa kaljun pikkupojan, joka tahtoo hänen aseenkantajakseen. On kliseinen "en huoli" -vaihe.

Sarja vaikuttaa hyötyvän pätemisen tarpeen puutteesta. Sarja on rento. Sarjan vastuulla ei ole mitään, kun House of the Dragon on yhä käynnissä. George R.R. Martin ei ole enää aikoihin hallinnut visiotaan, mutta pääsaagan paisuessa ja rönsyillessä hän kirjoitti näitä pieniäkin tarinoita pari. Sarja vaikuttaa "rikkovan odotukset" olemalla "joutava" kuin Game of Thronesia edeltänyt 90-luvun sarja olisi voinut olla. Dunk on pitkä, mukava, mutkaton maalaistollo, jolle kaikki ritarisatujen ystävät toivovat pelkkää hyvää. Hengaillaan vaan.

Tämä olisi lasten sarja, ellei tämä vilauttaisi ihoa ja viittaisi karuihin asioihin. Ehkä jotain karua (tai ylipäätään jotakin) tapahtuu joskus. Jos nipotetaan, niin se tuntuu hieman itsetarkoitukselliselta, kun useampi viittaus vedetään takaisin ikään kuin särmikästä olisi Game of Thronesin särmikkyydestä luopuminen. Mutta tämä toimii.

Jakso on normaalipituinen, mutta tietääkseni loput ovat lyhyempiä ja kausikin on tynkä. Huumorista huolimatta tämä ei ole tilannekomedia, joten todennäköisesti tämän pitäisi olla leffa.


Katsottu: HBO Max