Tuorein sisältö

SF-Blues & Lapinlahden Linnut - joukossa hauskuus tiivistyy

Vieras

12.09.2007 klo 14.39 | Luettu: 4112 kertaa | Teksti: Vieras

Bluesia ja huumoria kotimaisilla eväillä
SF-Blues & Lapinlahden Linnut - Bluesia ja huumoria
7.9.2007 Savoy-teatteri, Helsinki


Lapinlahden Linnut julkaisee 12.9. uuden levyn lähes alkuperäisellä kokoonpanollaan. Vain haudan lepoon vuonna 2003 laskettu Heikki Salomaa on poissa. Levyn nimi Etiäppäin on osuva ja kuvaava. On mentävä eteenpäin, vaikka vanhat kaverukset ovatkin taas yhdessä. Uusiakin kappaleita on tehtävä ja esitettävä, vanhoja klassikoita unohtamatta. SF-Blues on myös uudistunut viimeisimmällä levyllään. Vierailijat Heikki Silvennoisen ja Pepe Ahlqvistin rinnalla ovat vaihtuneet. Nämä kaksi orkesteria yhdistivät voimansa kahden ainutlaatuisen konsertin ajaksi ja kapusivat Savoy-teatterin lavalle.



Vanha elokuvateatteri Helsingin keskustassa osoittautui varsin mukavaksi keikkapaikaksi. Miellyttävät siniset penkit, hyvä äänentoisto ja ajallaan alkava konsertti, mitä muuta voi toivoa. ”Esitys alkaa”-kuulutus hieman ennen h-hetkeä veti suupielet hymyyn. Aivan kuin olisi tullut teatteriesitystä seuraamaan. Rokkikonserttien alkamista kyllästymiseen asti odotelleena tämä oli piristävä poikkeus. Lähes tasan klo 19 astelivat SF-Bluesin vuoden 2007 kokoonpanon jäsenet Heikki Silvennoinen, Pepe Ahlqvist, basisti Janne Rajala sekä rumpali Jani Auvinen lavalle ja alkoivat soittaa.

Pepe Ahlqvistin laulama Woman, Why aloitti setin. Mies on koko olemukseltaan blues. Lauluäänikin oli kuosissaan ja soitto sujui mallikkaasti kuten muillakin orkesterin jäsenillä. SF-Blues-levyn mainio aloitusraita Heresy jatkoi settiä ja päästi ääneen Heikki Silvennoisen. Koomikkonakin kunnostautunut Silvennoinen on arvostettu kitaristi. Tästä huolimatta odotti hänen hetkellä minä hyvänsä vääntävän naamaansa johonkin Kummelista tuttuun ilmeeseen. Ilveilyn sijaan hymy karehti herran huulilla ja Heikki tuntui nauttivan joka hetkestä lavalla.

Tämän jälkeen lavalle toivotettiin tervetulleeksi SF-Bluesin tämän vuoden vieraat. Ensin urkujensa taakse asteli mm. Wigwamista tuttu Jukka Gustavson. Hänen jälkeensä lavalle aplodeerattiin Suomi-rockin isähahmo Eero Raittinen. Good Blues sekä Blues In The Night kuultiin seuraavaksi uudelta Man-be careful-levyltä. Illan aikana oli upeaa seurata Jukka Gustavsonin mahtavaa eläytymistä kappaleiden esitykseen. Parhaiten tämä näkyi ehkä Stewie Wonder-lainan Living For The City aikana. Eero Raittisella oli puolestaan oma show päällä koko ajan. Mies eksyi jopa lavalla odotelleen Lapinlahden Lintujen rumpusetin taakse kompaten tyylikkäästi Auvista.

Setin loppuun oli oikeutetusti jätetty Rick Derringer-laina Rock And Roll Hoochie Koo. Tarttuva kappale potkaisi setin tavallaan uudelleen liikkeelle, melkoisen progeilun jälkeen. Kappaletta seuranneen bändiesittelyn jälkeen kuultiin vielä setin viimeisenä Man-be Careful. SF-Bluesin noin tunnin ja vartin kestänyt osuus oli tasapainoinen ja sen aikana kuultiin monta klassikkoa pätevinä tulkintoina. Setin aikana ei häirinnyt kuin ainoastaan se, että kaksi yleisön joukossa ollutta neitokaista ei malttanut pysyä paikoillaan. Ulos salista tuntui olevan asiaa vähän väliä. Huonoa pidätyskykyä kenties? Kannattaisi ehkä jäädä kotiin ensi kerralla.

Lapinlahden Linnut aloitti settinsä kuin varkain. Osa yleisöstä oli vielä taukoa viettämässä, kun esiintyjät astelivat pikkuhiljaa lavalle. Aikojen alusta aloitettiin kun ensilevyn Ojasta Noustaan kajahti ilmoille. Loisteliaista sketsisarjoistaan tunnetut Lapparit esittivät Savoyssakin sketsejä kappaleiden välissä. Ensimmäisessä ihmeteltiin miten Eppu Normaali on voinut julkaista uuden levyn? Rockmusiikin soittaminenhan on nuorempien hommaa. Lääketiedettä Vai Elokuvia sekä Tero Ja Minä jatkoivat ensilevyn tunnelmissa.

Ajankohtaiseen aiheeseen tartuttiin selin esitetyssä Yöpakkasilla-sketsissä. Alpo Rusi oli kuulemma jopa salissa. Tämän jälkeen kuultiin ensimmäinen näyte uudesta materiaalista. Takkatulen Ääressä kuulosti hyvältä ja pisti miettimään onkohan tulossa paras Lapinlahden Linnut-levy vuosiin? Lisää ajankohtaisuutta tarjosi Elän Analogisesti. Timo Eränkö on koirien ystävä ja hän on tehnyt siitä kappaleenkin. Mun Muriseva Koirani Iines on tarttuva kappale. Kauhistutti kuitenkin mitäköhän lavalle saapuneen vierailevan tähden Iineksen korvat tykkäsivät kovaäänisestä musiikista? Mutta mitä on älämölö? Se ei tainnut selvitä kenellekään. Ei, vaikka jokainen orkesterin jäsen koitti sitä vuorollaan arvuutella.

Pikkumiesten Laulun myötä siirryttiin Vihreä Gorilla-levyn tunnelmiin. Amerikkalaisen geenimanipuloidun soijarouheen vaikutuksia erääseen orkesterin jäseneen ihmeteltiin illan viimeisessä sketsissä. Elämä Janottaa oli hienoa kuulla setin loppupuolella. Valitettavasti tyhjien olutpullojen kilinä herätti aiemmin häiriköineet naiset. Selvennys olutpullojen tyhjyydestä palautti häiriköt onneksi pian maan pinnalle. Taisivat olla Korsosta. Jos ette tienneet, korsolaisen tunnistaa Mikko Kivisen mukaan siitä, että kun ajetaan lahdentietä ja heti kun alkaa vituttaa, käännytään vasemmalle.

Setin päätti Sedät Jaksaa Heilua. Lapinlahden Linnut soitti todellakin vain noin tunnin. Encorekin kuultiin ja sen aikana lavalla olivat kaikki illan esiintyjät Rajalaa ja Auvista lukuunottamatta. Kaikista hyvistä tuokioista huolimatta konsertista jäi jotenkin väljä maku. Lapinlahden Lintujen osuuden lyhyys kummastuttaa. Monta hyvää kappaletta olisi vielä ollut kiva kuulla. Kyseessä oli kuitenkin ainutlaatuinen tilaisuus. Uuden levyn kuuntelua odotan kuitenkin innolla. SF-Bluesin myötä myös innostukseni bluesiin on kasvamassa.

Teksti ja kuva: Petri Kipinä

V2.fi | Vieras
< Konsolista kotitieto... Timo Eränkö haaveile... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




V2.fi Instagramissa
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova