Tuorein sisältö

Bioshock Infinite

Arvioitu: Playstation 3
Genre: Toimintapelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Irrational Games
Julkaisija: 2K Games
Julkaisupäivä: 26.03.2013
Pelin kotisivut
Jarkko Rotstén

09.04.2013 klo 14.00 | Luettu: 53765 kertaa | Teksti: Jarkko Rotstén

Isä meidän, joka olet taivaissa
Olen toimittanut epävirallista räiskintäpelivastaavan virkaa täällä V2.fi:ssä jo useamman vuoden ajan. Sormieni läpi on virrannut varsin suuri osa viime vuosien merkittävimmistä alan julkaisuista. Prosentuaalisesti varsin suuri osa niistä on ollut erittäin paljon toistensa kaltaisia. En ole maailman mielikuvituksekkain kirjoittaja, ja ehkä osin siitä syystä alan ollakin “urallani” siinä pisteessä, että en enää kerta kaikkiaan henkisesti kykene kirjoittamaan sitä samaa arvostelua yhä uudelleen jatko-osa toisensa jälkeen. Tunnustan! Minä olen syyllinen siihen, että Call of Dutyn arvostelu tuli alkuvuodesta yli kuukauden myöhässä.


Onneksi silloin tällöin esiin putkahtaa jotakin tajunnanräjäyttävän omaperäistäkin, josta on pelkästään mukavaa kirjoittaa mietteitään. Vuonna 2007 julkaistusta ensiosastaan lähtien Bioshockilla on ollut paikka sydämessäni. Ensimmäisten osien vetinen tunnelma imaisi todella syvälle omaperäiseen maailmaansa. Jo pelkkä lähtöasetelma oli niin jotain täysin muuta, kuin missään muussa räiskintäpelissä ikinä, että siitä yksistään olisi voinut antaa ison papukaijamerkin. Peli oli muutenkin kauttaaltaan erinomaista jälkeä. Pelattavuus oli viilattu kohdilleen, tarina jaksoi kantaa loppuun asti ja sai pelaajan myös miettimään tekosiaan. Jatko-osa kolahti niin ikään, vaikka siinä olikin hieman edellisosan jälkihöyryillä luistelun makua. Kakkososan jälkeen Bioshock-takkini olikin oikeastaan jo tyhjä. Toivoin todella, että tämä lypsylehmä päästettäisiin arvoiselleen eläkelaitumelle, sillä en nähnyt tarinalle jatkoa.

Kulttuurishokki



En ollut tavattoman yllättynyt, kun kuulin jatkoa kuitenkin seuraavan. Infiniten ensimmäisistä ruutukaappauksista oli vaikea innostua. Minulle Bioshock oli kuitenkin yhtä kuin vetinen, ahdistavan pelottava ja ahdas maailma meren syvyyksissä. Mitä hittoa? Näissä kuvissahan näkyi sinistä taivasta ja perhana vieköön, aurinkokin paistoi! Ei tule onnistumaan, ajattelin mielessäni ja osa minusta jopa uskoi projektin hautautuvan ja unohtuvan ajan mittaan silkkaan mahdottomuuteensa. Kului aikaa, ja sitten minua jo pyydettiinkin kirjoittamaan kyseisestä pelistä arvio. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Bioshock Infinite on vastoin lapsellisia ennakkoluulojani kirkkaasti vuoden 2013 tähän asti paras peli. Vuotta on vielä jäljellä, mutta eiköhän kolmen parhaan joukossa kiikuta kirkkaasti vielä loppuvuodestakin.

Selvisipä nyt sitten samalla sekin, mihin näiden vuotuisten tusinaräiskintäpelisarjojen mielikuvituksekkuus on kadonnut. Sitä ei näet yksinkertaisesti ole riittänyt kaikille, koska Bioshock Infinitessä sitä on NIIN paljon! En oikeastaan ehtinyt miettimään, pitäisikö minun kärsiä kulttuurishokista, kun löysin itseni merten syvyyksien sijaan taivaalla sijaitsevasta Columbian kaupungista. Olin sen verran häkeltynyt tästä uudesta, upeasta ympäristöstä, että en kerta kaikkiaan voinut kuin katsella ympärilleni suu auki ja silmät ymmyrkäisinä. Pelin tarinankerronta on totutusti hyvällä tapaa lennokas ja kiehtova, ja juuri siksi se kietaisee pelaajan matkaansa heti alkumetreistä lähtien.

Taivahan talikynttilät



Bioshock Infinite sijoittuu ajallisesti 1900-luvun alkupuoliskolle. Vaikka pelimaailman fyysinen sijainti on hieman tavallisesta poikkeava, on sen arvomaailma ajankuvan mukainen. Rotujen välillä vallitsee armoton eriarvoisuus, kirkon asema on pelottavan vahva, päättäjät tavoittelevat vain omaa etuaan, ja vallankumous odottaa puhkeamistaan, kuin ruuti eksynyttä kipinää. Peli ryöpyttääkin pelaajan silmille kertarykäyksellä melkoisen määrän yhteiskunnan epäkohtia - ehkä jopa liikaakin. Tästä huolimatta pelin päällimmäisenä ideana ei kuitenkaan tunnu olevan maailman parantaminen, vaikka sitäkin tarinan edetessä eittämättä tapahtuu. Pelin päähenkilöllä, pahan maailman koulimalla yksityisetsivä Booker DeWittillä on riittävän suuri työ hoitaa duuninsa, eli pienen ikänsä kotiinsa vangitun Elizabeth-tyttösen pelastaminen vankitornistaan.

Jotkut fanit ovat ihmetelleet pelin nimeämistä Bioshockiksi, koska sen tarina ei vaikuta luotisuoraan yhtenevän sarjan aiempien osien kanssa. Vaikka Infinite on edeltäjiinsä nähden varsin erilainen, on sarjaa sydämellä pelannut heti kotonaan toiminnan alkaessa, ja myös vakuuttunut siitä, ettei peli oikeastaan voisi olla mikään muu kuin Bioshock. Pelitekniikka on tuttua kauraa – pelaajalla on käytettävissään perinteisempää paukkurautaa sekä liuta erilaisia erityisvoimia. Entiset plasmidit tottelevat tällä kertaa vigor-voimien nimeä. Tavanomaisemman tulipallon lisäksi pelaaja voi vaikkapa lähettää Hitchcokin hengessä varisparven nokkimaan pahiksen hengiltä. Mukana on myös painovoiman kumoavia voimia sekä monia muita, joista lienee parempi olla liikoja mainitsematta, ettei yllätyksellisyys pilaannu. Erikoisvoimien käyttö piristääkin taistelua mojovasti.

Vahvinta tuttuuden tuntua luo pelin edelleen kerrassaan loistava äänimaailma. Efektipuolella on paljon aiemmista osista tuttuja kilkutuksia ja tasokkaat ääninäyttelijätkin kuulostavat olevan ainakin osittain vanhoja tuttuja. 1900-luvun alkupuolen tyylille uskollinen musiikki luo kerrassaan metkaa tunnelmaa, etenkin kun sovituksiin on tuotu hillittyjä lainauksia pykälän verran tuoreemmistakin hiteistä.


Pelimaailma on mietitty varsin syvällisesti. Jo pelkkä leijuvan Columbian arkkitehtuuri on suurelta osin aivan hengästyttävän hienoa, mutta myös koko yhteiskunnan olemus ja historia ovat niin kiinnostavasti toteutettu, että niihin perehtyminen matkan varrelta löytyvien ääninauhoitteiden ja videoiden avulla on erittäin kiehtovaa. Pelin moniulotteinen tarina jättää pelaajalle mahdollisuuden tulkita rivien välistä löytyviä viittauksia ja vertauskuvia, tai vain heittäytyä nauttimaan kiehtovasta matkasta. Tämä jos mikä on sellainen peli, jonka läpi ryntääminen suu vaahdossa ja silmälaput silmillä on miltei rikollisen typerää. Mikäli epäonnistuminen ei suoranaisesti kiinnosta, voi vaikeustason säätää helpoimmalle, jolloin kuolemiseen tarvitaan roppakaupalla tyrimistä. Selvästi vahvempaa tunnelmaa löytyy kuitenkin vaikeammilta tasoilta.

Columbian arkkitehtuuri on koko lailla mielikuvituksekasta. Kaupunginosasta toiseen liikutaan vuoristoratamaisia raiteita pitkin. Normaalit kansalaiset kuljetetaan raiteita pitkin ylellisillä vaunuilla, mutta DeWitt ei useimmiten ehdi odottelemaan yleisiä kulkuneuvoja, vaan käyttää liikennöimiseen kätevää teräskouraansa.

Valloittava Elizabeth on harvinaisen miellyttävä matkakumppani. Kiitokset vain pelintekijöille, että onnistuivat luomaan kerrankin sellaisen sidekickin, jonka toilailuista ja bugittelemisesta ei ole pelaajalle jatkuvaa huolta ja harmia. Ellu tulee taisteluissa toimeen itsekseen ja on suorastaan hyödyksi, heitellessään Bookerille ammuksia ja energiapakkauksia tarpeen mukaan. Myös ovien tiirikointi sälytetään kauniimman puoliskon harteille. Elizabethin huikea erityistaito luoda portteja toisiin ulottuvuuksiin luo peliin aivan uusia... noh, ulottuvuuksia.


Edellisosista poiketen kaikki eivät ole tällä kertaa pelaajan vihollisia. Riittävästi sikailemalla saa kylläkin kerättyä vihamiehiä, minkä oppii tyhjennettyään ahneuksissaan viattomien kauppiaiden kassakoneet pariin otteeseen. Vihollisia kuitenkin riittää ilman uusien hankkimistakin. Räiskinnän määrää on lisätty himpun verran. Perustason rivipahisten lisäksi mukana on enemmän mättöä vaativia pomoja. Useimmat näistä ovat tosin melko kömpelöitä ja siten myös varsin helppoja nitistää.

Ikuisuus päättyy


Tässä sitä nyt sitten ollaan, hehkuttamassa maasta taivaisiin (pun intended) peliteknisesti täysin geneeristä räiskintäpeliä, vaikka juuri yllä kirjoitin olevani kyllästynyt moisia pelaamaan. Olisi kuitenkin aika härskiä lähteä vertaamaan Bioshock Infiniteä vaikkapa johonkin Call of Dutyyn, joka sekin on tavallaan ihan kiva peli, mutta kärjistettynä kuitenkin se ihan sama peli kuin kaikki muutkin saman sarjan pelit, ja puoli tusinaa muita samoilla apajilla hännysteleviä sotapelejä. Infinite on huikean hieno peli, jonka käsikirjoittaja on eittämättä yksi pelimaailman tämän hetken taitavimmista. Toisaalta koko tiimille on nostettava lakkia kerrassaan upean pelimaailman luomisesta.

Bioshock Infinite on yksi ensimmäisistä peleistä, jonka tarinankerronnallinen anti on verrattavissa elokuviin tai kirjoihin. Se on muuten aika jumalattoman hieno saavutus. Sille voisi antaa helposti täydet viisi tähteä. Vaan kun käytössämme on pistejärjestelmä, ei peli kuitenkaan aivan täyttä sataa ansaitse. Saakoon se siis samat 97, jotka annoin aikoinaan sarjan ensimmäiselle osalle.

V2.fi | Jarkko Rotstén

Bioshock Infinite (Playstation 3)

Bioshock Infinite on upea kokonaisuus, josta muiden pelintekijöiden olisi syytä ottaa mallia.
  • Uskomaton tarina
  • Häikäisevä äänimaailma
  • Upea visuaalinen ilme
  • Hitusen liian helppo
  • Booker voisi olla särmämpi hahmo
  • Tällaisia pelejä on liian vähän
< Sly Cooper: Thieves ... God of War: Ascensio... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (35 viestiä)

manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

09.04.2013 klo 14.24 16 tykkää tästä

Täytyy sanoa, että olen aivan samoilla linjoilla mielipiteeni kanssa. Peliin on nähty uskomaton määrä vaivaa melkein jokaisella osa-alueella.
lainaa
Blaou

09.04.2013 klo 14.47 5 tykkää tästä

Pelin läpi pelanneena en kyllä tajua 97 pistettä. Itse antaisin max 90 pojoa.
lainaa
Pluoa

09.04.2013 klo 15.05 15 tykkää tästä

Myöskin läpi pelanneena ymmärrän pisteet täysin. Viat olivat sen verran pieniä ja helposti anteeksi annettavia että eivät pahemmin latistaneet kokemusta.
lainaa
Rams

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

09.04.2013 klo 15.23 3 tykkää tästä

BI on juuri se kokemus joka se yrittää olla, ja on sitä mahtavasti. Valitukselle en itsekään juuri keksi aihetta, ja jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin tämän jälkeen eivät ole yksinpelit meinanneet maistua.

Lähes kaikki kritiikki peliä kohtaan mitä on tullut vastaan on ihmisiltä, jotka käytännössä toivovat, että se olisi eri genreä kuin se on, että peli yrittäisi tehdä jotain muuta, kuin yritti. Tämä kertoo jotain laadusta.

Päräyttävä kamaa. Harvemmin on tuntenut reilun 10 tunnin yksinpelikampanjan jälkeen jo saaneensa vastiketta koko 50 euron edestä, mutta BI tähän pystyi ihan puhtaasti laadun voimalla.
Muokannut: Rams 09.04.2013 klo 15.23 lainaa
asdasdasd

09.04.2013 klo 15.29 9 tykkää tästä

Ehdottomasti vuoden parhaita, ellei se paras, peli.
lainaa
mdtrx

Rekisteröitynyt 10.04.2007

09.04.2013 klo 16.12 4 tykkää tästä

http://www.youtube.com/watch?v=YwuYhCgQWOc
Erilaista näkökulmaa. En itse ota kantaa, koska en ole pelannut. Kuunnelkaa toki tarkkaan, koska ei TB bashaa, vaan käsittelee eri asioita erikseen.
Muokannut: mdtrx 09.04.2013 klo 16.13 lainaa
joopkmninq

09.04.2013 klo 17.24 4 tykkää tästä

80/100
Pelasin läpi pari päivää sitten, ihan mukavaa viihdettä. Pelattavuus tuntui turhan toistavalta, jatkuvaa battle zonea jossa räiskittiin ja hypittiin kiskoilla, kutsuttiin tykkejä muista ulottuvuuksista. Tunsin oloni erittäin puutuneeksi ja liiallinen helppous jopa hard tasolla ei auttanut asiaa yhtään. Onneksi tarina ja hahmot, voxopuhelimet josta sai kuunnella audio äänityksiä hahmoilta piti minut hereillä loppuun asti. Tykkään tutkiskella mestoja ja ihastella maisemaa peleissä ja sitä oli onneksi pelissä tarpeeksi. Ihan laadukas peli kuten ensimmäinen bioshock myös oli.
lainaa
Samsamsmasom

09.04.2013 klo 18.11 4 tykkää tästä

BioShock 1:stä aivan valtavasti pitäneenä tämä uutukainen, Infinite, oli jollain tasolla pieni pettymys.

Olin pelin alussa aivan myyty, pelin miljöö näytti aivan uskomattoman hienolta ja tunnelma oli katossa, kun ensimmäisiä askeleita taivaskaupungissa otti, mutta mitä pidemmälle pelissä mentiin, sitä enemmän fiilis laski. Aivan kuin ajaisi amerikkalaista autoa; myyntipuheet lupaavat kuuta taivaalta, näyttää hienolta, kulkeekin ensinäkemältä hienosti, mutta mitä enemmän sillä ajaa, sitä enemmän tulee vastaan vikoja. Jotkin pahoja, jotkin vähemmän pahoja.

Peli alkaa toistaa itseään aika pahasti jo heti siitä asti, kun käsiinsä saa aseen. Kaikki tasot ovat kuin vain hienosti lavastettuja taistelukenttiä näennäisellä liikkumisen vapaudella, ja ne alueet joissa ei taistella rasittavia vihollisia vastaan aseilla, jotka ovat vain toistensa kopioita, ovat aivan naurettavan putkimaisia. Tietääpähän pelaaja ainakin sen, että mihin suuntaan on menossa.

Itse hahmot ja tarina on hienosti rakennettuja, mutta silti tuota kemiaa ja tarinaa olisi saanut olla rutkasti enemmän. Peli meni läpi kahdessa illassa, ja tämäkin pelitavalla, jossa tutkin joka ikisen nurkan läpinäkyvienja itsestäänselvien aarteiden varalta. Noita nurkkia tai salahuoneita ei kyllä loppujen lopulta ollut montaakaan, ja BioShock 1:ssä mm. verrattaen paljon enemmän tutkittavaa ja hutkittavaa, ja kaikki on hieman vähemmän itsestäänselvää.

Pelin loppupuolisko on lisäksi aika selkeästi kiirehditty, ja taistelu alkaa maistumaan pakkopullalta, varsinkin kun noita alueita aletaan kierrättämään ja jopa taistelut käydään samoilla alueilla.

Jos ensimmäiselle Bioshockille olisin antanut reilut 95 pistettä, tälle uutukaiselle pisteitä ropisisi ehkä 85 - 87.
lainaa
MUN4G0GG3L1

09.04.2013 klo 18.31 2 tykkää tästä

Ostakaa xbox-versio, paras versio tästä pelistä. Ps3:l on buginen versio.
lainaa
Raat0

Rekisteröitynyt 11.04.2007

09.04.2013 klo 18.32 5 tykkää tästä

Niin mikä tästä nyt sitten tekee hyvän PELIN?
lainaa
Priami

Rekisteröitynyt 07.03.2012

09.04.2013 klo 19.37

Itsehän en tykännyt ykkös-Bioshockista oikein yhtään mutta tämä kyllä iski.
lainaa
Jepulis

09.04.2013 klo 20.03 1 tykkää tästä

MUN4G0GG3L1 kirjoitti:
Ostakaa xbox-versio, paras versio tästä pelistä. Ps3:l on buginen versio.

Boxi versiossa audio on ihan hirveetä kuraa.

www.youtube.com/watch?v=ilEt7c78y74
lainaa
audia6

09.04.2013 klo 20.19

Itse en innostunut yhtään ekoista kahdesta joten tämä taitaa olla alekamaa, jollen toivottavasti ole unohtanut jo ennen. Samantekevyyksiä ei kauhean mielellään hankkisi.

Tuo arvostelun lopun "peliteknisesti geneerinen, mutta käsikirjoitukseltaan ja tunnelmaltaan mahtava" on juurikin sellainen mielipidekysymys että tälle pelille voisi joku varmaan antaa kutosenkin.
lainaa
Priami

Rekisteröitynyt 07.03.2012

09.04.2013 klo 20.20 3 tykkää tästä

Raat0 kirjoitti:
Niin mikä tästä nyt sitten tekee hyvän PELIN?


Jos tälle linjalle lähdetään, niin mikä tekee mistä tahansa pelistä hyvän PELIN?
lainaa
bslug

Rekisteröitynyt 24.11.2012

09.04.2013 klo 20.28

Jepulis kirjoitti:
MUN4G0GG3L1 kirjoitti:
Ostakaa xbox-versio, paras versio tästä pelistä. Ps3:l on buginen versio.

Boxi versiossa audio on ihan hirveetä kuraa.

www.youtube.com/watch?v=ilEt7c78y74

Ihan samanlaista "kuraa" on PS3-version audio. Tuon videon nimi pitäisi olla "audio comparison PC vs Consoles".
lainaa
Jepulis

09.04.2013 klo 20.45

bslug kirjoitti:
Jepulis kirjoitti:
MUN4G0GG3L1 kirjoitti:
Ostakaa xbox-versio, paras versio tästä pelistä. Ps3:l on buginen versio.

Boxi versiossa audio on ihan hirveetä kuraa.

www.youtube.com/watch?v=ilEt7c78y74

Ihan samanlaista "kuraa" on PS3-version audio. Tuon videon nimi pitäisi olla "audio comparison PC vs Consoles".

Outoa. Boxi versiossa nyt ymmärtää DVD:n kapasiteetin takia mutta PS3:lla ei luulis olevan samaa ongelmaa. Ja tosiaan tuli itse PC:llä pelattua kyseinen peli.
lainaa
Buaa

09.04.2013 klo 20.46 3 tykkää tästä

Pari päivää sitten pelasin läpi, ja täytyy sanoa että meni omalla suosikkipelit-listalla ykköseksi. Aivan käsittämättömän hyvä peli.
lainaa
Raat0

Rekisteröitynyt 11.04.2007

09.04.2013 klo 20.55 6 tykkää tästä

Priami kirjoitti:
Jos tälle linjalle lähdetään, niin mikä tekee mistä tahansa pelistä hyvän PELIN?

Minusta Deus Ex on hyvä peli, koska siinä pelattavuus ja tarinankerronta tukevat saumattomasti toisiaan, kenttäsuunnittelu tarjoaa tolkuttomasti tilaa luovuudelle ja JC Denton vaan on aika siisti äijä. Minusta shakki on hyvä peli, koska se laittaa harmaat aivosolut töihin ja tarjoaa lähes loputtomasti strategista syvyyttä. Minusta jalkapallo on hyvä peli, koska siinä sekä yksilölliset taidot että joukkueen taktiikka näyttelevät merkittävää osaa ja peliä voi pelata monilla eri tavoilla. Minusta "kapteeni käskee" on paska peli, koska siinä vain tehdään sitä, mitä joku toinen käskee tekemään.

En ylipäätään ymmärrä pelin hehkuttamista ja vertaamista kirjoihin tai elokuviin, kun kyseessä on aivan erilainen media. Pelit määrittyvät interaktiivisuuden kautta, ja minusta hienosti animoitu elokuvamainen välinäytös tai QTE ei ole peliä, vaikka voikin hyvin tehtynä rikastuttaa pelikokemusta. Tarina voi tehdä pelistä hyvän, mutta tarinankerronnan tulisi mielestäni tukea peliä ja toisinpäin, vrt. Deus Ex. Toisin sanoen: pelaaja kuljettaa tarinaa eikä tarina pelaajaa. Siksi en voi käsittää jeesuspisteiden antamista pelille, joka arvostelijankin mukaan on pelinä täysin geneerinen. Infiniteä en ole pelannut eikä suoraan sanoen kiinnostakaan, mutta ekan BioShockin kohdalla tuli vastaan aivan samanlaista hehkutusta, vaikka peli oli korkeintaan puolivillaista, konsoleiden ehdoilla suoraviivaistettua System Shock 2:n kierrätystä ja lähinnä sisälsi ihan kivan näköisen ja uniikin miljöön. Tarinankerrontaa muistaakseni hehkutettiin silloinkin.
lainaa
arrgghh

09.04.2013 klo 22.33 14 tykkää tästä

On se ihmeellistä kun vingutaan ja vongutaan arvosanoista sekä jostain niinkin randomista, kuin mikä tekee tästä hyvän pelin. Jos sitä on hauska pelata ja koet saavasi rahoille vastinetta, niin ole tyytyväinen.

Vittu tätä nykyajan menoa..
lainaa
Priami

Rekisteröitynyt 07.03.2012

09.04.2013 klo 22.56 2 tykkää tästä

Raat0 kirjoitti:
Priami kirjoitti:
Jos tälle linjalle lähdetään, niin mikä tekee mistä tahansa pelistä hyvän PELIN?

Minusta Deus Ex on hyvä peli, koska siinä pelattavuus ja tarinankerronta tukevat saumattomasti toisiaan, kenttäsuunnittelu tarjoaa tolkuttomasti tilaa luovuudelle ja JC Denton vaan on aika siisti äijä. Minusta shakki on hyvä peli, koska se laittaa harmaat aivosolut töihin ja tarjoaa lähes loputtomasti strategista syvyyttä. Minusta jalkapallo on hyvä peli, koska siinä sekä yksilölliset taidot että joukkueen taktiikka näyttelevät merkittävää osaa ja peliä voi pelata monilla eri tavoilla. Minusta "kapteeni käskee" on paska peli, koska siinä vain tehdään sitä, mitä joku toinen käskee tekemään.

En ylipäätään ymmärrä pelin hehkuttamista ja vertaamista kirjoihin tai elokuviin, kun kyseessä on aivan erilainen media. Pelit määrittyvät interaktiivisuuden kautta, ja minusta hienosti animoitu elokuvamainen välinäytös tai QTE ei ole peliä, vaikka voikin hyvin tehtynä rikastuttaa pelikokemusta. Tarina voi tehdä pelistä hyvän, mutta tarinankerronnan tulisi mielestäni tukea peliä ja toisinpäin, vrt. Deus Ex. Toisin sanoen: pelaaja kuljettaa tarinaa eikä tarina pelaajaa. Siksi en voi käsittää jeesuspisteiden antamista pelille, joka arvostelijankin mukaan on pelinä täysin geneerinen. Infiniteä en ole pelannut eikä suoraan sanoen kiinnostakaan, mutta ekan BioShockin kohdalla tuli vastaan aivan samanlaista hehkutusta, vaikka peli oli korkeintaan puolivillaista, konsoleiden ehdoilla suoraviivaistettua System Shock 2:n kierrätystä ja lähinnä sisälsi ihan kivan näköisen ja uniikin miljöön. Tarinankerrontaa muistaakseni hehkutettiin silloinkin.


Itsekään en pitänyt ekasta Bioshockista, juurikin tuon SS2-kierrätyksen takia, mutta tämä Infinite on aivan erilainen tunnelmiltaan.

Ja enpä nyt Deus Exinkään pelattavuutta kehuisi, ainakaan näin nykymittapuulla. Mahdollisuus erilaisiin pelityyleihin on tietysti hienoa, mutta eihän se nyt tuohonkaan aikaan mitään täysin uniikkia ollut. Sitäpaitsi tekoäly on melkoisen typerä tajuamaan hiippailevan pelityylin päälle ja räiskintä on puolestaan todella kömpelöä. Jos ko. pelin maailma ja juoni eivät olisi mielenkiintosia, sillä tuskin olisi nykyisenlaista klassikon asemaa.


EDIT: Mutta mitäpä tästä vääntämään, yritä nyt vain elää sen tosiasian kanssa että useimpien mielestä BSI on erittäin hyvä peli.
Muokannut: Priami 09.04.2013 klo 23.03 lainaa
Raat0

Rekisteröitynyt 11.04.2007

10.04.2013 klo 00.28 2 tykkää tästä

arrgghh kirjoitti:
On se ihmeellistä kun vingutaan ja vongutaan arvosanoista sekä jostain niinkin randomista, kuin mikä tekee tästä hyvän pelin.

Niin, mikäpä voisikaan olla epäolennaisempaa peliarvosteluun liittyvässä keskustelussa?

Priami kirjoitti:
Ja enpä nyt Deus Exinkään pelattavuutta kehuisi, ainakaan näin nykymittapuulla. Mahdollisuus erilaisiin pelityyleihin on tietysti hienoa, mutta eihän se nyt tuohonkaan aikaan mitään täysin uniikkia ollut. Sitäpaitsi tekoäly on melkoisen typerä tajuamaan hiippailevan pelityylin päälle ja räiskintä on puolestaan todella kömpelöä. Jos ko. pelin maailma ja juoni eivät olisi mielenkiintosia, sillä tuskin olisi nykyisenlaista klassikon asemaa.

Aika lahjakkaasti meni koko pointti ohi.

Priami kirjoitti:
EDIT: Mutta mitäpä tästä vääntämään, yritä nyt vain elää sen tosiasian kanssa että useimpien mielestä BSI on erittäin hyvä peli.

Useimpien mielestä mikä tahansa on nykyään erittäin hyvä peli, joten ei sinänsä liikuta suuntaan taikka toiseen. Lähinnä kiinnostaa että miksi.
lainaa
hahgayyy

10.04.2013 klo 08.46 3 tykkää tästä

MUN4G0GG3L1 kirjoitti:
Ostakaa xbox-versio, paras versio tästä pelistä. Ps3:l on buginen versio.


Ei muuten ole paras http://en.wikipedia.org/wiki/BioShock_Infinite#Critical_r
lainaa
Czerwony

Rekisteröitynyt 11.04.2007

10.04.2013 klo 09.58

Raat0 kirjoitti:

Priami kirjoitti:
EDIT: Mutta mitäpä tästä vääntämään, yritä nyt vain elää sen tosiasian kanssa että useimpien mielestä BSI on erittäin hyvä peli.

Useimpien mielestä mikä tahansa on nykyään erittäin hyvä peli, joten ei sinänsä liikuta suuntaan taikka toiseen. Lähinnä kiinnostaa että miksi.
Luitko kenties arvostelun? :D Eimut, kertasit itsekin tuossa miten eri pelit ovat eri syistä hyviä, mikset voi hyväksyä jonkun pitävän tarinalla, tunnelmalla, ympäristöllä ja hahmoillaan vakuuttavista peleistä vaikkei niissä niin paljoa mitään muuta loistoa olisikaan?
Vaikka imo tässä kyllä on.
Paha samaistua suurimman osan kommentteihin vaikeusasteesta ja sillai kun harva on tuntunut pelaavan 1999 modella ekaa kertaa, mutta se teki pelistä mielestäni miellyttävän vaikean. Pelin vihollismäärät huomioon ottaen, muutamasta osumasta kuoleva Booker pisti pelkäämään vihuja, ja auta armias kun handymaneja tulee vastaan...
Muttet, toki pelattavuus pohjimmiltaan oli räiskintää jos jokuisella twistillä, ja sen monipuolistaminen olisi toki voinut parantaa peliä entisestään, mutta aiemmin luettelemani onnistumiset mielestäni paikkaavat ihan hyvin pelattavuuden tietynasteista yllätyksettömyyttä.
lainaa
Piosok

10.04.2013 klo 10.03 3 tykkää tästä

MUN4G0GG3L1 kirjoitti:
Ostakaa xbox-versio, paras versio tästä pelistä. Ps3:l on buginen versio.


Kumpikaan konsoliversio ei voita PC:tä. Rinnakkain tuli pelattua veljen kanssa, toinen koneella ja toinen boxilla. Kyllä se PC vei jo pelkästään audiovisuaalisella puolella voiton.
lainaa
Raat0

Rekisteröitynyt 11.04.2007

10.04.2013 klo 15.55 2 tykkää tästä

Czerwony kirjoitti:
Luitko kenties arvostelun? :D Eimut, kertasit itsekin tuossa miten eri pelit ovat eri syistä hyviä, mikset voi hyväksyä jonkun pitävän tarinalla, tunnelmalla, ympäristöllä ja hahmoillaan vakuuttavista peleistä vaikkei niissä niin paljoa mitään muuta loistoa olisikaan?

Kyllä minä tykkään esimerkiksi Morrowindista, joka on pelinä rikki oikeastaan ihan joka paikasta ja jonka vahvuudet ovat nimenomaan ympäristössä ja tunnelmassa. Morrowind hyödyntää juuri niitä tarinankerronnallisia välineitä, joita peleillä on suhteessa kirjoihin tai elokuviin, eli vuorovaikutteisuutta ja valinnanvapautta. Se on kokonaisuutena erinomainen peli ja enemmän kuin osiensa summa.

Toisessa ääripäässä sitten ovat pelit, joissa tuijotetaan välinäytöksiä ja/tai skriptattuja tapahtumia ja mennään raiteilla eteenpäin, ja joissa tarinan voisi ihan hyvin kertoa sellaisenaan ilman minkäänlaista osallistumista pelaajalta. Jos pelin nimi on esimerkiksi Max Payne tai Max Payne 2, tässä ei ole yhtään mitään vikaa. Jos taas tarina ottaa pääroolin, silloin luultavasti mennään metsään, koska interaktiivinen media ei ole paras väline staattisen tarinan kertomiseen. Minusta esimerkiksi Dear Esther ei ole edes peli.

Infiniten arvostelussa taitaa olla noin kolme pelattavuuteen liittyvää virkettä, mistä käy lähinnä selville, että peli on aika helppo ja siinä ammutaan ihmisiä aseilla ja joskus esim. tulipalloilla. Loppu on sitten lähinnä miljöön kuvailua, mitä nyt äänimaailmasta taidetaan sanoa pari lausetta. Ainakaan minä en saanut tuosta arvostelusta yhtään mitään irti. Mennäänkö pelissä skriptatussa putkessa vai onko mukana myös avoimempia kenttiä? Millainen pelin asevalikoima on? Entä tekoäly ja viholliset? Siis ovatko nämä jotenkin toissijaisia asioita räiskintäpelissä?

Tarinankerrontaa verrataan laadultaan kirjoihin ja elokuviin, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Äänitysten kuunteleminen ja videoiden katselu on tuttua huttua jo vuosikymmenten takaa, eli onko kaikki kiinni käsikirjoituksesta? En tiedä, ei aukene minulle.

Minusta siinä ei ole mitään vikaa, että jonkun pelin vahvuudet ovat tarinassa, tunnelmassa, ympäristössä tai hahmoissa. Minusta olennaista on kuitenkin se, millä tavalla nämä asiat kytkeytyvät muuhun peliin: eteneekö tarina pelaamalla vai onko itse peli pelkkää filleriä tarinan välissä, ovatko hahmot kiveen kirjoitettuja vai pystyykö niihin vaikuttamaan, tarjoaako peliympäristö minkäänlaisia pelillisiä innovaatioita vai onko se vain kulissia, ja niin edelleen.
lainaa
Sirq

10.04.2013 klo 16.52

Kuinka paljon jää ymmärtämättä, jos ei ole pelannut sarjan aikasempia osia? Että kannattaako kokeilla..
lainaa
Pluoa

10.04.2013 klo 18.10

Sirq kirjoitti:
Kuinka paljon jää ymmärtämättä, jos ei ole pelannut sarjan aikasempia osia? Että kannattaako kokeilla..


Kannattaa. Ei ole suora jatko-osa aiemmille sarjan osille, hahmot ovat uusia ja juoni on itsenäinen kokonaisuus.
lainaa
Sir_Rymylys

Rekisteröitynyt 11.04.2007

10.04.2013 klo 18.32

Eikö sen Bioska 1:n pitänyt tulla tämän kanssa?
lainaa
dasdas

10.04.2013 klo 18.48

Varsinkin dishonoredin jälkeen, peli vain tuntui niin lineaariselta. Olisin kaivannut lisää vaihtoehtoisia reittejä ja tehtäviä, sekä salaisuuksia. Olisivat ehkä myös voineet laittaa pelin jonkinlaisen hiiviskelymekaniikan. Tarina, grafiikat ja miljöö olivat mahtavia mutta ne eivät olleet ehkä niitä asioita mitä kaipasin. Hyvä peli silti.
lainaa
Raptooroo

10.04.2013 klo 19.44 2 tykkää tästä

mdtrx kirjoitti:
http://www.youtube.com/watch?v=YwuYhCgQWOc
Erilaista näkökulmaa. En itse ota kantaa, koska en ole pelannut. Kuunnelkaa toki tarkkaan, koska ei TB bashaa, vaan käsittelee eri asioita erikseen.


Hyvä arvostelu omalta näkökulmaltaan, sanookin tuossa lopussa että arvostaa enemmän hyvää pelimekaanikkaa kuin juonta. Itse taas olen valmis kärsimään huonostakin pelimekaanikasta jos juoni on hyvä. Infinite oli itselleni jumalainen kokemus ja suosittelen kyllä kaikille.
lainaa
Czerwony

Rekisteröitynyt 11.04.2007

10.04.2013 klo 21.45

dasdas kirjoitti:
Olisin kaivannut lisää (...) salaisuuksia.
Keräsit siis kaikki voxophonet ja etit punaiset repeämät? :P
lainaa
Buaa

10.04.2013 klo 21.53

Sir_Rymylys kirjoitti:
Eikö sen Bioska 1:n pitänyt tulla tämän kanssa?


joo, jenkeissä
lainaa
Bob

11.04.2013 klo 19.20

Pluoa kirjoitti:
Sirq kirjoitti:
Kuinka paljon jää ymmärtämättä, jos ei ole pelannut sarjan aikasempia osia? Että kannattaako kokeilla..


Kannattaa. Ei ole suora jatko-osa aiemmille sarjan osille, hahmot ovat uusia ja juoni on itsenäinen kokonaisuus.

No mutta onhan se suora jatko/esiosa koko sen aikamatkustus paskan mukaan, loppu oikeastaan kumoaa koko trilogian olemassaolon, SystemShockit myös jos sille linjalle lähdetään.
lainaa
teuvohakkarainen

11.04.2013 klo 22.53

En yhtään yllättynyt että perus xbox jonne on eksynyt tähänkin aiheeseen hehkuttamaan omaa konsoliaan :D
lainaa
HraHakkarainen_sulle

12.04.2013 klo 01.18

teuvohakkarainen kirjoitti:
En yhtään yllättynyt että perus xbox jonne on eksynyt tähänkin aiheeseen hehkuttamaan omaa konsoliaan :D


En yhtään yllättynyt että perus Xbox jonnen dissaaja jonne on eksynyt tähänkin aiheeseen dissaamaan Xbox jonnea :D
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova