Tuorein sisältö

The Wonderful 101

Arvioitu: Wii U
Genre: Toimintapelit
Pelaajia: 1, moninpeli
Ikärajoitus: 12
Kehittäjä: PlatinumGames
Julkaisija: Nintendo
Julkaisupäivä: 23.08.2013
Pelin kotisivut
Manu Pärssinen

16.09.2013 klo 14.32 | Luettu: 2825 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Kaikki joukolla
Kun kävin noin vuosi sitten tutustumassa ensimmäisen kerran Wii U -konsoliin, jäi mieleeni Nintendon peruslaatutuotteiden lisäksi kaksi peliä: Rayman Legends ja The Wonderful 101, joka vielä silloin tunnettiin nimellä Project P-100. Lyhyehkön demon testauksesta jäi mieleen mukavat Viewtiful Joe -vibat, värikkyys, huumori, jännä idea ison joukkion ohjastamisesta ja ihan pätevä mätkintätoiminta. Melkein samoilla sanoilla voisin taputella tämänkin arvion kokoon, mutta hieman pitää tarkentaa.


Maailmaa puolustamassa avaruusolentojen hyökkäykseltä on eri kaupungeista valittuja kansalaisia, joita kutsutaan yhteisnimellä The Wonderful 100 - se yksi päälle on nimittäin pelaaja itse. Yksin ei kuitenkaan tarvitse koskaan maailmaa puolustaa, sillä joukkuepeli on se idea, millä TW101:ssä edetään. Se on tavallaan reaaliaikatoimintastrategiamätkintä, kun mukana oleva ryhmä muodostaa milloin aseen, milloin suojan ja milloin vaikka sillan, jotta etenemään päästään ja vihollisista tehdään selvää.

Vilskettä ja vipinää


Ongelmia tuleekin sitten siitä, miten joukkoa ohjastetaan. Vikkelästi liikkuvan päähahmon liikuttamisessa ei ole ongelmia, mutta aina kun tarvitaan koko joukkion erikoisliikkeitä, täytyy ne piirtää kosketusnäytölle erilaisin kuvioin. Varsinkin pelin allkupuolella systeemiin vielä totutellessa se tuntuu välillä uskomattoman turhauttavalta. Kun muutaman tunnin on pelannut ja tarvittavat kuviot ovat iskostuneet takaraivoon, touhu tuntuu enää ärsyttävän nahkealta. Pelimittarin lähestyessä kymmentä tuntia jäljelle jää fiilis siitä, että voisi tämä toimia paremminkin.


Siitä voidaan syyttää osittain pelisuunnittelua, osittain peliohjainta. Loikkaaminen Wonderful 101:n maailmaan ei ole millään mittakaavalla pehmeä lasku, vaan asioita opitaan muun melskeen seassa, eikä niitä välttämättä edes huomaa, saati seuraavana päivänä muista. Kun pelissä pääsee pidemmälle ja vaikeusaste kasvaa entisestään, alkavat peli-idean rajoitukset tulla vastaan. Alati tiukemmassa ja tarkemmassa tahdissa pitäisi piirrellä komentokuvioita ruudulle, mutta joko teknologiasta tai perunasormistani johtuen keskimäärin joka viides niistä ei onnistukaan. Ärsh. Ja kamerakulmakin haahuilee taas jossain.

Asiaa ei helpota että muutenkin meno ruudulla on kaoottista ja sinne tänne sinkoilevaa. Vilske on kyllä paikoitellen riemastuttavan hullunkurista ja mukaansatempaavaa, mutta valitettavasti ei toiminnallisesti kovin pitkään viihdyttävää. Välillä tempoa hidastetaan pulmien ja pomotaisteluiden ajaksi ja niistä varsinkin jälkimmäiset saavat jälleen uskomaan pelin potentiaaliin. Eeppiset taistot rauhoittavat palettia ja osoittavat, että pelistudiolla on syöty muutakin kuin sieniä ja sokeria energiajuomalla alas huuhdottuna.

Liiasta karkista tulee vatsavaivoja



Keskitytään nyt sitten positiiviseen: värikkyyden ja riemastuttavan hullunkurisuuden jo mainitsinkin. Visuaalisen puolen lisäksi rätväkkä meno heijastuu myös äänimaailmaan ja audiovisuaalisena elämyksenä The Wonderful 101 tuo hymyn huulille. Tarina on myös niin pullollaan omalaatuista huumoria ja japanilaista sekopäisyyttä, että väkisinkin jaksaa pelata hieman eteenpäin, jotta näkisi mitä ihmettä seuraavassa kohtauksessa tapahtuu. Platinumille on annettu huikean vapaat kädet, eikä kaikkea ole mietitty siltä kantilta, että mistä niin sanottu ‘suuri yleisö’ pitää.

Työni arvostelijana on pukea kokemukseni sanoiksi ja täytyy myöntää, että olin lopulta pettynyt siihen, mitä The Wonderful 101:n sisuksista kuoriutui. Ideoita on piisannut, genreä hieman uudistettu, väriä ja ränttätänttää riittää, mutta kokonaisuudesta ei ole saatu nautinnollisen sujuvaa. Kun tiukat taistelut yhdistetään lepsuihin kontrolleihin ja hyvä huumori töksähtelevään tarinankerrontaan, heijastuu pelaajan otsakurtuista ärtymys riemun sijaan. Se täytyy tosin sanoa, että pelin huikean ylilyöty loppuhuipennus lisäsi pistesaldoa jonkun verran. Todennäköisesti moni ei jaksa sinne asti.

V2.fi | Manu Pärssinen

The Wonderful 101 (Wii U)

Värikäs ja humoristinen joukkotoimintapeli, jonka pelattavuudessa olisi hiomisen varaa.
  • melske ja vilske
  • huumori ja hulluus
  • pomotaistelut
  • melske ja vilske
  • kontrollit suhteessa haasteeseen
  • kokonaisuus tökkii
< Killzone: Mercenary... Tales of Xillia... >

Keskustelut (1 viestiä)

djspede

Rekisteröitynyt 05.07.2012

17.09.2013 klo 09.49 5 tykkää tästä

Manun kanssa melko samoilla linjoilla. TW101 on niitä pelejä missä on otettu tietoinen riski jo lähtökohtaisesti, koska peliä ei todellakaan ole tehty suurille massoille. Erilaisuus ei ole huono juttu, mutta tässä pelissä toteutus ontuu pahasti. Munuakin vähän alussa epäilytti, että onko peli minua varten. Ja eihän se ollut.

Kuvioiden piirtäminen gamepadin ruudulle tuottaa miljoona kertaa turhautumisen fiiliksen. Samoja vihollisia tuppaa tulemaan eteen melkein joka paikassa, ja samat taktiikat vihollisten nujertamisessa alkaa maistua puulle. Käytännössä yhden napin hakkaamisesta peukalo oli 2-3 tunnin session jälkeen out of order. Myös toistuvat taistelut Vorkkenia vastaan ovat aika puuduttavia.

Kuvan siirto gamepadille eräissä tehtävissä on melkoisen huono idea, kun ei näe juuri mitään ympärille, ja kameran sekä joukon ohjaaminen samaan aikaan on aikamoista sekasortoa. Useimmat pomotaistelut ovat kuitenkin hyvin viihdyttäviä, ja oikeastaan ainoa asia mistä todella tykkäsin.

Grafiikka on kelvollista , mutta välillä framerate putosi selvästi alle 30fps pahimmissa taisteluissa. Musiikki on mahtipontista, mutta raitoja olisi saanut olla enemmän vaihtelun vuoksi.

Ainakin minulle tätä peliä riittti ja riittää tämän yhden W101 verran. Pidän enemmän selvästi rauhallisemmasta linjasta, ja seuraavaksi onkin hyvä hengähtää Zelda Wind Wakerin HD:n maailmassa.

7/10

Kirjoita kommentti

37828

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova