Far Cry 5

Arvioitu: Playstation 4
Genre: Toimintapelit
Pelaajia: 1-2
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Ubisoft
Julkaisija: Ubisoft
Julkaisupäivä: 28.03.2018
Pelin kotisivut
Miikka Lehtonen

30.03.2018 klo 12.11 | Luettu: 18197 kertaa | Teksti: Miikka Lehtonen

Avoimen maailman kaaosta turhan tutuissa merkeissä
Ubisoftin Far Cry -pelit ovat Far Cry 3:sta lähtien seuranneet tiettyä tiukkaa kaavaa. Pelejä on sen jälkeen nähty useita, vaikka versionumero on vuosien varrella kasvanut vain kahdella. Runsaat sivuprojektit ovat pitäneet huolen siitä, että kaava on tullut monelle vähän turhankin tutuksi.


Niinpä kun firma ilmoitti uudistavansa sarjan jo hieman tunkkaisia kuvioita tuoretta Far Cry 5:ttä varten, odotukset lähtivät nousuun. Totuus on kuitenkin hieman ristiriitainen, sillä vaikka Far Cry 5 sisältää kyllä uudistuksia, pelikokemuksena se tuntuu turhankin tutulta – ja ristiriitaiselta.

Maailmanlopun hengessä



Oikeassa Montanan osavaltiossa sijaitsee fiktiivinen Hopen piirikunta, jossa asiat ovat menossa päin mäntyä. Karismaattisen johtajan pyörittämä maailmanlopun kultti on jo pitkään kuskannut varusteita ja tarvikkeita maanalaisiin bunkkereihinsa, valmistautuen odottamaansa lopun ajat käynnistävään iskuun. Siinä sivussa bunkkereihin on kuskattu myös vähän sivullisia, mistä hermostuneena osavaltion sheriffit saapuvat paikalle raahaamaan kultin pomoa raudoissa linnaan.

Operaatio menee tietenkin pieleen ja ennen kuin ehtii kissaa sanoa, sheriffit ovat kultistien vankeina ja koko Hopen piirikunta kultistien vankina. Tästä alkaa vastarintaliike, joka pyrkii syöksemään vallasta kultistit luutnantti kerrallaan, kunnes lopuksi jäljellä on vain koko porukan johtaja.


Lähtökohdat ovat dramaattiset, ja niin olivat Ubisoftin alkuperäiset mainospuheetkin. Kun vuoden 2018 poliittisessa ilmapiirissä peli suuntaa tällaisiin ympäristöihin, on syytä odottaa melko tulenarkaa tavaraa. Ääriryhmien nousu ja niihin liittyvät lienneilmiöt kun ovat suuri puheenaihe myös Amerikassa, mihin pelikin sijoittuu.

Lopputulos on kuitenkin uskomattoman pliisu, sillä kehitystiimillä ei ole selvästikään riittänyt kanttia – tai luovaa vapautta – sanoa pelillään yhtään mitään. Joka vaiheessa varmistellaan ja liennytellään, ettei kenellekään vahingossakaan pääse tulemaan paha mieli. Kaikki kultistit ovat kirjaimellisesti aivopestyjä tai huumattuja, joten pelin ei kätevästi tarvitse ottaa mitenkään kantaa tällaisten ääriryhmien synnyn ja vetovoiman selittäviin tekijöihin.


Samalla tavalla ohitetaan myös ääriryhmiä oikeasti ympäröivät sivutekijät, kuten rasismi ja seksismi. Tässä äärioikeiston militiassa mustat ja valkoiset, miehet ja naiset, ovat tasavertaisia taistelijoita. Yksi rasisti pelistäkin löytyy, mutta hän on koominen vanhempi naishenkilö, joka pelkää, että italialaiset tulevat ja pöllivät hänen tavaransa.

Huumori vai draama... miksi ei molempia?


Peli kärsii myös niin dramaattisista tyyliheilahduksista, että oikein päästä heittää. Yhtenä hetkenä kuunnellaan kun kultisteilta paennut poloinen kertoo tarinoita raiskauksista ja kannibalismista, seuraavana hetkenä pelastetaan Cheeseburger-karhua (jolla on ”diabeetus”) tai naureskellaan tökerön hölmöille erikoisaseiden kuvauksille (”jos tämä jenkkilipun värinen ase ei ole Amerikan virallinen pyssy, sen olisi syytä olla”).


Ehkä odotin peliltä liikoja, sillä lopultahan kyse on massatuotteesta, jonka olisi syytä viehättää kaikkia mahdollisia pelaajia, myös niitä, jotka oikeassa elämässä kuuluvat vastaaviin järjestöihin tai kantavat hieman saman kaltaisia näkemyksiä. Odottipa peliltä mitä tahansa, sen tarina on pettymys. Kultin johtajat ovat harvinaisen mitäänsanomattomia hahmoja. Peli yrittää rakennella heistä elämää suurempia pahiksia brutaaleilla kidutuskohtauksilla ja suurilla radiopuheilla, mutta pahikset jäävät siitä huolimatta paperin ohuiksi.

Pelillä on myös ärsyttävä tapa ottaa pelaajalta kontrolli pois. Useita kertoja tarinan aikana kultistit vain onnistuvat käytännössä taikatempuillaan tyrmäämään pelaajan vaikka keskellä omaa tukikohtaa, jotta tämä voidaan sitten kärrätä jonkun pahiksen eteen katselemaan avuttomana kidutusta ja kuuntelemaan maailmanlopun ennustuksia. Tämä tuntuu uskomattoman halvalta ja suorastaan ärsyttävältä.


Tuntuukin siltä kuin Ubisoft olisi oppinut kahdesta edellisestä pääsarjan pelistä väärät opit. Niissähän Pagan Min ja Vaas olivat oikeasti ahdistavia ja toimivia pahiksia, jotka tuntuivat olevan hiuskarvan päässä totaalisesta sekoamisesta. Nyt on tavoiteltu samaa ilmiötä mutta monta kertaa suurempana, ja metsään on mennyt.

Jotain uutta, paljon vanhaa


Pysäyttäkää, jos olette kuulleet tämän ennenkin: pelaajan tehtävänä on vapauttaa kolmen luutnantin alueisiin jaettu Hopen piirikunta pahisten hallusta tuhoamalla yksi kerrallaan näiden linnakkeet, vapauttamalla vangit ja lietsomalla vastarinnan liekkejä, kunnes luutnantit kömpivät esiin piilopaikoistaan saamaan isän (tai äidin, jos pelaa naishahmolla) kädestä.


Pelin runko ei todellakaan yllätä, mutta onneksi Ubisoft on tehnyt siihen muutamia fiksuja uudistuksia. Ensinnäkin radiomastoihin kiipeily ja näin sivutehtävien ja muiden kiintopisteiden paljastaminen ovat historiaa. Sen sijaan peli tarjoilee sisältönsä paljon orgaanisemmin. Rakennuksista voi löytää karttoja, joista voi bongata lähialueen kiintopisteitä ja tehtäväpaikkoja. Tai jos pelastaa kultisteilta näiden vangin, tämä voi vihjaista, että tuolla kukkulan takana on muuten sitten lato täynnä muita vankeja, mitäs jos menisit jeesaamaan.

Siinä sivussa myös kaikenlaiset minimapit ja tutkat on poistettu. Efekti tuntuu aluksi jopa hämmentävältä, sillä maailmaa pitää oikeasti tutkia, jotta sieltä löytää mitään. Ratkaisu on kuitenkin mainio, sillä se saa Far Cry 5:n pelimaailman tuntumaan elävämmältä ja oikeammalta paikalta. Tässä auttaa toki myös se, että peli näyttää aivan äl-lis-tyt-tä-vän kauniilta. Varsinkin HDR-television kautta katseltuna Hopen piirikunta on hemaisevan kaunis.


Uudistukset eivät lopu siihen, sillä myös pelin progressio on pistetty kokonaan remonttiin. Poissa ovat kokemuspisteet ja niiden avulla kivuttavat kykypuut. Tilalla on Wolfenstein-henkinen saavutusjärjestelmä, eli pitkä lista erilaisia tavoitteita, joiden täyttämisestä saa kykypisteitä. Tavoitteet vaihtelevat yksinkertaisista (”tapa 10 vihollista haulikolla”) hieman lennokkaampiin (”pelaa tunti co-opia”), ja niiden tavoitteena on selvästi ollut saada pelaaja kokeilemaan niitä lukuisia eri tapoja, joilla Far Crytä voi pelata.

Kykypisteillä taas ostellaan suoraan kykyjä suuresta paletista, joka on kokonaisuutena vähän turhan tylsä. Sen kautta esimerkiksi avataan lisäpaikat aseille, eli luontokappaleita ei tarvitse enää nylkejä suurempia ammuspusseja tai asepaikkoja varten.

Kaverille kans?


Miksi sitten pelata Far Crytä? Tarina on pliisu ja kaavakin hieman turhan tuttu. Onneksi niin ovat ne pelin hyvät puoletkin, sillä Far Cry 5 on yhä A-luokan hölmöilygeneraattori. Ei tarvitse kuin patsastella jollain tien pätkällä pari minuuttia niin on jo keskellä täyttä kaaosta. Ensin paikalle kaasuttaa kultistien panttivankiauto, jonka kuski tietenkin ammutaan rattiin (ja sitten kuski putoaa ovesta ja liukuu kuin teflonilla tietä pitkin horisonttiin). Paikalle saapuu lisää kultisteja, jotka törmäävät mönkijällään pakettiautoon ja räjähtävät, sytyttäen metsäpalon.


Metsästä juoksee esiin palava karhu, joka on tietenkin hieman hermostunut tapahtuneesta ja hyökkää läheisten sotureiden kimppuun. Pian kaikki palaa tai räjähtelee samalla kun taistelu pyörii villisti pitkin tien pientareita.

Jokainen tukikohdan valtaus tai tehtävä tuntuu olevan suunniteltu saamaan aikaan tällaista kaaosta, milloin jalan, milloin vesistöillä ja milloin vaikka pommein varustetun lentokoneen puikoissa. Aseet tuntuvat enimmäkseen hyviltä – vaikka asevalikoima onkin ikävän tylsä ja perinteinen – ja kontrollit ovat toimivat.

Toiseen sfääriin kaaos nousee, kun mukaan kutsuu kaverin. Ubisoft mainosti ennakkoon, että koko pelin voi pelata läpi yhteistyötilassa, mikä onkin tavallaan totta. Se on kyllä ihan fakta, että kaveri voi liittyä peliin milloin haluaa ja myös hypätä siitä pois saumattomasti. Jokaisen tehtävän voi myös pelata läpi yhteistyötilassa (kunhan alun pakollisen tutoriaalin ensin selvittää alta pois) ja välillä tuntuukin siltä, että tämä olisi ollut myös se suunniteltu tapa pelata.


Tämä mielessä onkin vähän outoa, että yhteistyötilassa ei pelata mitään yhteistä pelitallennusta, vaan yksi pelaajista liittyy suoraan toisen peliin. Liittyjä ei suorita omassa pelissään tehtäviä tai edistä tarinaa, vaan kaikki vaikutukset tuntuvat ainoastaan isännän pelissä. Liittyjä saa toki avattua hahmolleen kykypisteitä ja niin edelleen, mutta kun fokuksena oli kerran tehdä täysimittainen yhteistyöpelikokemus, tällainen erottelu tuntuu oudolta ja ikävältä.

Tästä huolimatta yhteistyö on selvästi paras tapa pelata Far Crytä. Pelaaminen menee usein puhtaaksi nauramiseksi kun vastaan tulee jotain fysiikkamoottorin bugailua tai muuta outoa. Kaverin kanssa pölistessä voi myös kätevästi ohittaa tympeän tarinan ja keskittyä siihen kivempaan tekemiseen.

Tekemistä riittää



Noin 15 tunnin mittainen tarinatila ei ole Far Cry 5:n ainoa sisältö, sillä mukana on myös Far Cry Arcaden nimellä tunnettu pelitila. Se on käytännössä täysipainoinen kenttäeditori, jossa pelaajat voivat luoda ja jakaa muille omia kenttiään. Käytössä on assetteja Far Cry -peleistä, Assassin’s Creedeistä ja Watch Dogs 2:sta, eli jos haluaa kertoa tarinan ranskalaisista tykkimiehistä neon-valoilla väritetyssä San Franciscossa, nyt siihen on tilaisuus.

Kenttämaakarit ovat loihtineet jo esiin tietenkin helppoja ”grindaa hahmollesi uusia kykyjpisteitä” -tehtäviä, mutta myös mielikuvituksellisempia lohkaisuja. Itse löysin esimerkiksi kovin Alan Wake -henkisen kentän, jossa seikkailtiin unenomaisessa painajaiskartanossa ilman ainuttakaan taistelukohtausta.


Uskon, että jos yhteisö ottaa Far Cry Arcaden omakseen – ja miksei ottaisi – siitä tulee pelille reippaasti lisäarvoa. Odotan innolla niitä todella luovia huipputeoksia!

Kokonaisuutena Far Cry 5 on ristiriitainen paketti. Sen tarina on pettymys, tarkasteli sitä millä akselilla tahansa. Myös uudistukset ovat lopulta vähän turhan pieniä, sillä Far Cry -kaava olisi kaivannut Assassin’s Creed: Originsin tapaista täydellistä tuulettamista. Ei peli silti täyttä tuubaa ole, sillä se tarjoaa kyllä hauskoja pelihetkiä ja runsaasti avoimen maailman kaaosta. Mukaan kannattaa varata myös kaveri, sillä jaettu ilo on todellakin paras ilo.

V2.fi | Miikka Lehtonen

Far Cry 5 (Playstation 4)

Viihdyttävä avoimen maailman räiskintä, joka ei uskalla tarpeeksi
  • Kaunis
  • Paljon tekemistä
  • Kalastaminen on hauskaa
  • Yhteistyöpeli on kivaa
  • Ei enää radiomastoja!
  • Perustyyliin bugeja riittää
  • Tylsä tarina
  • Tuntuu turhan tutulta
  • Tylsät aseet ja hahmonkehitys
< Sea of Thieves... Kerbal Space Program... >

Keskustelut (19 viestiä)

jepJep

30.03.2018 klo 15.01 4 tykkää tästä

Hyvä arvostelu. Ei kyllä enää jaksa ikivanhaa Far Cry- kaavaa. Muutaman vuoden kuluttua tulee ehkä kuitenkin alelaarista noukittua.
MPuro

Rekisteröitynyt 01.04.2017

30.03.2018 klo 17.24 3 tykkää tästä

Hyvä arvostelu. Olin jo hieman toiveikas sen suhteen, että Far Cry olisi saanut arvostelussakin mainittua piristysruisketta, mutta ilmeisestikin vitonen jatkaa yhä tuttua (ja niin nähtyä) kaavaa. Ehkä sitten ensi kerralla, onhan tuo kaaoksessa harhailu hauskaa hetkellisesti, mutta tuskin kannattelee jälleen täyspitkää kampanjaa.
Guetta

Rekisteröitynyt 03.08.2011

30.03.2018 klo 18.21 9 tykkää tästä

Eiköhän Ubisoftin copypaste -pelit taida olla jo nähty.
Sir_Rymylys

Rekisteröitynyt 11.04.2007

30.03.2018 klo 21.26 1 tykkää tästä

Far Cry on sellainen sarja, jonka on koko ajan odottanut aukaisevan siipensä, mutta kun ei. Periaatteessa kaikki toimii, mutta se viimeinen silaus uupuu.
Ohikulkija

30.03.2018 klo 22.01 1 tykkää tästä

Hyvä peli mutta saatanan tylsä. 3,5/5
destev

31.03.2018 klo 12.11 3 tykkää tästä

"AC: Originsin kaltaista täydellistä tuulettamista."

Mitä ihmettä? Origins on ihan samaa tuubaa, kuin vanhemmat ja ainoastaan muutamia pelimekaniikkoja on muutettu. Näkyvin näistä on varmasti tappelu, kaikki muut muutikset ovat hyvin marginaaliseksi kuriositeetiksi jääviä. Enemmän tämä peli on saanut uusia ja oikeasti merkityksellisiä tuulahduksia, kuin AC:O.
Rams

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

31.03.2018 klo 15.51 20 tykkää tästä

Poistin ison läjän kommentteja koska ne olivat ihan kauheaa paskaa.
JeeyUp

31.03.2018 klo 15.53 1 tykkää tästä

Yllättävän kauan henkilöön menevää alatyylisyyttä kestettiinkin. Eriävätkin mielipiteet olis silti ihan jees.
Rams

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

31.03.2018 klo 15.57 10 tykkää tästä

JeeyUp kirjoitti:
Yllättävän kauan henkilöön menevää alatyylisyyttä kestettiinkin. Eriävätkin mielipiteet olis silti ihan jees.


Eriävät mielipiteet pelistä tai suoranaisesti arvosteluun liittyvistä asioista ovat tietysti OK, enkä moisia poistanut, tai poistaisi. Näitä rajoja koettelevia viestejä kirjoittavat sananoikeusvapausleijonasankarit kyllä tietävät millaisin motiivein viestejään kirjoittelevat ja niiden poistaminen on suorastaan terapeuttisen hauskaa ja helppoa, joten aion sitä jatkaa.
Selvä

31.03.2018 klo 16.33 8 tykkää tästä

Minkä takia videopelin pitäisi olla jonkinlainen poliittinen kannanotto? Miten se tekee pelistä huonomman että siinä ei käsitellä rasismia tai seksismiä? "Kehittäjillä ei ollut kanttia tai luovaa vapautta sanoa pelillään yhtään mitään". Minkä takia heidän pitäisi sanoa? Far Cry on videopeli, ei poliittinen puolue... ja tottakai Far Cry 5 muistuttaa paljon edellisiä sarjan pelejä koska se kuuluu samaan pelisarjaan. Jos se ei olisi samanlainen kun aikaisemmat, minkä takia nimetä sitä edes Far Cryksi? Ja tylsät aseet? Kivääreitä, haulikoita, pistooleja, liekinheittimiä, jousia, magnopulser... joita pystyy muokkaan.
JeA

31.03.2018 klo 16.43 5 tykkää tästä

Selvä kirjoitti:
Minkä takia videopelin pitäisi olla jonkinlainen poliittinen kannanotto?

Ei arvostelija sellaista väittänytkään. Kyse on tarinasta. Nyt tarina pyrkii antamaan kaikille riittävän paljon päätyen antamaan jokaiselle hyvin vähän. Näitä avoimen maailman perushyviä räiskintöjä on kuitenkin nähty, tarinalla voisi erottua. Nyt niin ei käynyt.
Matzkufortnitelanit

31.03.2018 klo 20.02

Tuon pelin voi päästä kymmenessä minuutissa
Refloni

Rekisteröitynyt 08.01.2017

31.03.2018 klo 23.24 4 tykkää tästä

Jos tarina ei yritä mitään ja välttää riskinottoja, siitä voi tulla hajuton ja mauton. Seuraan mieluummin sellaista tarinaa, joka haastaa ja loukkaa minua henkilökohtaisella tasolla, kuin sellaista jonka unohdan seuraavaan viikkoon mennessä. Luulen, että arvostelijalle isoin pettymys oli hukattu potentiaali.
Poika

01.04.2018 klo 02.13

Matzkufortnitelanit kirjoitti:
Tuon pelin voi päästä kymmenessä minuutissa
Hanki pätevyys.
Stalinger

01.04.2018 klo 07.34 2 tykkää tästä

Ensinnnäkin on pakko sanoa että peli pyörii julmetun hyvin ultra -asetuksillakin. 55-77 fps ja alla on kuitenkin vain GTX 1060 3Gb. Miikka oli ihan oikeassa tarinan suhteen, hajuttomuudesta ja varman päälle pelaamisesta. Kaikki mitä voi skipata, niin skippasin ja skippaan. Ei vain jaksa kiinnostaa. Räiske on mukavaa ja sekoilu pelimaailmassa hauskaa. Tekemistä näyttää taas olevan hyvin paljon. Tekoäly on mielestäni paskempi kuin 4. osassa ja pistää oikein silmään. Pelaan normalilla ja olen ottanut vihujen "siluetit" kokonaan pois, eikä peli silti oikein anna haastetta. Kaiken lisäksi suurin osa aseista ja buffeistakin jää käyttämättä (paitsi aseet challengejen osalta/aikana). Hardilla pelkään vihujen vaan kestävän liikaa ja itse liian vähän (korjatkaa jos olen väärässä).

Viholliset saisivat jo tänä herran vuonna osumaa saadessaan näyttää myös siltä! Osumakohdat ja reagointi siihen, varsinkin vammojen mallinnus olisi mukavaa, mutta kun ei niin ei. Miksei sekoilusimuun voisi kopioida Sniper elite 4:n vauriomallinnusta? Hommasta tulisi kertalaakista hauskempaa. Nyt saa pahimmillaan ampua konekiväärillä sarjaa päähän, ilman että vastustaja hätkähtääkään (jos on kypärä... huoh!). Heti alussa kun ostaa konekiväärin äänenvaimentimella ja scopella, ei juuri muuta tule tarvitsemaan. Arcadea en ole vielä edes koittanut, mutta voisin kuvitella tekeväni tehtäviä myös itse. Viimeksi tein mappeja buildilla Duke 3D:hen...

Kaikesta nillityksestä huolimatta Far Cry 5 on pätevää viihdettä jolle itse antaisin saman arvosanan. Yksinpeli FPS:t on oma "leipälajini", ja kyllähän tämä tulee pelattua varmaan lähes täydellisesti läpi. Ehkä hypetyin liikaa alunperinkin, kuten välillä on tapana. Missään nimessä huono peli tämä ei ole, eikä edes keskinkertainen. Eniten saavat varmasti irti ne, joilla sarja on jäänyt vähemmälle huomiolle tai jopa kokonaan välistä. Silloin varmasti antaisin (FPS:n ystäville) 4-4,5 tähteä.
Rams

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

01.04.2018 klo 14.06 1 tykkää tästä

Stalinger kirjoitti:
Hardilla pelkään vihujen vaan kestävän liikaa ja itse liian vähän (korjatkaa jos olen väärässä).


Itse aloitin pelin alusta parin tunnin jälkeen kun tuntui liian helpolta normalilla, ja ainakin omaan makuuni homma on juuri sopivassa määrin haastavampaa, mutta ei turhauttavaa. Nappi otsaan kyllä tuntuu ainakin perusvastustajat hoitavan päiviltä ihan siinä missä normalillakin. Itseltä lähtee henki roimasti helpommin, mutta se mielestäni vain sopii peliin.

Kannattaa varmaan ainakin kokeilla hardilla, siis.
Muhammad

01.04.2018 klo 14.19 1 tykkää tästä

Helkutin hyvä räimintä, ainakin puuceellä. Konsoleilla nyt kaikki muut on kakkaa, paitsi RDR.
Stalinger

02.04.2018 klo 08.41

Rams kirjoitti:
Stalinger kirjoitti:
Hardilla pelkään vihujen vaan kestävän liikaa ja itse liian vähän (korjatkaa jos olen väärässä).


Itse aloitin pelin alusta parin tunnin jälkeen kun tuntui liian helpolta normalilla, ja ainakin omaan makuuni homma on juuri sopivassa määrin haastavampaa, mutta ei turhauttavaa. Nappi otsaan kyllä tuntuu ainakin perusvastustajat hoitavan päiviltä ihan siinä missä normalillakin. Itseltä lähtee henki roimasti helpommin, mutta se mielestäni vain sopii peliin.

Kannattaa varmaan ainakin kokeilla hardilla, siis.


Juu täytyy melkeen testaa. Taidan kyllä eka mennä normalilla kun on jo pitkällä. Tai voihan sitä katsoa jos sais hardin päälle kesken pelin :P Taidan jättää myös nykyisen lähestymistavan pois laskuista ensi kerralla. Paikat saa puhdistettua aivan liian helposti helikopterilla räiskiessä. Varsinkin kun on "self repair" -perk. Kertaakaan en ole buffeja tarvinnut.
asdasdasd

04.04.2018 klo 10.46

destev kirjoitti:
Enemmän tämä peli on saanut uusia ja oikeasti merkityksellisiä tuulahduksia, kuin AC:O.

Kuten? Ei tarvi kiipeillä enää radiotorneihin? Origins oli kaikin puolin raikas tuulahdus ummehtuneeseen sarjaan, tämä taas ei ole sinnepäinkään.

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova