Tuorein sisältö

Red Dead Redemption 2

Arvioitu: Playstation 4
Genre: Seikkailupelit, Toimintapelit
Pelaajia: 1, moninpeli
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Rockstar Studios
Julkaisija: Rockstar Games
Julkaisupäivä: 26.10.2018
Pelin kotisivut
Mikko Heinonen

30.10.2018 klo 14.00 | Luettu: 6753 kertaa | Teksti: Mikko Heinonen

Kuinka länsi voitettiin
Pidin Red Dead Redemptionista lopulta enemmän kuin arvostelun perusteella olisin arvannut. Se jäi tosin pelaamatta läpi, koska tuurini Xbox 360:n rikkoutumisten väistelyssä loppui juuri ennen viimeistä tehtävää. Pilvitallennus ei vielä ollut asia, joten puuha olisi pitänyt aloittaa alusta, eikä jaksatti tuolloin riittänyt. Ehkä Xbox One X -päivitetyllä versiolla voisi kokeilla uudestaan. Tiedän kuitenkin, miten lopussa käy.


RDR2:n julkaisuhypeltä ei olisi voinut välttyä kuin korkeintaan kaivautumalla maan alle. Rockstar osaa julkisuuspelin erinomaisesti ja tiputteli trailereita aina, kun oli vaarassa, että jokin muu peli paistattelee huomion keskipisteessä. Viime torstai-iltana käytännössä lähes jokainen peleihin vakavasti suhtautuva ystäväni oli joko esilataamassa peliä verkosta tai lähdössä hakemaan ennakkovaraustaan yömyynnistä. Facebook-syöte pullistelee edelleen videoita, ruutukuvia ja linkkejä Redditin hassuihin videoketjuihin. Ei hassumpi suoritus.

Pitkät alkuvalmistelut


Tovin peliä sai letkutellakin, sillä arvosteluun saapuneen PS4-version latauskoko on vaatimattomat 90 gigatavua. Käytännössä jätin pleikkarin päälle yöksi ja aamulla peli oli latautunut. Saamani kuuman vinkin mukaan asensin sen ulkoiselle SSD-levylle, mikä ehkä lyhensi lataustaukoja tovin. Ne eivät pelin aikana juuri haitanneet, johtui se sitten tästä tai muusta. Blu-ray-versiokin toimitetaan kahdella levyllä ja sen asennus kestää pari tuntia.


Kun teknisistä esteistä on selvitty, siirrytään vuoteen 1899, siis villin lännen kultakauden loppuvuosiin mutta kymmenisen vuotta ennen ensimmäisen pelin tapahtumia. Pelaajan ohjastama Arthur Morgan on jäsenenä rosvojoukossa, jonka iso keikka on mennyt – vaihteeksi – massiivisesti pieleen. Seurauksena on pakeneminen vuorille lumimyrskyn keskelle, millä myös rajoitetaan näppärästi aloittelevan pelaajan seikkailunhalua. Käytännössä ensimmäinen tunti, ehkä enemmänkin, kuluu tiukassa ohjenuorassa, ja vielä pitkälle siitä eteenpäinkin uusia asioita esitellään tasaista tahtia. Vapaan maailman pelaamista odottava luonnollisesti pettyy hieman, mutta lopulta on ihan hyvä, että pelaaja osaa edes jotain ennen kuin hänet nakataan keskelle melkoisen vihamielistä ympäristöä.

Kaikenlaista hevostelua


Periaatteessahan kyseessä on siis villiin länteen sijoittuva Grand Theft Auton lähisukulainen, mutta toisaalta sitten kuitenkaan ei. Esiosansa tapaan RDR2 on tarinana synkempi, eikä tunnelmaa helpottavaa huumoria annostella läheskään samassa määrin. Myös yhteiskuntakritiikki on, luonnollisesti, sekin kirjoitettu syvemmälle tarinan kerroksiin.


Merkittävä ero on tietenkin myös se, että toisin kuin GTA:n autot niin kovin usein, RDR:n hevoset eivät ole kertakäyttöhyödykkeitä. Ratsuun on suorastaan tarkoitus kiintyä, sillä pitkästä omistussuhteesta ja hyvästä hoidosta palkitaan erilaisilla bonuksilla. Taktiikka toimii, sillä hepasta välittää aivan eri tavalla kuin keskimääräisestä peltilehmästä.

Yhtymäkohtiakin kuitenkin löytyy. Kartta on iso (muttei onneksi aivan suunnaton, jotta sitä voi kulkea hevosella) ja sisältää paitsi hyvin erilaisia maisemia lumisista vuorista kaupunkiin, myös tuhottoman määrän kaikenlaista erilaista tekemistä. Ja kun sanon tekemistä, tarkoitan tietenkin rosvottavaa ja ammuttavaa. Vaikka Arthur Morganin onkin mahdollista olla hyvin moraalinen pahis ja auttaa lähimmäisiään hädässä, lopulta pelaajan on kuitenkin hankittava leipänsä lain nurjalla puolella. Toki välitöinään voi mm. metsästää, kalastaa ja hakata polttopuita.

Noiturin kavionjäljissä



On luonnollisesti mahdotonta kirjoittaa pelistä, jossa tötöillään hevosella pitkin poikin valtavaa karttaa ja tehdään moraalisia päätöksiä, mainitsematta The Witcher 3:a. CD Projekt Red osoitti, ettei Rockstar ole enää ainoa studio, joka saa avoimen maailman ja tarinan yhdistettyä äärimmäisen makoisaksi keitokseksi. Näillä kahdella pelillä on paljon yhteistä - siinä määrin, että RDR2:sta löytyy selviä lainoja asioista, jotka Witcher teki hyvin (ja luonnollisesti aiemmin lainaaja oli CDPR).

Erot ovat lähinnä siinä, että yliluonnolliset elementit puuttuvat tästä länkkäristä lähes kokonaan ja luettavaa tekstiä on ylipäätään vähemmän. Tehtävissä on enemmän vaihtelua ja ne sujuvat jotenkin jouhevammin. Harmillista kyllä, W3:n tarinoiden ja valintatilanteiden nautittava läpinäkymättömyys ja yllättävyys jää myös puuttumaan. Tosiasiassa pelien vertailu on kuitenkin kuin kahden suosikkisuklaan väliltä valitseminen: lähestymistavassa voi olla eroja, mutta lopputulos on yhtä kaikki nautittava.


Roolipelielementtejä ja hahmon kehitystä on mukana lähes yhtä paljon kuin aikanaan San Andreasissa, mutta mikromanagerointi ei käy ärsyttäväksi. Jos haluaa panostaa vaikkapa leirin kehittämiseen, se on mahdollista, mutta ei pakollista. Tekemistä on niin paljon, että peliin voi eksyä viikkokausiksi. Parinkymmenen tunnin pelin jälkeen tarinasta näyttää olevan suoritettuna 20 %, eivätkä lukuun siis sisälly lainkaan kymmenet sivutehtävät.

Pakko kokea, vikoineenkin


Red Dead Redemption 2 on nykyaikaisen pelituotannon multihuipentuma: jättimäinen ponnistus, joka ei oikein edes voi olla muuta kuin äärimmäistä huikeutta - jo siksi, että sen on tuotettava takaisin valtava budjettinsa. Lehdistössä kuhistiin ennen julkaisua siitä, miten Rockstarilla paiskittiin töitä yötä päivää oman terveyden uhalla pelin viimeistelyn parissa. Tässä ei ole mitään ihailtavaa, mutta lopputuloksessa kyllä on. Kun välillä on aivan pakko pysähtyä ihailemaan huikeita maisemia ja kaunista grafiikkaa (eikä testissä edes ollut se kuulemma kaunein eli Xbox One X:n versio), ja kun toisaalta pelihahmon ja hevosen puolesta on oikeasti huolissaan lähdettyään ylittämään vuoristoa hieman huonosti varustautuneena, ollaan juuri niissä kokemuksissa, joista ne kymmenien miljoonien myynnit syntyvät.


Avoimen maailman peleissä rima on hilautunut todella korkealle, eikä Rockstar enää paistattele ylhäisessä yksinäisyydessään kehittäjäpyramidin huipulla. Siksi RDR2, niin kerrassaan upea kokemus kuin se onkin, ei lyö täysin ällikällä alusta alkaen. Sen sijaan peli avautuu kuin kukkasipuli: mitä enemmän sille antaa aikaa elämästään, sitä enemmän eri tasoja ja yksityiskohtia siitä kuoriutuu.

Vielä voi parantaa


Täysin virheetön peli ei ole. Kontrolleita on monia erilaisia ja ne muuttuvat välillä niin nopeasti, että tottumaton pelaaja hankkii itselleen etsintäkuulutuksen ihan vain sähläämällä ohjaimen kanssa. Samoin tunne kulisseissa kulkemisesta iskee joskus juuri väärällä hetkellä ja latistaa hyvin ajoitetun musiikin ja upeiden värien nostamaa tunnelmaa. Otetaan vaikka tilanne, jossa istuin St. Denisin kaupungin raitiovaunussa fiilistelemässä maisemia. Hieno musiikki ja elokuvamaiset kuvakulmat veivät mukanaan, kunnes hetken kuluttua näin oman hevoseni juoksevan vaunun rinnalla ja törmäilevän ympäristöönsä päättömästi yrittäessään ottaa pelihahmoa kiinni.


Samalla nämä kritiikin kohteet kuitenkin kertovat siitä, miten eri viivalla tämä tuote kaltaisineen on verrattuna suurimpaan osaan kilpailijoistaan. Bugitkin kääntyvät pelaajayhteisön silmissä enimmäkseen hauskoiksi hetkiksi. Red Dead Redemption 2 ei saa viittä tähteään siksi, että se olisi jotenkin täydellinen peli, vaan siksi, että se on nykytekniikan mittapuulla huikea esitys avoimen maailman tarinallisesta pelistä.

RDR2:n moninpeli aukeaa myöhemmin.

Testattu: PS4 Pro, peli SSD-asemalla, 4K HDR -televisio

V2.fi | Mikko Heinonen

Red Dead Redemption 2 (Playstation 4)

Rockstarin hevosella ei ollut varaa pettää, eikä se petäkään. Pelaa tämä niin tiedät, mistä kaikki puhuvat.
  • Paikoin mielettömän kaunis
  • Maailma täynnä tehtävää ja hahmoja
  • Karun kaunis tarina
  • Käynnistyy melko hitaasti
  • Kontrolleissa riittää opittavaa
  • Vähemmän älyllinen kuin se muuan noituripeli
< Call of Duty: Black ... Super Mario Party... >

Keskustelut (18 viestiä)

make

30.10.2018 klo 14.57 8 tykkää tästä

Mutta mites ne hevosen kivekset?
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

30.10.2018 klo 15.02 10 tykkää tästä

make kirjoitti:
Mutta mites ne hevosen kivekset?


Minulla on ratsuna tamma.
Stalinger

30.10.2018 klo 17.35 3 tykkää tästä

Allekirjoitan arvostelun kokonaan. On käsittämätöntä että tässä vaiheessa elämää kun kaikki taas tuntuu olevan nähty ja koettu (pelirintamalla eritoten), niin puun takaa tulee tämänlainen KAIKEN PYSÄYTTÄVÄ PELI jonka erinomaisuuden ihastelu ei tunnu vaan loppuvan vaikka pelitunnit kuluvat. Siellä olemisen tuntu on ällistyttävää, ja syy seuraussuhteiden seuranta, ERITOTEN fysiikanmallinnus, äänet.... No tätä voisi jatkaa loputtomiin. Peli ei tarvitse mystiikkaa ja yliluonnollisuutta pätkääkään, vaan pelaaja tuntee aina jännitystä ja kunnioitusta ympäristöään kohden vaikka lähtisi pienen pienelle maisemakiertueelle lähimetsiin. Tämänlaisen saavuttamiseen vaaditaan omalla kohdallani mielestäni PALJON, mutta Rockstar tuli ja voitti. Ennen niin tylsänä aihepiirinä mielessäni ollut villi länsi sai TÄYSIN UUDEN merkityksen, ja aloin heti peliin upottuani myös kuluttaa vanhaa westerniä liukuhihnalta. Ja voi... JA VOI NIIDEN VIITTAUSTEN JA KOHTAUSTEN JA PAIKKOJEN JA KAIKEN LUKUMÄÄRÄÄ!! Kai tämä peli teki ihmisistä kertaheitulla vähän hullumpia, sillä murhasimulaattorinakin tämä on täysin uusi virstanpylväs ja jos joku nyt haluaa toteuttaa vaikka vähän rankempiakin ruokottomuuksia ruumiiden parissa, niin aika hyvin on halut huomioitu. Tästä tullaan vielä puhumaan! Pelottaa jo tässä vaiheessa miten trollit ottavat pelin tarjoaman vapauden omiin syyläisiin käsiinsä ja aiheuttavat helvetinmoista hengenahdistusta kristityille vapaaehtoisille. 10/10 pistettä sen pidemmittä puheitta!

ps. se täytyy vielä ilmoittaa että pelaan one X:llä, oled - 4k - hdr:llä. enää se peli pc ei ole automaattisesti parhain vaihtoehto. peli näyttää uskomattoman upealta ylisanoja säästelemättä. tämän takia olisin OIKEASTI valmis ostamaan sen muutaman tonnin telkkarin ihan vain siis RDR2:ta varten.

pss. lysergihapon dietyyliamidissa peliin saattaa upota lopullisesti. se jää nähtäväksi ->
sndospfwhsj

30.10.2018 klo 17.56

onks peli niin massiivinen et arvostelussakaan ei edes pintaa raapaistu. mainitaan vaan et tietty se on kaunis, laaja ja monipuolinen, nuff said
ehka sit pclle mut eka osa oli niin laimea ja silti taivaisiin kehuttu ettei o mikaan kiire. kuulostaa et taakin on vahan sellanen voit tehda mita tahansa mut pakko ei oo. eli ei haastetta tai syyseuraussuhteita
Stalinger

30.10.2018 klo 18.02 1 tykkää tästä

sndospfwhsj kirjoitti:
onks peli niin massiivinen et arvostelussakaan ei edes pintaa raapaistu. mainitaan vaan et tietty se on kaunis, laaja ja monipuolinen, nuff said
ehka sit pclle mut eka osa oli niin laimea ja silti taivaisiin kehuttu ettei o mikaan kiire. kuulostaa et taakin on vahan sellanen voit tehda mita tahansa mut pakko ei oo. eli ei haastetta tai syyseuraussuhteita


Kyllä tää tuntuu olevan niitä kokemuksia mitkä 2018 kannattaa kokea täysin itse ja parhaimmalla mahdollisella raudalla. Hype ei mielestäni ole millään mitalla edes ylimitoitettua mikä on jopa pelottavaa. Mutta totta yhtä lailla...
Bubs

30.10.2018 klo 20.38

sndospfwhsj kirjoitti:
onks peli niin massiivinen et arvostelussakaan ei edes pintaa raapaistu. mainitaan vaan et tietty se on kaunis, laaja ja monipuolinen, nuff said
ehka sit pclle mut eka osa oli niin laimea ja silti taivaisiin kehuttu ettei o mikaan kiire. kuulostaa et taakin on vahan sellanen voit tehda mita tahansa mut pakko ei oo. eli ei haastetta tai syyseuraussuhteita

Peli tosiaan on massiivinen. Mielestäni ihan hyvä ratkaisu tehdä suht suppea arvostelu, jos alkaisi luettelemaan asioita niin sieltä kuitenkin unohtuisi asioita välistä. Myös sellainen peli että monella ihmisellä tuskin tulee kovin samanlaisia sessioita, tilanteet vaihtuu lennossa 10 eri suuntaan jne.
HEIMO69

30.10.2018 klo 20.48

RDR2 on kyllä järkyttävän onnistunut tekele. Tavallaan harmittaa että tää piti kokea konsolilla eikä ökykalliilla PC:llä, sillä tuntuu vähän siltä ettei peli tarjoile toisella pelikerralla juuri mitään, sillä kaikki kokemisen ja ihailemisen arvoinen on jo nähty. Pelattavaa onneksi riittää, eikä ainakaan vielä noin 40 pelitunnin jälkeen ole kyllästymisestä merkkiäkään, toisin kuin vaikka GTAV tai AC:Odyssey.

Kontrollien suhteen löytyy aika ajoin nillitettävää kun ei tahdo aina muistaa mistä teki ja mitä. Tämä on tosin oma syy.
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

30.10.2018 klo 21.08 3 tykkää tästä

Bubs kirjoitti:
Peli tosiaan on massiivinen. Mielestäni ihan hyvä ratkaisu tehdä suht suppea arvostelu, jos alkaisi luettelemaan asioita niin sieltä kuitenkin unohtuisi asioita välistä.


Ja tosiaan asioiden ja ominaisuuksien listaamisesta sekin, että arvostelu on jo nykyisellä 1000 sanan mitallaan pitemmästä päästä, mitä porukka tätä nykyä jaksaa edes lukea. Ei kannata pidentää.

Kyllähän tässä syy-seuraussuhteita riittää, ja koska pikatallennuksillakaan ei voi pelleillä, jokaiseen tehtävään suhtautuu ihan erilaisella kunnioituksella.
Hihheli

31.10.2018 klo 00.33 5 tykkää tästä

Itse peliä pelanneena en allekirjoita arvostelua. Voin sanoa että RDR2 on yksi heikoimmista ja ylihypetetyimmistä julkaisuista mitä muistan.

Kontrolleissa ei ole opittavaa, vaan ne ovat oikeasti luokattoman huonot, kun fanipoikalasit ottaa pois silmiltä. Ammuskelun kökköisyys repii hermot. Toistuvat loottausanimaatiot repii hermot. Esine- ja aseinventaario repii hermot. Bugittava hevoslaukkusysteemi repii hermot. Koko pelin hitaus ja kömpelyys aivan kaikessa repii hermot sisällä ja puutarhassa. 90% ajasta pelissä ratsastetaan hevosella, välissä katsotaan cutscenejä joissa tylsät puhuvat päät puhuvat tylsistä asioista (näillä ne 60 tunnin pelit tehdään). Mitään mielekästä tekemistä ei avoimessa maailmassa oikeasti ei ole. Juoni on lapsellinen, eikä erityisen villi länsi tyyppinen, jota olisi peliltä odottanut. Kaikki hahmot ovat muovisia ja eikä erityisen uskottavia, eikä niiden kohtalo tai edesottamukset jaksa kiinnostaa. Samoin ei kiinnosta syöminen tai parran ajaminen, teen sitä jo oikeassa elämässä, miksi pitäisi pelissäkin?

RDR2:sta puuttuu luonnollinen flow kokonaan, peli etenee kuin etana tervassa, eikä siitä voi nauttia. Kaikki on tuskaisen kömpelöä, joka rikkoo immersion heti. Ovatko nämä samat tyypit todella tehneet RDR ykkösen, joka oli vahvan ysin peli? Mitä helvettiä tässä välissä tapahtui?

Heittämällä vuosikymmenen tylsin peli. Toki kyllä varmasti paras hidastettu maalais- ja ratsastussimulaattori, eikä makuasiosta voi kiistellä edes kärpästen kanssa.
Refloni

Rekisteröitynyt 08.01.2017

31.10.2018 klo 00.42

Kun nyt Witcher 3:een verrattiin, niin saako pelin tarinassa tehdä tällä kertaa valintoja?
MPuro

Rekisteröitynyt 01.04.2017

31.10.2018 klo 04.39

Aika vahvaa komppausta tekstille, vaikka vasta chapter 3:ssa seikkailenkin. Kokoajan täytyy pysähtyä tiesmille mäennyppylälle tuijottamaan yksi toistaan nätimpää maisemaa, ja maailma on niin kauttaaltaan täynnä pieniä yksityiskohtia niistä kuuluisista hevosenosista oravan animaatioihin, että peliin uhratut työtunnit näkyvät kerrankin selvästi. Tarinassakin tuntuu olevan niitä kuuluisia tasoja ja hienovaraisuutta, mitä Rockstarilta ei monesti osaa odottaa. Kontrollit ovat kyllä varsin kammottavat, yhä tulee paineltua vääriä nappuloita alituiseen. Tämänhetkiset mututähdet menevät silti sinne viiden laitamille!
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

31.10.2018 klo 09.12

Refloni kirjoitti:
Kun nyt Witcher 3:een verrattiin, niin saako pelin tarinassa tehdä tällä kertaa valintoja?


Saa. Se, miten kauaskantoisia ne ovat, jää vielä nähtäväksi.
Lihatuomari

Rekisteröitynyt 17.01.2012

31.10.2018 klo 12.47 12 tykkää tästä

Hihheli kirjoitti:
Samoin ei kiinnosta syöminen tai parran ajaminen, teen sitä jo oikeassa elämässä, miksi pitäisi pelissäkin?

Valitus pelin hitaudesta ja kontrolleista on ymmärrettävää ja totta, mutta tällainen saivartelu kertoo enemmän kirjoittajasta itsestään kuin pelistä.
Liimaletti

01.11.2018 klo 22.19 1 tykkää tästä

Etana tervassa on aika osuva kuvaus pelistä. Peli on kankea, hidas ja raskas pelattava ja pienenkin asian tekemiseen menee pieni ikuisuus. Itselleni se viimeinen niitti pelissä on hevosella ratsastaminen ja kuinka sitä saakelin X:ä (A:a Xboxilla) pitää rämpyttää halutessaan hevosen päästelevän huippuvauhtia. Ymmärrän, että sillä halutaan simuloida hevosen kannustamista, mutta mielestäni pelissä on menty aivan liiallisuuksiin yksityiskohdissa ja kuinka ne menevät jatkuvasti pelattavuuden edelle.

Myös se, että peli haluaa JATKUVASTI ja väkisin poistaa aseet käytöstäni on niin veemäistä kuin olla ja voi (ja sitten taas satunnaisesti peli pistää kaikki mahdolliset aseet mukaani ilman mitään järkeä). Muutaman kerran jopa pistoolit ovat vaihtuneet toisiin ja käyttämäni panokset niiden mukana. Ilman hevosta ei voi mennä, koska kaikki kiväärit ovat aina hevosen kyydissä, eikä niitä kivääreitä jumalauta saa pidettyä mukana millään. Joka ikinen kerta ne pitää muistaa ottaa hevosen "varastosta" valikoiden kautta, kun poistut hevosen luota.

Vielä se, että pelissä ei kolmanteen kappaleeseen päästyäni ole vieläkään tapahtunut juuri mitään ei oikein saa pelihaluja jatkamaan ja tappelemaan siinä tervassa rämpimistä.

Kyllä sieltä kaiken tuskan ja kankeuden seasta ihan hyvä peli paljastuisi, mutta itse en jaksa tapella kankeuden ja hitauden kanssa.
Sipuli

02.11.2018 klo 15.16 2 tykkää tästä

Mun mielestä tää on tehty enempi villin lännen fiilistelijöille kuin pelejä pelaaville.

Tunnelma, tyyli ja tuotantoarvot ovat ehdottomasti täyden kympin arvoista, mutta pelituntuma on kammottavaa artistin ehdoilla tehtyä latenssipaskaa ja itse pelattava osuus on melko keskinkertaista kökköä. Tuntitolkulla ravataan edestakaisin katselemassa cutscenejä ja välillä teurastetaan kylällinen miehiä visuaalisesti hienosti sommitelluissa kohtauksissa.

Upean näköinen avoin maailma vaikutti alkuun tosi elävältä, mutta ei siellä oikeastaan ole mitään järkevää tekemistä, tai edes rikollista toimintaa mikä kannattaisi. Voit esim ryöstää junan, mutta siitä seuraava bounty on isompi kuin saatu ryöstösaalis. Bounty ajaa randomisti lähistölle spawnaavat palkkionmetsästäjät perääsi ja aiheuttaa kaikkea muutakin ärsyttävää (esim et voi leiriytyä alueella), eikä sitä voi kuitata mitenkään muuten kuin maksamalla.

Onhan se tietty realistista että pöljäilystä rangaistaan, mutta onhan tää aika fasistista avoimen maailman pelisuunnittelua. Muutenkin pelaajan moraalin arvottaminen on aivan lapsellista pelissä, jonka pääjuonen aikana ammutaan toista sataa poliisia ja ties kuin monta siviiliä.
keba

06.11.2018 klo 06.44 1 tykkää tästä

Jotenkin ei sovi järkeen että täyden pisteen pelissä ohjaus on perseestä!? Minusta hyvän pelin lähtöpiste on se että ohjaustoimii moitteetta!
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

06.11.2018 klo 10.32

keba kirjoitti:
Jotenkin ei sovi järkeen että täyden pisteen pelissä ohjaus on perseestä!? Minusta hyvän pelin lähtöpiste on se että ohjaustoimii moitteetta!


For the avoidance of any doubt, ohjaus ei ole perseestä. Monimutkainen se on ja siksi alkuun vähän hankala, mutta täysin opittavissa.
iNdo

Rekisteröitynyt 30.01.2012

07.11.2018 klo 10.23

sndospfwhsj kirjoitti:
onks peli niin massiivinen et arvostelussakaan ei edes pintaa raapaistu. mainitaan vaan et tietty se on kaunis, laaja ja monipuolinen, nuff said
ehka sit pclle mut eka osa oli niin laimea ja silti taivaisiin kehuttu ettei o mikaan kiire. kuulostaa et taakin on vahan sellanen voit tehda mita tahansa mut pakko ei oo. eli ei haastetta tai syyseuraussuhteita


Osta nÄppÄimistÖ.
Muokannut: iNdo 07.11.2018 klo 10.24

Kirjoita kommentti

97068

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova