Tuorein sisältö

Gears 5

Arvioitu: Xbox One
Genre: Toimintapelit
Pelaajia: 1-12
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: The Coalition
Julkaisija: Microsoft Games
Julkaisupäivä: 06.09.2019
Pelin kotisivut
Miikka Lehtonen

06.09.2019 klo 11.08 | Luettu: 2054 kertaa | Teksti: Miikka Lehtonen

Lihaisat ja vihaiset miehet ötökkäjahdissa
Gears of War on niitä viimeisiä Microsoftin kovia Xbox-yksinoikeuksia, joten sarjan jokaisen pelin suuntaan kohdistetaan yllättäen aika paljon odotuksia. Tilanne ei varmastikaan ole kehitystiimin kannaltakaan helppo, sillä sarjan kuudennessa pelissä (Judgment mukaan luettuna) homma alkaa väkisinkin tuntua jo vähän tutulta.

Uudistuksia pitäisi siis tehdä, mutta samalla joka iikka tietää, millainen peli Gears of War on, ja odottaa tietynlaista pelikokemusta sarjan tuoreimman pelin ostaessaan. Ei helppo yhtälö.


Tämä mielessä nostankin hattua kehitystiimille siitä, että Gears 5 – kuten pelin nimi nykyään kuulu – sisältää pinon uudistuksia sekä yksin- että moninpelissä. Mutta riittävätkö ne tekemään pelistä tuoreen oloista?

Heinäsirkkajahdissa


Gears of War 4 toteutti sukupolvenvaihdoksen kahdessakin mielessä. Se oli sarjan ensimmäinen Xbox One -peli, ja lisäksi se vaihtoi Marcus Fenixin kavereineen uuteen Delta-ryhmäläisten sukupolveen. Omena ei kuitenkaan pudonnut kauas puusta, sillä pelin pääosassa tetsaili Marcuksen poika kavereineen.


Edellisen pelin tarinassa uusittu Delta-ryhmä selvittää kadonneiden kansalaisten mysteeriä. Sodasta locusteja vastaan on kulunut jo 25 vuotta, joten kaikille paitsi pelaajalle on suuri yllätys, kun kaiken takana ovat taas vanhat verivihollisemme. Peli päättyi dramaattiseen cliffhangeriin, kun puolet peliä yhden päähenkilön äitiä jahdannut sankariporukka löytää tämän kuoleman kielissä sulautettuna osaksi locustien kekoälyä. Kuolleen äidin kaulasta löytyy isoäidin perintökaulakoru... joka muistuttaa ulkoasultaan suuresti locustien symbolia.

Isoäidin kaulakoru, sen merkitys ja historian salaisuudet ovat Gears 5:n tarinan pääosissa. Uusi sukupolvi kiertää jäisestä pohjolasta kuumaan etelään jahdatessaan vastauksia kysymyksiin, sekä uutta toivoa ihmisten loputtomassa sodassa locust-laumoja vastaan. Aiemmat Gearsit pelanneet tulevat siis saamaan jatkumoa aiempien pelien tarinalle, sekä vastauksia kysymyksiin, jotka ovat pyörineet mukana aivan ensimmäisestä pelistä saakka. Samalla veikkaan, että Gears 5:n myötä pelisarjaan tutustuvat ovat totaalisen kuutamolla.


Tarina on rytmitetty hyvin ja Coalitionin väki on uskaltanut heitellä mukaan useampia rauhallisia osioita, joissa räiskintä jää kokonaan kuvioista. Nämä ”kävellään hitaasti sormi korvalla radiota kuunnellen” -osiot ovat toki tuttuja aivan ensimmäisestä Gears of Warista saakka, mutta nyt tarinaa kerrotaan aktiivisemmin.

Mukana on pari suurempaa pesäeroa sarjan aiempiin peleihin. Näistä ensimmäinen on Jack, tiimin mukana kulkeva avustajarobotti. Näitä avustajarobotteja on toki nähty pelissä aiemminkin, mutta nyt Jack on täysipainoinen hahmo. Yhteistyötilassa toinen pelaaja voi halutessaan hypätä Jackin rooliin, ja onpa tällä jopa ihan oma kykypuunsakin, jonka avulla parannellaan Jackin moninaisia pelin aikana haalittavia kykyjä ja ominaisuuksia. Jackia käytetään taistelussa avustamisen ohella puzzlejen ratkomiseen, mutta puzzlet ovat hyvin kepeitä.


Merkittävämpi rakenteellinen muutos on, että peliin on heitetty muutama open world -kohtaus. Pelaajalle annetaan eräänlainen suksilla liikkuva jolla, ja sitten tämä päästetään rellestämään suurille pelialueille. Avoimen maailman osioista löytyy jonkin verran sivutehtäviä, ja niistä irtoaa helposti tekemistä ja näkemistä useammaksi tunniksi.

Tästä huolimatta Gears on yhä Gears. Jokainen sarjan aiempia osia pelannut tuntee pelin suunnittelukielen jo niin hyvin, että varmasti osaa aavistaa ennakkoon jokaisen locustien väijytyksen, jokaisen siirtymän tarinaosiosta räiskintään ja jokaisen tarinan toiminnallisen välihuipennuksen. Yksinpeli on edelleen oikein hyvin tehty ja tyydyttävä kokemus, mutta samalla on mahdoton välttyä siltä fiilikseltä, että suunnilleen kaikki on nähty ja tehty ennenkin. Jälleen: pelisarjan kuudes osa. Minkäs teet?

Palkit liikkuvat, dopamiini virtaa


Gears 5:n moninpeliin pätevät suunnilleen samanlaiset kommentit: pääosin kaikki sarjan aiempia osia pelanneet tietävät jo, mistä on kyse. Mutta toki uudistuksia löytyy silti jonkin verran. Aiemmista peleistä tuttu Versus-pelitila, sekä maanmainio Horde-yhteistyötila ovat yhä mukana entistä ehompina. Käytössä on runsaasti eri rooleihin jaettuja hahmoja, joilla on omat aseistuksensa, avattavat kosmeettiset panssarinsa ja pelaamalla tienattavat kyky- ja varustekorttinsa.


Kokonaan uusi pelitila on nimeltään Escape. Siinä kolme pelaajaa heitetään juoksemaan kilpaa kelloa (ja perässä seuraavaa tappavaa kaasuvallia) vastaan. Tarkoituksena on edetä tasaista ja ripeää vauhtia itsemurhaiskulla locustien tukikohtien sydämeen. Haasteena on, että aseita ja ammuksia ei ole läheskään tarpeeksi, joten niitä pitäisi keräillä ja etsiä kaasun lähestyessä tasaista vauhtia.

Pelasi mitä pelitilaa tahansa, Gears 5 tuntuu modernilta ”games as a service” -julkaisulta. Jokaisen matsin lopuksi kokemustasomittarit tikittävät ylöspäin tuoden mukanaan uusia kosmeettisia palkintoja, uusia oletusaseita, uusia hahmokohtaisia bonuksia, eleitä, panssareita, värityksiä ja ties mitä muuta. Peliin kirjautuessaan saa pinon haasteita, joiden suorittamisesta palkitaan taas palkinnoilla, ylöspäin tikittävillä mittareilla ja tasaisella dopamiinivirralla. Haasteet on suunniteltu hyvin kannustamaan erilaisilla hahmoilla ja aseilla pelaamiseen: jos itse tykkää normaalisti pelata vaikka lähitaisteluun suuntautuneella hahmolla mutta päivittäisenä haasteena onkin tappaa 30 vihollista tarkkuuskiväärillä, se motivoi kokeilemaan uusia juttuja.


Gears 5:n moninpeli toimii, kuten olettaa sopii, mainiosti. Itse pelasin enimmäkseen Horde-pelitilaa, joka on yhä aivan pahuksen haastava ja palkitseva pelikokemus. Runsas hahmovalikoima ja näiden merkittävät pelilliset erot – kuten jokaisen hahmon omat, uniikit kyvyt ja MOBA-peleistä tutut voimakkaat Ultimate-ominaisuudet – tuovat mukaan reippaasti uudelleenpeluuarvoa. En normaalisti ole mikään suunnaton moninpelien ystävä, mutta Gears 5:n tuntuma on niin hyvä ja progressio sen verran koukuttava, että arvosteludeadlinen painaessa niskaan oli silti vain pakko pelata lisää ja lisää Horde-tilaa, kun sitä peliseuraa alkoi vihdoin löytymään.

Moninpelitilat ovat myös Gears 5:n runsaiden synergian siltojen kotipaikka. Aiempien pelien tavoin Coalition on solminut sopimuksia muiden brändien kanssa, joten Gears 5:ssä voi pelata Terminator­-leffoista tutun Sarah Connorin tai T-800:n roolissa. Lähiviikkojen aikana peliin tullaan lisäämään myös painikehästä ja Guardians of the Galaxy -leffoista tuttu Dave ”Batista” Bautista. Ja mikäs siinä: Batistahan sopii peliin ainakin ideana kuin nyrkki silmään.

Ei yllätyksiä, mutta fiiliksiä


Pelasin arvostelua varten Gears 5:ttä sekä PC:llä että Xbox One X:llä. Koska kyseessä on Microsoftin julkaisema peli, samalla ostoksella – tai Game Pass -tilauksella – saa pelin molemmille alustoille, ja tallennukset siirtyvät saumattomasti koneelta toiselle. Oletin ennakkoon, että Gears of War 4:n tavoin PC-versio olisi teknisesti selvästi parempi, ja kieltämättä jos koneesta löytyy kunnolla muskelia, Gears 5 näyttää hyvältä ja pyörii ripeästi. Se ei yllättänyt. Tämä sen sijaan yllätti: Gears 5 on myös konsolilla todella muikea kokemus.


Xbox One X -versio pyörii 4K-resoluutiolla ja enimmäkseen vakaalla 60 FPS:n nopeudella, miinus välianimaatiot, jotka on kummallakin alustalla lukittu 30 FPS:ään ihan hyvästä syystä: ne kun näyttävät paremmilta kuin monen pelin esirenderöidyt animaatiot siitä huolimatta, että ne ovat tosiaikaisia. Normaalin Xbox Onen peli taas pyörii 1080P-resoluutiolla, mutta niin ikään 60 FPS:n nopeudella. Konsoliversiot näyttävät äärimmäisen hyvältä, latautuvat ripeästi ja ovat tietenkin suurelta näytöltä HDR:n kanssa koettuna aivan pahuksen vaikuttavia kokemuksia.

Olin ennakkoon varovaisen hypettynyt Gears 5:stä, eikä se pettänyt odotuksia... mutta ei toisaalta myöskään ylittänyt niitä. Gears on yhä Gears. Yksinpelin uudistukset ovat kivoja, mutta eivät mitenkään maata mullistavia. Yksinpeli onkin se perinteisin osa-alue, ja varsinkin tarina tuntuu jopa turhan turvalliselta. Tiukkaa toimintaa ja draamaa on silti sen verran runsaasti, että yksinpelin väänsi ihan ilokseen loppuun.
Moninpeli on myös tuttua kamaa, mikä ei tälläkään kertaa tarkoita, että se olisi huono. Kokemus on sujuva ja teknisesti todella toimiva. Tasojen kerääminen, lootin haaliminen ja muut metapelin jutut ovat hyvin suunniteltuja ja tasapainotettuja, ja itse pelattavuus on vedetty sen verran nappiin, että ilman sitä metapeliäkin Gears 5:n moninpeliä vääntäisi ihan ilokseen.


Kokonaisuutena Gears 5 on tutun turvallinen pelikokemus, joka ei yllätä tai shokeeraa, mutta tarjoilee laadukkaasti tehtyä ja viihdyttävää räiskintää noin 15 tunnin verran yksinpelaajille, ja ties miten monen tunnin verran moninpelaajille. God of Warien ja Spider-Manien jälkeen tuttu ja turvallinen saa silti kaipaamaan uutta ja yllättävää.

V2.fi | Miikka Lehtonen

Gears 5 (Xbox One)

Täyttä lihaa, laadusta tinkimättä.
  • Hiottu pelattavuus
  • Paljon hienoja set piece -kohtauksia
  • Runsaasti aseita ja kivoja leluja
  • Nätti kuin mikä
  • Teknisesti A-luokkaa sekä PC:llä että Xboxilla
  • Horde on yhä yhteistyötilojen aatelia
  • Dopamiini virtaa aivoihin
  • Hirrrrrmuisesti avattavaa ja kerättävää
  • Tarina jättää lopulta kylmäksi
  • Vaikea välttyä siltä fiilikseltä, että tämä kaikki on pelattu ja nähty aiemminkin
< Control... Fell Seal: Arbiter’s... >

Keskustelut (3 viestiä)

IGN

07.09.2019 klo 09.35 1 tykkää tästä

10/10
+Machoilua ja räiskintää
+Ruskeaa ja harmaata
+Xbox yksinoikeus
eqweqqw

07.09.2019 klo 12.01 3 tykkää tästä

Löytyykö tästäkin miesten välistä rakkautta, kuten sarjan aiemmissa osissa?
Kille

07.09.2019 klo 20.08

eqweqqw kirjoitti:
Löytyykö tästäkin miesten välistä rakkautta, kuten sarjan aiemmissa osissa?


Eiköhän siellä jonkinlainen bromance ole. Tosin naiset ovat nyt nelosesta asti tulleet vähän tielle tuossa hommassa, mutta ehkä käsikirjoitus antaa pari tilaisuutta nauttia tuommoisesta. Toivottavasti ei vain jää cliffhangeriin.

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova