Tuorein sisältö

Borderlands 3

Arvioitu: Xbox One
Genre: Toimintapelit
Pelaajia: 1, moninpeli
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Gearbox Software
Julkaisija: 2K Games
Julkaisupäivä: 13.09.2019
Pelin kotisivut
Markus Mesiä

31.10.2019 klo 10.38 | Luettu: 3717 kertaa | Teksti: Markus Mesiä

Menolippu Rajamaille
Pitkän ruinaamisen jälkeen Borderlands-sarjan fanit saivat viimein kaivatun kolmannen virallisen osan, kun Gearbox tarttui tuumasta toimeen. Fanit saatoivat siis lähteä kotiin, sillä kaikki oli hyvin? No ei ihan, sillä Epic Games Store -yksinoikeus sai pelaajakansan takaisin barrikadeille. Parempi sekin kuitenkin kuin ei mitään, tuumasi V2.fi:n Juho ryhtyessään arvostelupuuhiin . Pieni särö muuten toimivassa kokonaisuudessa, eikö niin? No ei taaskaan ihan, sillä myös PC-version toimivuus osoittautui herkulliseksi farssiksi, jonka pinta on sivelty kevyellä tragediamarinadilla (MIssä viipyy V2.fi:n Borderlands-arvio?). Kun hätä on suurin, palataan klassisiin viisauksiin: "mis’ sie tarviit hyvää miestä, jatka etsimistä, mutta voinhan minä tuon arvioida", vastasin Manun kyselyyn. Näinpä tieni vei sivistyksen ulkopuolelle jälleen kerran.


Ykkös-Borderlands vei aikanaan PlayStation 3:lla mennessään. Vakavaa addiktiota aiheuttanut varustepoiminta yhdistettynä intensiiviseen räiskintään oli yhdistelmä, joka ei päästänyt irti otteestaan. Jossain delsugrindauksen hujakoilla sotaväsymys viimein iski, mutta jälkimauksi paljastui moderni klassikko. Ihmekös siis, että myös aiemmin tänä vuonna julkaistun uusioversion parissa ihan lyhyet sessiot venyivät vakaviksi parisuhdekeskusteluiksi asti. Typerää sinänsä, sillä eihän puoliso ja sähkövahinkoa tekevä isorekyylinen kivääri ole toisensa poissulkevia. En tiedä uskoiko perusteluani.

Jostain syystä kakkososa ja Pre-Sequel jäivät kuitenkin tutkan ulkopuolelle. Riippuvuuteen taipuvaisen ei toki parane antaa liipaisinsormeaan paholaiselle, mutta eipä Rajamaiden kutsu pahemmin silti houkuttanutkaan. Kolmosen kohdalla tilanne on toisin. Tammerkoskessa virrannut vesimäärä ylittää rajan, jonka jälkeen vanha lyijysuola janottaa jälleen. Niinpä valitsen neljästä soturista Sirenin, istahdan bussiin ja herään tutunnäköisistä maisemista.

Irtiotto arjesta, ei tekijöiltä


Borderlands 3 tuntuu alusta asti koomisen tutulta. Näppäimet ovat selkärangassa ennen kuin Claptrap avaa audiopiiriään. Havahdun liukuvani hiekalla säälittävän tuliluikun kanssa kuin Vanquishissa konsanaan, kiipeäväni jokaisen mahdollisen laatikon päälle sotasaaliin toivossa ja viimeistelläkseni viholliseni paljain nyrkein ihan vain luoteja säästääkseni. Tämähän on tuttua, tuumin.


Kun tunnit vierähtivät, ajankulu katosi niiden mukana. Kirottua, työaamuunko muka enää neljä tuntia, vaikka aarreläjät odottavat poimijaansa? Voisin vaikka vannoa viisarien kipittävän kirikierroksella, vaikka talviajan pitäisi muka veivata piikkiä toiseen suuntaan. Vaan minkäs teet, jokaisen nurkan takana on potentiaalinen pyssy, kilpi, kranaattivahvistus tai muu kiintoisa asia. Harmillisesti varustesäkki täyttyi jälleen kauan ennen tehtävän päättymistä. Toiseen kertaan, tuliluikut (paitsi tämä tästä, sillä saahan löydön myynnistä parikymppiä enemmän kuin poisheitettävästä)!

Tehtävävalikoimassa on käytetty jälleen mielikuvitusta. Päätehtäviä on parikymmentä, sivutehtäviä likemmäs sata. Ero juonta edistävissä ja irtohommiin keskittyvissä tehtävissä on roima, sillä pääduunit ovat merkittävästi eeppisempiä. Harmillisesti tässä tapauksessa hehkutusadjektiivi kattaa myös lisätarkennuksen venytetty, sillä osa operaatioista ottaa parisen tuntia. Huomasinkin nauttivani huomattavasti enemmän sivutehtävistä, joiden yksinkertainen luonne tarjoaa toimivaa räiskintää, ei puuduttavaa toistoa.


Toisaalta päätehtävien komeat pomotaistot ovat upeita. Gearboxin käsikirjoittajat ovat jälleen tykittäneet aavikon psykopaatteja isolla kaliiberilla. Pilke on jatkuvasti silmäkulmassa, siitä pitävät huolen hahmosuunnittelu sekä irtovitsit. Läppää ei onneksi hierota kasvoille samaan tahtiin kuin aivan pelin alussa, vaan tahti hitusen rauhoittuu. Toki keskeiset valinnat, kuten vaikkapa soturin naamakarvojen säästäminen tai uhraaminen, nostavat virneen pärställe. Borderlands 3:n huumori on sarjalle ominaisella tavalla tyhmää – ja se on jälleen kerran kehu.

Taisteluväsymys


Harmillisesti kymmenisen tunnin jälkeen aloin kokea omituisia tuntemuksia. Vuosien vieriessä fyysinen väsymys on turhankin todellista, mutta henkinen uupumus Borderlandsiin säikäytti. Mikä minua vaivaa? Miksi viihtymiseni on koetuksella, vaikka kaikki on kohdillaan? Harmillisesti muutamat selvät ongelmat nostavat päätään pelikellon tikittäessä.


Borderlands 3 on sarjan aiempien osien tavoin niin sanottu looter shooter, eli varusteiden keräämistä ja räiskintää yhdistävä paketti. Lopputulos on diablomainen kokemus, eli vihollisia tapetaan parempien aseiden toivossa, jotta voisi tappaa enemmän örvelöitä, joilta saisi entistä tehokkaampia pyssyjä, joilla puolestaan nirhataan seuraavat petolaumat. Kierre on ikuinen, ja Gearboxin tekijätiimi ei varusteissa säästele. Kahta samanlaista pyssyä tuskin on olemassakaan, vaikka tuliluikkuja ja muita varusteita on noin tsiljoona. Jatkuva vertailu, inventaariossa ravaaminen sekä laatikoiden avaaminen alkavat kuitenkin uuvuttaa.

Suurin ongelma on turtumus jatkuvaan sotasaaliin keräämiseen. Jokaisessa risteyksessä tai kahvilassa on kymmeniä erikseen avattavia laatikoita. Vaan voisihan jemmat vain ohittaa, kun peruspyssyillä ei tee juuri mitään ja rahakin on kärsinyt inflaation? Väärin. Rajamailla ammusvaje on ikuinen ystävä. Viholliset imevät luoteja lipaskaupalla, ja täten taskuihin on syytä saada jatkuvasti lisää ammuttavaa. Jos jättää laatikot rauhaan viidenkin minuutin ajan, viholliset on syytä nujertaa nyrkein. Olkoon kiväärissä minkälaiset elementtitehot tahansa, lipas täynnä eioota ei pahemmin vihollisia satuta.

Toinen murhe on tehtävien liiallinen pituus. Erityisesti kampanjatehtävät kestävät, kestävät ja kestävät. Pieni yksinkertaistaminen olisi tehnyt monissa kohdin poikaa, sillä taival ennen pomotaistoa tuntui monesti yksinkertaisesti puuduttavalta.

Paljon on myös hyvää


Nillityksistä huolimatta Borderlands 3 on monilta osin erinomainen. Ensinnäkin nopeatempoinen räiskintä yhdistettynä mielikuvituksellisiin vihollisiin on edelleen rautaa. Toiminta pääsee parhaiten oikeuksiinsa juurikin sivutehtävissä, jolloin operaatioiden mitat pysyvät kohtuudessa. Lisämausteensa tuovat roolipelielementit, joiden ansiosta soturiaan voi muovata haluamaansa suuntaan. Oma soturi soitatti kuolemansireenejä minulle sopivalla tavalla, joku toinen voisi haukkua valinnat pystyyn. Erilaiset hahmoluokat erikoiskykyineen tarjoavat runsaasti vaihtelua.


Toisekseen ainoa merkittävä uutuus on teoksen jako eri planeetoille, joiden välillä hypitään tämän tästä. Alueet eroavat toisistaan värimaailmoiltaan ja tyyleiltään, vaikka arkkitehtuurissa on jotain kovin samanlaista. Aivan täysin vaihdoksen immersio ei pääse hämäämään, mutta toisaalta audiovisuaalinen tyyli pelastaa paljon. Borderlands 3 on nimittäin perhanan upea peli. Sen graafinen tyyli toimi jo ykkösosassa, eikä voittavaa valintaa kannata vaihtaa.

Vaikka itse olenkin pääasiassa yksinpelaaja, onhan Borderlands 3 tarkoitettu kaverin kanssa tahkottavaksi. Mukaan voi hypätä niin samalta sohvalta kuin verkon ylitse. Asetusvaihtoehtojen ansiosta pelin säätöjä voi muokata varsin vahvasti mielensä mukaan, joten esimerkiksi lootin kohtalosta säädetään nappulalla. Saaliin pöllimisen voi estää niin halutessaan. Tarinan ohella kaverisuhdettaan voi koetella esimerkiksi vihollisaaltoja vastaan.

Kunniakas paluu tuttuun addiktioon


Borderlands 3 on alusta asti todella tuttua menoa. Joku voisi syyttää Gearboxia laiskuudesta, toinen ylistää hyväksi koettujen ominaisuuksien uskollisesta palauttamisesta. Itse tipahdan johonkin välimaastoon. Teokselle olisi kieltämättä tehnyt hyvää edes näennäinen uudistuminen, mutta toisaalta sen ainoat ongelmat ovat muutamissa suunnitteluratkaisuissa. Ja kun illat vierähtivät kauneusvirheistä huolimatta pikkutunneille asti, tietää paketin onnistuneen monissa asioissa. Kaiken tekemiseen kuluu helposti viitisenkymmentä tuntia, ja liepä luvassa tulevaisuudessa myös laajennuksiakin.


Rajamaiden tuorein osa on hieno lisäys suosikkisarjaan. Ehkä aika on vain ajanut itsestäni sen verran ohitse, että loottiähky iskee selkävaivojen tapaan turhan helposti. Mikäli seikkailussa olisi vähemmän saalispaikkoja isommilla aarteilla, muutamat ammuskaupat lisää ja juonitehtävien mitasta napattu turhat venytykset pois, saattaisin kuvata pakettia mestariteokseksi. Nykyisellään pienistä ongelmapuroista kertyy ärsyttävä lätäkkö, joten ihan jokaiselle teosta ei uskalla suositella. Mikäli kiivas räiskintä ja tarinalliset ylilyönnit kiinnostavat, tarjoaa Borderlands 3 rahoille kattavaa vastinetta.

V2.fi | Markus Mesiä

Borderlands 3 (Xbox One)

Borderlandsin huumori kukkii yhä terävänä, vaikka suunnittelupöydällä onkin menty turvallisuus edellä.
    Jestas että on menevää räiskintää
  • Huumori kolahtaa yhä
  • Aseita ja varusteita jokaiseen lähtöön
  • Hahmosuunnittelu ja ylilyöty tarina
  • Audiovisuaalinen tyyli
  • Saalista on liikaa
  • Olenko pelannut tämän aiemminkin?
  • Venytetyt kohdat
< Rain of Reflections ... The Outer Worlds... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




Kilpailu - Voita Xbox Series X!
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova