Tuorein sisältö

World of Warships: Legends

Arvioitu: Playstation 4
Genre: Strategiapelit
Pelaajia: moninpeli verkossa
Ikärajoitus: 7
Kehittäjä: Wargaming.net
Julkaisija: Wargaming.net
Julkaisupäivä: 17.09.2019
Pelin kotisivut
Miikka Lehtonen

20.11.2019 klo 22.03 | Luettu: 1006 kertaa | Teksti: Miikka Lehtonen

Uusilla vesillä
Suhteeni valkovenäläisen Wargaming.netin World of Warshipsiin on... sanotaanko vaikka ”ristiriitainen”. Se on todennäköisesti eniten pelaamani peli viimeisten kolmen vuoden ajalta. Olen myös upottanut PC-versioon useamman sataa euroa oikeaa rahaa ostellessani premium-laivoja ja -peliaikaa.


Toisaalta harva peli saa aikaan yhtä paljon tuskan ja raivon hetkiä kanssapelaajien tai huonon tuurin pissiessä paineella aamumuroihin. Laivasotapelin konsoliversio, World of Warships: Legends, oli siis paitsi uhka, myös mahdollisuus. Menettäisinkö loputkin vähistä rahoistani valastajien levittäytyessä uusille vesille, vai loputkin vähästä vapaa-ajastani pelin parissa?

Vastaus molempiin kysymyksiin on useamman viikon pelailun jälkeen”valitettavasti” tai ”onneksi” – perspektiivistä riippuen -- kieltävä.

Valaiden perässä


World of Warships on puolirealistinen nettiräiskintäpeli, jossa pelaajien komentamat laivastot ottavat yhteen joko suorissa ”upota koko vastustajien laivasto ennen kuin omasi uppoaa” -tappomatseissa, tai kartalle sijoitetuista kiintopisteistä kisaten.

Pelaajat ohjastavat joko hävittäjiä, risteilijöitä tai taistelulaivoja, joita kutakin on tarjolla toistaiseksi kolmen eri laivaston väreissä. Oikeasti toisen maailmansodan suuriin laivastomahteihin kuuluneet Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Japani ovat toistaiseksi edustettuina pelissä, ja myös sotavuodet lähinnä satamissa ja Norjan vuonoissa piileskellyt Saksa on myös päässyt mukaan. PC-versiosta tutut neuvostoliittolaiset, italialaiset, ranskalaiset, pan-aasialaiset ja muut pienemmät laivastot antavat vielä odottaa itseään, samoin kuin myös PC-versiossa mukana olevat lentotukialukset.


Kukin kolmesta laivatyypistä tarjoaa täysin erilaista pelattavuutta. Hävittäjät ovat pieniä ja täten vaikeasti havaittavia, kevyesti panssaroituja ja kevyillä tykeillä varustettuja tiedustelijoita, jotka havaituksi tultuaan kuolevat nopeasti, mutta pystyvät piilosta ampumaan tuhovoimaisia torpedoita ja havaitsemaan vihollismaaleja kavereilleen.

Risteilijät taas täyttävät sen ”lasikanuuna”-roolin: niiden aseistus on yleensä raskasta ja ne liikkuvat nopeasti, mutta niiden panssarointi on sen verran kehnoa, että havaituksi tulleen risteilijäkipparin on syytä olla hyvä väistelijä. Trion viimeistelevät taistelulaivat ovat hitaita ja ampuvat vain pitkien latausaikojen jälkeen, mutta tekevät myös rumaa jälkeä. Raskaiden panssareidensa ansiosta ne myös kestävät paljon kuritusta.

Laivoja ei tietenkään valita kuin karkkia kaupan hyllyltä, vaan kullakin valtiolla on oma teknologiapuunsa, jota lähdetään kipuamaan jollain ensimmäisen maailmansodan aikaisella jollalla. Taisteluissa menestymällä kerätään kokemuspisteitä ja rahaa, joilla sitten avataan aina parempia laivoja, puiden haarautuessa kohti hävittäjiä, risteilijöitä ja taistelulaivoja.


Uusien laivojen ohella pelaajat voivat myös avata jo omistamiinsa paatteihin parannusosia, sekä näiden kapteeneille uusia kykyjä. Grindattavaa siis riittää, ja teknologiapuiden ensimmäisten kerrosten jälkeen tahti alkaa hidastua. Korkeammilla tasoilla laivojen huoltaminen maksaa jo sen verran, että pelkästään pienen voiton tekeminen vaatii hyviä pelejä, uusien paattien ostohinnan keräämisestä puhumattakaan.
Onneksi Wargamingin avulias väki myy peliin maksullista kuukausitilausta, jonka lunastaneet tienaavat peleistään enemmän rahaa ja kokemuspisteitä. Tarjolla on myös oikealla rahalla ostettavia premium-laivoja, sekä Battle Pass -mekanismi: World of Warships Legendsissä nähdään vähän väliä noin kuukauden mittaisia kampanjoita, joissa paljon pelaamalla voi avata käyttöönsä premium-laivoja, mutta vain, jos ostaa kutakin kampanjaa varten sen maksullisen kausikortin.

Aikuisten ammuskelupeli


World of Warships: Legends on pelinä mainio. Siitä jo mainitusta puolirealistisesta otteesta johtuen pelaaminen on hidastempoisempaa kuin monissa muissa nettiräiskintäpeleissä, mutta meno on silti hyvin hektistä – samasta syystä.
Kun laivueet saavuttavat viholliskontaktin, ilma on yllättäen täynnä raskasta rautaa. Laivan oikeaoppinen suuntaaminen on avainasemassa, sillä laivatyypistä ja vihollislaivoista riippuen voi olla parempi kääntää nokka kohti vihollisia ja luottaa siihen, että matalassa kulmassa laivaan osuvat ammukset pirstaloituvat panssareihin, tai kääntää kylkeä vihollisille ja toivoa, että näiden panssarinläpäisevät ammukset eivät osuman jälkeen ehdi virittyä ennen laivan toiselta laidalta ulos lentämistä. Toisaalta jos vihollinen ampuu panssarinläpäisevien kranaattien sijaan räjähdyskranaatteja... No, sanotaan näin: pohdittavaa on paljon, varsinkin kun samalla pitäisi itsekin pystyä ampumaan mahdollisimman usealla tykillä (tai torpedoputkella) takaisin, väistellä maastoa ja muita laivoja, sekä pysyä kärryillä yleisestä taktisesta tilanteesta.


Tämä taktinen syvyys on juuri se juttu, miksi pidän World of Warshipsistä, samoin kuin se, että pelaaminen ei ole niinkään näädän refleksejä vaativaa sinkohippaa, vaan taktikointia, suunnittelua ja ennakointia. Laivat ovat painavia ja reagoivat hitaasti, joten siinä vaiheessa kun saaren takaa paljastuu vihollispaatti, on jo liian myöhäistä suunnitella sen suurempia. Virheet on tehty jo aikaa sitten ja tilanne olisi täytynyt lukea täysin eri tavalla.

Samalla täytyy muistaa, että satunnaisten nettipeelojen kanssa pelatessa taktikointi on usein hieman haastavaa. Koita siinä sitten pelata fiksusti, kun oma tiimi puskee rambona keskelle vihollisia ja uppoaa laiva kerrallaan nopeammin kuin brittilaivasto Jutlandissa. Yksi mies ei todellakaan sotaa voita, joten usein peli on hävitty jo ennen kuin se alkoikaan: parempi tuuri ensi kerralla. Se ärsyttää ja syö miestä, eikä World of Warships: Legends ratkaise ongelmaa.


Konsoliversiot kärsivät myös PC-originaaliin verrattuna vähäisestä sisällöstä. Wargaming päivittää peliä innokkaasti, mutta useat laivastot puuttuvat pelistä edelleen kokonaan, samoin kuin lentotukialukset. Myös PC-versiossa nähtyjä ”pelaajat vastaan tekoäly” -skenaarioita ei vielä kirjoitushetkellä pelistä löydy.
Toisaalta laivataistelu toimii kyllä telkkarin kauttakin mainiosti. Ainakin Xbox One X:llä pelattuna World of Warships Legends näyttää hyvältä ja pyörii pehmeästi, joten jos on liittymässä laivastoon puhtailla papereilla, mikäs siinä on odotellessa. Sisältöä on jo nyt ihan kivasti, ja varmasti niitä puutteitakin paikataan ajan myötä.
Mutta entä jos on upottanut PC-versioon turhan monta sataa euroa, kuten ehkä joku jossain on voinut tehdä? Siinä tapauksessa ei ole hirveästi syytä vaihtaa sotanäyttämöä. World of Warships Legends on hyvä aloituspiste, mutta ei ainakaan toistaiseksi upota PC-versiota.

V2.fi | Miikka Lehtonen

World of Warships: Legends (Playstation 4)

Mainio lähtökohta laivastosotaan, mutta kaipaa lisää sisältöä.
  • Näyttää ja kuulostaa hyvältä
  • Taistelu toimii padillakin sujuvasti
  • Aktiivinen päivitystahti
  • Runsaasti taktista syvyyttä
  • Koukuttavaa pelattavuutta
  • Rahastuksen maku alkaa olla jo melkoinen
  • Turhauttavat tiimikaverit
  • Puutteet verrattuna PC-versioon
  • Mainitsinko jo rahastuksen? Koska se alkaa olla jo aikamoista!
  • Rahastus
< Decay of Logos... Pokemon Sword... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti



V2.fi:n JOULUKISA
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova