Ja taas on aika vuotuisen Call of Dutyn. Monesti pelisarjaa haukutaan sen jokavuotisesta samankaltaisuudesta, mutta tällä kertaa pelaajaa pamautetaan halolla päähän ja oikein kunnolla, kun kampanja alkaa. Eikä pamautus tunnu hyvältä.


Black Ops 7:n kampanja on sekoitus perinteistä kampanjaa, Warzonea, moninpeliä ja zombies-pelitilaa. Tähän päälle ripotellaan vielä elementtejä roolipeleistä, mikä saa CODin tuntumaan siltä, että kyseessä olisi jokin aivan muu peli. Kampanja toistaa Warzonesta tuttua pelimekaniikkaa, joten tarjolla on mm. panssarilevyjä itsensä paranteluun. Mekaniikkojen siirto kampanjaan tuntuu kuitenkin tökeröltä.

Tarinan juoni kerrottuna ääneen saa sen kuulostamaan juuri niin sekavalta kuin se onkin. “Joukko sotilaita lähtee taistelemaan Välimeren rannalle sijaitsevaan Avalonin kaupunkiin pahamaineista vihollista vastaan, kunnes heidät huumataan kaasulla. Menneisyyden haamut palaavat ja retkellä muistellaan menneitä hallusinaation vallassa. Välillä taistellaan sotilaita vastaan, sitten ammutaan robotteja ja mätkitään zombeja. Yhtäkkiä taivaalta sataa macheteja ja pomotaistelu tuntuu, kun koneella pyörisi Destiny 2”. Juoni ja kerronta oli niin naurettavaa, että odotin oikein “innolla”, mihin suuntaan kampanja seuraavaksi johtaakaan.


Taistelut ovat pääsääntöisesti seuraavanlaisia: mene paikkaan x ja tyhjennä se vihollisista. Tämä käy tylsäksi jo toisen tehtävän kohdalla. Vaikka räiskintäpelit usein noudattavatkin kyseistä kaavaa, olisin toivonut peliltä jotain erilaista lähestymistapaa. Taistelut voisi hoitaa hiipien ja huomiota herättämättä, mutta heti alusta lähtien luotin raakaan voimaan ja talsin läpi karttojen nappi pohjassa. Huonolla tekoälyllä varustettujen vihollisten lahtaaminen on hauskaa ja välillä tuntuu kuin pelaisi Left 4 Deadia.



Tällä kertaa taistelemaan voi lähteä yhteensä kolmen muun kaverin kanssa, mikä tuntuu mukavalta vaihtelulta yksinpelikampanjoihin. Kampanja nojaa vahvasti yhteispeliin, sillä viholliset tuntuvat jopa haastavimmilta yksin kuin yhdessä. Yhteispelissä pahisten määrä on sopiva ja jokaiselle löytyy ammuttavaa. Luultavasti myös yhdessä sekopäisen tarinan ja järjettömän lahtaamisen kokeminen on jopa hauskaa. Mikäli pelikavereita ei löydy omasta takaa, voi verkon kautta etsiä itselleen pelikavereita. Tässä on tosin se riski, että randomit haluavat skipata kaikki välianimaatiot, juoksevat pää kolmantena jalkana ja huutavat mikrofoniin. Toisaalta kumppaneista on kuitenkin enemmän apua kuin haittaa, joten suosittelen kampanjaa pelattavaksi yhdessä kavereiden tai tuntemattomien kanssa.


Kampanjassa on muutama outo asia joita en ymmärrä. Sen tehtäviä ei voi missään vaiheessa keskeyttää, eikä mukana ole myöskään tallennuspisteitä. Varsinkin yksin pelatessa tallennuspisteiden puuttuminen harmittaa, sillä kuoleman kohdatessa tehtävä tulee aloittaa uudelleen. Varsinkin viime metreillä uudelleenaloitus tuntuu tuskastuttavalta.



Kampanjan ja moninpelin lisäksi mukana on zombie-pelitila, joka tuntuu samanlaiselta kuin aina ennenkin. Tällä kertaa ammuttavien listalle ovat päätyneet ihmismäiset robotit ja zombiet, joita saa perinteisesti lahdata oikein olan takaa. Tällä kertaa alueelta toiselle siirrytään ajoneuvolta, mikä tuntuu lähinnä kömpelöltä lisäykseltä. Ashes of the Damned vaikuttaa mielenkiintoiselta kartalta, mutta IRL-pelikumppaneiden puutoksen takia en jaksanut tahkota sitä loputtomiin. Tuntui, kun minun pitäisi kunnolla opiskella aluetta, jotta voisin pärjätä ilman kuolon iskemistä. Randomien nettikavereiden kanssa pelaaminen on lähinnä turhauttavaa.


Kampanjan ja Zombie-pelitilan pelaaminen on kuitenkin tällä kertaa paljon järkevämpää, sillä niiden ja moninpelin kokemuspisteet ovat yhdistetty. Näin ollen esimerkiksi hahmon taso nousee riippumatta siitä, mitä pelimuotoa tahkoaa.



Uusi pelimuoto Skirmish tuntui kivalta vaihtelulta normaaliin moninpeliin. 20 vs 20 -ottelussa vallataan isommalla kartalla alueita ja ensimmäisenä enemmän pisteitä kerännyt tiimi voittaa. Mistään Battlefieldin kaltaisesta kokemuksesta on turha haaveilla, mutta esimerkiksi perinteisen Team Deathmatchin rinnalla vaihtelu on mukavaa, kun saa taistella pidempään ja pitää alueita vallassaan. Tällä hetkellä Skirmishissä on kaksi eri karttaa ja toivon mukaan myöhemmin tulee uusia alueita, sillä kahden kartan valikoima kyllästyttää nopeasti.


Skirmishin lisäksi mukana on myös toinen uusi pelimuoto, Overload, joka on ikään kuin lipunryöstöä. Siinä ylikuormituslaite tulee kuljettaa vihollisen puolen alueelle ja luonnollisesti eniten pisteitä kerännyt joukkue voittaa. Overload on ainakin aluksi tuntemattomien kanssa hieman haastavaa, sillä kaikki eivät tunnu tietävän, mitä pelimuodossa kuuluu tehdä. Lisäksi kommunikointi on olematonta tuntemattomien kanssa ja paremmin yhteen pelaava joukkue saattaa rökittää vastustajansa oikein kunnolla. Overload on kuitenkin mukava lisäys perinteisiin moninpelitiloihin.

Julkaisun aikoihin mukana on yhteensä 16 karttaa: Cortex, Den, Retrieval, Homestead, Colossus, Express, Hijacked, Nuketown 2025, Raid, Toshin, Scar, Flagship, Blackheart, The Forge, Exposure ja Imprint. Näistä remasteroituja Black Ops 2 -pelin alueita ovat Express, Raid ja Hijacked. Arvostelun kirjoittamishetkellä pelimuotoina olivat: domination, hardpoint, kill confirmed, Overload ja Team Deathmatch sekä esimerkiksi aiemmin mainittu Skirmish. Omat suosikkikartat ovat ehdottomasti Homestead, jossa keskialueen mökki kerää hyvät rähinät. Samankaltaisesti keskirähinät kerää myös legendaarinen venekartta Hijacked. En kuitenkaan kiellä, eikä perinteiset Nuketownin haulikkomatsit olisi hauskaa aivotonta ajanvietettä. Karttojen määrä on julkaisuhetkellä sopiva ja ne eroavat toisistaan. Aulan karttaäänestyksellä on kerrankin väliä, sillä omat suosikkikartat haluaa ehdottomasti pelattavaksi.


Aseiden ja kykyjen muokkaus on melkoinen soppa ja opeteltavaa riittää. Perk-kykyjä voi valita yhteensä kolme, joita yhdistelemällä avautuu specialty-kyky. Specialty puolestaan antaa hahmolle uutta boostia sotimiseen. Tarjolla on mm. hetkellistä näkymättömyyttä, boostia juoksemiseen ja terveyteen sekä bonuspisteitä. Perk-kykyjen lisäksi hahmon ominaisuuksia voi muokata wildcardilla, joka puolestaan tarjoilee esimerkiksi ylimääräisitä kranaatteja tai antaa pisteitä aseen lisähärpäkkeiden laittamiseen.

Koska kyseessä on FPS-peli, on netti täynnä erilaisia listoja siitä, mitkä ovat parhaimmat aseet. Joko näitä listoja voi käyttää hyödykseen tai valita itselleen sopivimman aseen, mutta yleensä listan viimeiset kannattaa jättää käyttämättä. Tällä kertaa sattumoisin listojen kärjessä oleva ja oma suosikkini on sama SMG Dravec 45, jolla vihollisten lahtaaminen on nautinnollista. Aseen saa helposti käyttöönsä, sillä jo hetken pelaamisen jälkeen kaikki tarvittavat hyvät lisähärpäkkeet ovat avoinna. Lisäksi olen mieltynyt M15 MOD 0 -pyssyyn, jolla ampuminen on myös miellyttävää.


Tänä vuonna uutuuksena liikkumiseen tuli seinähyppy, joka mahdollistaa mm. seinien ja korkeimpien esteiden ylitse pääsemisen. Aluksi olin kauhistunut, sillä jo nyt CODissa pompitaan, loikitaan ja syöksytään, joten mitäs kun mukaan lisätään vielä seinähyppykin? Millainen sekamelska liikkumisesta ja vihollisten ampumisesta tulee? Ominaisuus kuitenkin vaikuttaa mukavalta, varsinkin kun se mahdollistaa erilaiset kiipeilyt kuin aiemmin. Useammat kentät myös tukevat suunnittelultaan seinähypyn käyttöä, joten ominaisuus ei jää hyllyyn pölyttymään.

Yleisesti moninpeli kuitenkin tuntuu samalta kuin aina ennenkin ja on pelaajakohtaista, onko se sitten hyvä vai huono asia. Itse nautin moninpelin tahkoamisesta, mutta siihen voi olla syynä se, että viime vuoden COD jäi minulta kokonaan välistä. Ehkä välivuosi tekee hyvää.



Call of Duty Black Ops 7 tarjoaa ruhtinaallisen paljon pelattavaa ja varsinkin ystävien kanssa eri pelitilojen tahkoaminen on varmasti mukavaa. Yksin pelaavalle jää kuitenkin paha maku suuhun, sillä puolet pelistä, eli sen kampanja on täyttä roskaa. En tiennytkään kaipaavani vanhempien kampanjoiden pariin, jotka tarjosivat mukavaa perinteistä räiskintää. Kehittäjät ovat ottaneet valtavan riskin yksinpelin suhteen ja mitä internetin palstojakin on uskominen, se ei kannattanut.


Saattaa myös olla, että olen tullut vanhaksi ja kiukkuiseksi, mutta tähän saakka olen odottanut vuotuista Call of Duty -aikaa. Ehkä nyt pikkuhiljaa alan kääntymään sille kannalle, että jokavuotinen julkaisutahti on liikaa ja pelisarjan osia voisi ilmestyä harvemmalla tahdilla. Tai vaihtoehtoisesti voisimme palata vanhan kunnon räiskinnän pariin.

Huomautuksena annettakoon, että peli vaatii TPM 2.0 ja Secure Bootin laittamisen päälle. Näiden kerrotaan suojaavan järjestelmää mm. huijaukselta ja tarjoaa näin ollen paremman pelikokemuksen yhdessä RICOCHET Anti-Cheat-huijaukseneston kanssa. Käytännössä tämä on kehittäjien tapa eli yritys pitää huijarit poissa ja ottelut reiluina ja hauskoina.

PC-tiedot: Nvidia RTX 3080, 10 GB, AMD Ryzen 9 5900X, 32 GB DDR4 3600MHz RAM