Battlefield-pelisarja saapui taas 4 vuoden tauon jälkeen ja julkaisun ajankohta oli sille erittäin otollinen. Vaikka Call of Dutyt ja Battlefieldit ovatkin monessa hyvin erilaisia sodintapelejä, luetaan ne herkästi toisilleen kovimmiksi kilpailijoiksi. Tänä vuonna tuore CoD ei onnistunut vakuuttamaan pelikriitikoita ja keskinkertaiseksi luonnehdittu vuosipäivitys ei ole saanut pelaajiakaan liikkumaan servereille parhaimpien vuosien tapaan. Samassa yhteydessä Battlefield 6:sta on onnistuttu kehittämään pelisarjan paras osa miesmuistiin.


Peliin sisältyy melko lyhyt yksinpelikampanja, mutta varsinaisessa pääosassa totutusti ovat maksimissaan 64-pelaajan voimin pelattavat verkkopelimuodot. Pelisarjan edellisessä osassa kokeiltiin jopa 128-pelaajan yhtäaikaista verkkosodintaa, mutta kehittäjät näkivät sen tekevän toiminnasta liian kaoottista, joten nyt on palattu turvallisempiin pelaajamääriin. Lisäksi maksuttakin pelattavissa oleva RedSec-pelimuoto tarjoaa omaleimaistaan hupia battle royal -tyyliin maksimissaan sadalle yhtäaikaiselle pelaajalle. Erilaisia karttoja pelissä on tällä hetkellä 11 kappaletta, jotka rajautuvat vaihtelevasti pelimuodon mukaan. Myöskään kaikki kartat eivät ole joka muodossa käytettävissä. Niitä toivottavasti saamme vielä päivitysten muodossa lisää, erityisesti laajoille aukeammille pelialueille olisi tarvetta. Kaupunkimaisia, hieman toinen toisensa kaltaisia, karttoja on tällä hetkellä riittävästi.




BF:n omaleimaisin pelimuoto Conquest tarjoaa tutun tuntuista laajoin aluein 32 vs. 32 -pelattavaa alueiden valloitus- ja puolustushippaa. Vaikka pelaajamäärä ei ole yhtä suuri kuin edellisessä osassa, peli voi silti tuntua pahimmillaan hallitsemattomalta. On pelierän meno sitten kaaosta, tai strategisesti taktisempaa, on se tunnelmaltaan niin hienoa, kun joka puolella tapahtuu. Jalkaväkeä riittää, hävittäjät sekä helikopterit hallitsevat ilmatilaa ja panssarivaunu saattaa tulla seinästä läpi, jonka taakse niin turvallisesti juuri piilouduit. Lähellä odottavan vaaran lisäksi tarkka-ampujat pitävän huolen siitä, että koko ajan tulee olla hereillä.

Aiemmista osista totuttuun tyyliin sotilas voi saada uuden mahdollisuuden, jos joku omasta sotilasryhmästä tulee auttamaan. Välillä omasta porukasta löytyy hyvinkin auttajia, kun taas välillä suojaisesta paikasta huolimatta väki suorastaan juoksee yli, vaikka pelimuodon mukaan oman tiimin hengissä säilymisetkin vaikuttavat pelin etenemiseen. Tuntuikin oudolta, miten välillä tyhmyys tiivistyi niin, ettei apua herunut lainkaan, kun seuraavan pelihaun jälkeen parannuspalvelua ei juuri tarvinnut odotella.


Sotilaat on jaettu neljään luokkaan; rynnäkkösotilas, insinööri, huoltaja ja tiedustelija. Aseistuksen hahmoluokille saa vapaasti valita avoinna olevista vaihtoehdoista (esim. tarkkuuskivääri rynnäkköhyökkääjälle), mutta erityiskyvyt ja asustukset ovat sidottu luokituksiin. Siinä missä tiedustelija pystyy dronella havainnoimaan ympäristöstä vihollisia, voi insinööri korjata taistelussa osumaa ottaneen panssarivaunun. Kyvyt ovat hyödyllisiä ja tasapaino on onnistuttu säilyttämään hyvin.

Massiivisimmista pelimuodoista Breakthrough nousi omaksi suosikikseni. Toinen joukkue hyökkää toisen puolustaessa merkittyjä alueita. Kun hyökkääjä saa alueet valtaansa, alue laajenee seuraaville kohteille tehden toiminnasta vähemmän kaoottisen puolelle lipuvaa, pelaajamäärän kuitenkin pysyen Conquestin tasolla. Lisäksi isommalle pelaajamäärällä pääsee pelaamaan Escalationia, joka on muunnelma Conquestista. Joukkue saa pisteitä hallittuaan tarpeeksi pitkään enemmistöä kohdealueista ja pisteiden jaon yhteydessä pisteen keränneen joukkueen spawn-pistettä lähin kohde poistetaan pelikartalta tiivistäen taistelua. Rush taas on Breakthroughin kaltainen muoto pienemmällä pelaajamäärällä. Hyökkääjät pyrkivät tuhoamaan vastapuolen M-COM-viestintätukiasemia virittäen pommeja puolustajien pyrkiessä estää tämä.




Perinteisempää pienempimuotoisempaa 16 sotilaan sodintaa käydään kaikkien tuntemissa pelimuodoissa Team/Squad Deatmatch, Domination ja King of the Hill, joissa toiminta tapahtuu merkittävästi pienemmillä kartoilla. Tähän katraaseen lukeutuu myös Strikepoint, jossa kaksi 4 hengen tiimiä taistelevat haltuunotettavasta alueesta. Muotoa kisataan paras kuudesta erävoitosta hengessä. Eriä pitävät suhteellisen lyhyinä aikarajoitteen lisäksi se, että pelaajalla on vain yksi elämä erää kohden. Hieman samankaltaista toimintaa kuin Call of Dutyssä Search and Destroy, joka sopii tällaiselle rauhalliselle taistelijalle. Nämä perinteisemmät muodot jäävät selkeästi isoveljiensä jalkoihin ja kehitysfokus on ollut selvästi olleet isommassa sodankäynnissä. Kartat on lohkottu suuremmista ja ne eivät ole onnistuneimpia. Battlefield ei täten nouse parhaaksi vaihtoehdoksi pienemmässä mittakaavassa käytävään taisteluun.

Portal, tuo pelin modipelilista, on taas viritetty käyttöön. Siinä pelaajat voivat luoda itse peliservereitä omilla asetuksillaan. Peli ohjaa QR-koodin kautta luomistyöhön Battlefieldin-verkkosivuille, jossa asetuksia pääsee hieromaan. Pääosin testaamissani muiden luomissa modihuoneissa oli tehty enemmänkin muutoksia peliin, kuin pelkästään peliasetusten trimmausta. Mönkijäkisat olivat ihan mukava kerran parin testattava. Golfkärryjen ja panssaritorjunta-aseiden välinen taistelu meni hieman samaan ”hetken huvi” -kategoriaan. Hardcore-asetuksilla pelaaminen sen sijaan voisi olla pidempäänkin pelisessioon soveltuva tarjoten sotilaiden kevennetyllä luodinkestävyydellä ja vähäisemmällä HUD:illa.


RedSec - battle royale -pelimuoto yllätti allekirjoittaneen toden teolla. PUBG:in julkaisusta lähtien olen monen monia selviytymistä vaatia ”viimeinen hengissä voittaa” -räiskintöjä pelannut, ja en oikein koskaan olen päässyt pelimuodon imuun niin, että erä toisensa jälkeen olisin uudelleen ollut aloittamassa. Nyt kärpänen puraisi ja poikkeuksellisesti BR-tila olikin se eniten pelaamani. Battle royale -tila ei tuo genreen sinänsä mitään mullistavaa, mutta yhdistelmä erinomaisia kontrolleja, näyttävää grafiikkaa ja tuhoutuvia rakenteita tekee siitä todella nautittavan. Pelimuodon kartta yhdistelee muissa muodoissa nähtyjä elementtejä luoden toimivan ja laajan kokonaisuuden. Laskeutumisensa voi tehdä esimerkiksi golfklubille, militaariseen tukikohtaan, kurjia kokeneelle omakotitaloalueelle tai kauniille hiekkarannalle. Hahmoluokkien erityistaidot ovat voimissaan ja esimerkiksi insinööri kykenee kaasupolttimensa avulla avaamaan lukitut kassakaapit, joihin muilla ei ole pääsyä.


RedSecin lisäksi maksutta pelattavissa on Gauntlet-pelimuoto. Siinä kahdeksan neljän pelaajan squadia suorittaa erämuotoisesti annettuja tehtäviä samalla häiriten muita osapuolia. Tehtävä voi yksinkertaisimmillaan olla tuhota muut ryhmät tai sitten esimerkiksi lipunryöstön kaltaista vastustajan kohteen varastamista ja oman vastaavan puolustamista. Erän päätteeksi huonoimmin menestyneet porukat pudotetaan pelistä pois ja neljännessä erässä ratkaistaan lopulta paras tiimi. Itse viihdyin tämän parissa kovasti. Ensimmäisissä erissä vauhtia riittää ja tiimien vähentyessä taktisuus ottaa enemmän roolia. Tämä luo eriin mainiota kasvunkaarta ja pienessä porukassa yhteispeli pysyy todennäköisemmin hanskassa.



Battlefield 6:n yksinpelikampanja ei ole ehkä pelin pihvi, mutta tarjoaa sekin räjähtävää menoa pariksi illaksi. Naton voimat ovat heikkenemässä liittolaisten peruutellessa ja uhkaksi on muodostunut yksityinen palkka-armeija Pax Armata, joka hyökkää Naton vastaan Georgian toimeksiannolla. Pelaaja hyppää Naton Dagger 13 -osaston ohjaimiin kukistaakseen vastaan nousseen ryhmittymän. Tarina ei vie varsinaisesti mennessään ja muistettavat henkilöhahmot loistavat poissaolollaan. Positiivisena seikkana mainittakoon, että parit ihan hyvät käänteet kerrontaan on onnistuttu sisällyttämään.


Tehtävät ovat suhteellisen lyhyitä ja vaihtelua tarjotaan pimeänäkölasein hiippailun ja tankeilla rymistelyn välillä. Sodinta on kiihkeää ja sen tunnelma parhaimmillaan meinaa loikata kotisohvalle. Omituisuutena keinoäly tulee rakettina auttamaan kanveesiin pudonnutta pelaajaa ja vastapuoli laittaa aseensa kuin tuppeen siihen asti, kunnes pelaaja on päässyt takaisin tolpilleen. Kampanja tarjoaa elokuvallista toimintaa, minkä seurauksena pelaajan tekeminen on melko ohjattua ja omille sotastrategioille jää melko maltillisesti tilaa. Moninaiset vaihtelevat elementit pitävät koko kampanjan ajan toiminnan tuoreen tuntuiselta ja pelaaminen ei kerkeä menemään missään kohtaa tylsäksi. Vastapainona muoto on lyhyt ja sen naputtelee alusta loppuun noin kuudessa tunnissa. Kampanja ei ole mikään nappiosuma ja monelle varmastikin pettymyksen aihe lineaarisuutensa ja pituutensa vuoksi.



Betatestausvaiheessa hieman spekuloin, jotta kumpikohan vie pidemmän korren tämän kertaisessa verkkoräiskintäpelikamppailussa, Call of Duty: Black Ops 7 vai Battlefield 6. Molempia pelanneena viisarini kääntyy Battlefieldin puoleen, vaikka pelihistoriani nojaakin selvästi kilpailijan suuntaan. CoD kallistuu totutusti vuosipäivitystyyliinsä tuomatta tällä kertaa tuttuun kaavaan oikein mitään kiinnostavaa uutta ja moninpelikarttojenkin helmet ovat vanhoja tuttuja. Molemmat tarjoavat hyvää räiskintäviihdettä, mutta Battlefield on kokonaisuutena ehjempi, näyttävämpi ja vaihtelevampi kokonaisuus.

Parhaimmillaan peli on hienoa taistelua suurella pelaajamäärällä, kun vastakkain asettuvat joukkueet ovat taitotasoltaan edes jossain määrin balanssissa. Onneksi 64 pelaajan taistelussa yksittäisten pelaajien vaikutus ei ole samaa luokkaa kuin pienillä pelaajamäärillä. Rauhallisempaa menoa kaipaaville perinteisemmät pienempien pelaajamäärien pelimuodot tarjoavat hyvän vaihtoehdon ja battle royal -muoto RedSec sinetöi sen, että kaikille räiskijöille paketista löytyy sopivaa tekemistä. Edellinen osa kompuroi tulevaisuudessa, joten paluu nykyaikaan olikin tervetullut. Alkuvalikko on sekava, mutta kun siitä pääsee yli ja peli alkaa, kaikki toimii erinomaisesti. Tällä hetkellä pelissä pelaajia riittää niin rutkasti, että pelierän löytyminen ei kauaa kestä edes silloin, kun esittää melko tarkkoja hakukriteereitä.