Niin hyvä peli kuin FROMSoftin Elden Ring olikin, se teki samalla soulsborne-peleille yleisen karhunpalveluksen, koska nyt kaikki sellaisia kehittävät tuntuvat kuvittelevan, että Elden Ring on se riman taso. Että kaikkien muidenkin pitää yrittää tehdä samanlainen peli, tai ei kannattaisi edes vaivautua.


Huonompi idea, koska Elden Ringiä ei tehty mitenkään vahingossa, vaan se vaati erinomaisen osaavalta tiimiltä vuosien valtavan puristuksen ja hirmuisen määrän resursseja ja silti siitä löytyi vielä naputettavaa. Tämän luulisi pistävän varoituskellot soimaan kenen tahansa päässä, mutta kun peli toisensa jälkeen kävelee samaan ansaan, niin selvästi kuvitelma ei ole oikea.

Mutta voisi sentään kuvitella, että kun Elden Ringin julkaissut Namco Bandai tunkee ulos toisen avoimeen maailmaan sijoittuvan soulsborne-pelin, niin hommaan ei oltaisi lähdetty takki auki.

Niinhän? Eikö voisikin? Mihin tämä alustus voikaan johtaa?




Code Vein II on hyvin yllättävä jatko-osa muutaman vuoden takaiselle Code Veinille. Kohtalaisen hyvin myynyt peli ei ollut mikään jättimäinen arvostelumenestys ja muodostui enemmänkin pienen, mutta hyvin äänekkään porukan kulttiklassikoksi. Kenties tästä johtuen Code Vein II ei myöskään ole varsinainen jatko-osa alkuperäiselle pelille, vaan enemmänkin niin kutsuttu reboot.

Alkuperäisen Code Veinin tavoin myös jatko-osa sisältää runsaasti tarinaa, jota kerrotaan tiheissä, pitkissä ja kankeissa välianimaatioissa. Homman ydin tuntuu olevan tämä: noin sata vuotta sitten maailma miltei loppui, mutta kourallinen sankareita onnistui pysäyttämään maailmanlopun. Nyt sankarit ovat vangittuina koteloissaan ja olemassaolollaan ovat aiheuttamassa uuden maailmanlopun.


Lääke tähän on tietenkin aikamatkailu. Jonkun täytyy matkustaa ajassa taaksepäin sankareiden aikaan ja yksi kerrallaan ystävystyä sankareiden kanssa, ja näin mahdollistaa näiden koteloiden avaaminen ja korruptoituneiden sankarien tappaminen nykyajassa. Viisi arvausta, kuka tämä joku on.

Sankarimurhan ohella pelistä löytyy tietenkin jonkin verran muitakin sivutehtäviä, mutta sisältöä on lopulta yllättävän vähän ja suuri osa siitä on vain saman ”mene paikkoihin X, Y ja Z ja tapa siellä oleva sivupomo, jotta voit tuoda takaisin esineitä”-mekanismin toistamista. Ja tämä on oikeastaan koko pelin henki: kehitystiimi on yrittänyt tavoitella Elden Ringin tunnelmia ja tyyliä, mutta homma on jäänyt aivan puolitiehen.


Siinä missä alkuperäinen Code Vein sijoittui pieniin ja itsenäisiin kenttiin, Code Vein II on avoimen maailman peli, joskaan ei kovin kummoinen sellainen. Kartta on kyllä teoriassa suuri, mutta se on vain illuusiota. Suuri osa pelialueesta kun on kulkematonta aluetta: syvää vettä, johon mennessään hukkuu. Korkeita vuoria, joille ei voi kiivetä. Kaupunkeja ja kyliä, joiden taloihin ei pääse, tai joista on mallinnettu vain täysin tyhjä pohjakerros. Eikä niillä tutkittavilla alueillakaan ole paljon enempää virkaa, sillä ne sisältävät vain enimmäkseen turhia craftausaineita, tusinavihollisia ja muuta pientä roipetta.

Tarinan tarvitsemien luolastojen ohella maailmassa ei ole paljon löydettävää, vaikka toki niitä sivuluolastoja on muutama. Ne ovat kuitenkin auttamattoman pieniä ja yksinkertaisia, joten väkisin tulee mieleen, että tiimin olisi ehkä kannattanut keskittyä tekemään pieni määrä parempia, itsenäisiä kenttiä suuren, tyhjän ja pliisun maailman sijaan.

Ongelmaa pahentaa se, että Code Vein II on Unreal Engine 5 -peli, termin huonoimmassa mahdollisessa merkityksessä. Tiettävästi PC-versio pyörii kehnosti, ellei omista aivan viimeisintä huippurautaa sisältävää konetta, minkä uskon kyllä, sillä konsoliversiot ovat luokattoman huonoja. PlayStation 5 Pro pyörittää peliä ruudunpäivitystä painottavalla asetuksella parhaimmillaankin noin 40 FPS:n nopeudella. Avoimessa maailmassa, vesi- ja sääefektien luona, tai joskus ihan muuten vain, luku tippuu alle puoleen siitäkin ja tuloksena on turhauttava kokemus. Koita siinä väistellä aggressiivisia ja nopeita hyökkäyksiä kun peli pyörii kuin diaesitys.



Kehnon ruudunpäivitysnopeutensa ohella Code Vein II tekee muutenkin hyvin huonon ensivaikutelman. Peli kun sisältää paljon mekanismeja ja ideoita, jotka eroavat tavallisista soulsborne-peleistä, eikä oikein mitään niistä selitetä hyvin. Tarjolla ei ole mitään tutoriaalin tapaistakaan, vaan ainoastaan sivukaupalla tekstiä, jota tykitetään ruudulle ilman mitään kontekstia ja näin valtaosa siitä liukuu pelaajan aivojen päältä kuin vesi ankan selästä.


Todellisuus ei ole lopulta niin synkeä kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää, sillä kun vähän jaksaa kokeilla ja tonkia, useimmat mekanismit kyllä selkeytyvät ja monet niistä ovat jopa piristäviä ja toimivia.

Alkuperäisen Code Veinin tavoin hahmonkehitys on nytkin hyvin vapaamuotoista ja häilyvää. Kokemustasojen kerääminen nostaa vain pelaajan perusominaisuuksia – kestopisteiden ja kunnon määrää – jättäen miltei kaiken muun matkalta löydettävien sielujen hommaksi. Pelaajalla kun on mystinen kyky imeä muiden sieluja itseensä ja sitten ammentaa näistä voimaa. Sielut, joita voi vaihdella vaikka lennosta taistelun ulkopuolella, edustavat roolipelien erilaisia hahmoluokkia ja tuovat mukanaan pinon ominaisuuksia ja passiivisia bonuksia, joten pelaaja voi muuttaa ominaisuutensa raskaisiin kahden käden aseisiin erikoistuneesta soturista nopeasti liikkuvaksi väistelijäksi tai velhoksi hetkessä.


Aseita voi myös kustomoida hyvin vapaasti lätkimällä niihin matkalta löytyviä erikoiskykyjä ja buffeja, jotka vaativat toimiakseen vihollisilta imettävää verta. Aina kun hutkii vihollisia lähitaisteluaseilla, niihin avautuu enemmän ja enemmän haavoja, jotka voi sitten imaista kiinni erikoishyökkäyksillä ja näin ladata taas virtaa omiin akkuihinsa.

Systeemi toimii pienen totuttelun jälkeen enimmäkseen mainiosti ja tekee pelaamisesta hyvin vapaamuotoista ja sujuvaa. Aseiden paranteluun tarvittavia esineitäkin jaellaan sen verran avokätisesti, että mielen muuttuessa ei joudu koskaan ottamaan kamalasti takapakkia. Nostan myös hattua pelille siitä, että kannustaa olemaan aktiivinen ja aggressiivinen. Kilven takana piileskelemällä ei pärjää kovin hyvin, joten meno on hektistä ja usein jopa viihdyttävää.


Mukana on kuitenkin niitä ei aivan parhaiden soulsborne-pelien perusongelmia. Kehitystiimi on apinoinut Elden Ringin superaggressiivisten vihollisten tyylin, mutta ei ole pystynyt nostamaan pelin ohjaustuntumaa samalle tasolle. Esimerkiksi maahan kaatuneen pelaajan nousuanimaatio – jolloin ei siis itse voi tehdä mitään – ei ole synkassa kaatumisen tuoman hetkellisen haavoittumattomuuden kanssa, joten usein ensimmäinen pomon isku kaataa pelaajan ja seuraava isku tappaa tämän pelaajan vain katsellessa passiivisesti vieressä. Turhauttavaa.

Samaten olen hämilläni siitä, että Code Vein II ei sisällä lainkaan yhteistyötilaa. Tämä on hyvin outoa, koska pelaajan mukana on koko pelin ajan tekoälyn ohjastama apuri, jonka voi halutessaan myös imaista sieluunsa tarjoamaan pieniä bonuksia. Kaverit bugaavat usein pahasti ja voivat yllättäen kadota johonkin warppiin, tai vain lopettaa kaikenlaisen toiminnan, seisten huuli pyöreänä vieressä katselemassa turpasaunaa.



Code Vein II on todella harmillinen tapaus. Jos kaikki toimisi hyvin, se olisi sellainen kohtalaisen asiallinen B- tai C-tason soulsborne. Ei lähelläkään FROMSoftin pelejä tai Lies of P:n kaltaisia muiden tekemiä huippupelejä, mutta niiden jälkimainingeissa. Ideoita on paljon, mutta monet niistä tuntuvat keskeneräisiltä. Nämä, samoin kuin ne jo mainitut bugit, kaipaisivat korjausta ja tuunausta.


Se suurin mörkö huoneen nurkassa on kuitenkin teknologia. Varsinkin konsoleilla Code Vein II:n pelaaminen on hyvin ikävää puuhaa, koska Unreal Engine 5:n tekniset ongelmat aktiivisesti haittaavat pelaamista. Kuolin itse useita kertoja, koska peli vain pätki niin paljon, että hyvin tarkkaa ajoitusta vaativat väistöt ja torjunnat eivät olleet mahdollisia. En rehellisesti sanoen ymmärrä, miten Namco Bandai tai Sony ja Microsoft ovat antaneet pelille vihreän valon tässä kunnossa.

Niinpä Code Vein II kannattaakin juuri nyt jättää hyllylle siinä toivossa, että tilanne parantuisi seuraavien kuukausien aikana. Pelin julkaisupäivänä tätä kirjoittaessani studio ja tiimi eivät ole kommentoineet pelin ongelmia vielä mitenkään, joten korjauksia on tuskin tulossa aivan lähipäivinä. Jos tekniikka toimisi paremmin, Code Vein II olisi ihan asiallinen, joskin rosoinen, täytepeli Nioh III:n odotusta helpottamaan, mutta nykykunnossaan siitä ei todellakaan kannata maksaa täyttä hintaa.