Tuorein sisältö

V2.fi ennakoi: Iron Danger

Miikka Lehtonen

31.01.2020 klo 10.29 | Luettu: 1256 kertaa | Teksti: Miikka Lehtonen

Sydämen lyöntien välissä
Suomalaisen Action Squad Studiosin tuleva Iron Danger vaikutti aivan ensisilmäyksestä lähtien meikäläisen peliltä. Sen tarina ammentaa innostusta Suomen kansalliseepos Kalevalasta, mikä saa vannoutuneen fennomaanin sydämen heti hypähtelemään. Kun mukaan ynnätään vielä taktista taistelua ja todella omaperäisiä ideoita tihkuva pelattavuus, minun kaltaisillani oli paljon syitä olla ainakin semisti hypettyneitä.


Mutta hyvät ideat ovat vain hyviä ideoita, ja niiden toteutus on se, joka ratkaisee. Pääsimme tutustumaan Iron Dangerin miltei valmiiseen versioon ja vaikka emme toki vielä peliä arvostelekaan, jo nyt pystyy sanomaan edes jotain.

Pohjolasta, päivää


Iron Dangerin tarina alkaa raflaavasti. Parrakas Topi saapuu henkeä haukkoen Kalevalan kaupunkiin antamaan raporttia uhkaavasta vaarasta. Northlandin kuningatar Lowhee on lähettänyt mekaaniset sotakoneensa ja loputtomat armeijansa kohti Kalevalaa, ja kaikki eteen osuvat kylät ja kaupungit palavat yksi kerrallaan tuhkaksi.
Topi ei ole saapunut Kalevalaan yksin, vaan hänen mukanaan on myös nuori nainen, Kipuna. Tämän rinnan lävistää hohtava kristalli, ja vaikka vamma näyttäisi ensisilmäyksellä tappavalta, Kipuna on täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Tämän lähtötilanteen taustalla piilee selvästi jos jonkinlaista kiehtovaa, joten peli alkaakin pitkällä takaumalla, joka alustaa pelaajalle tarinan samalla kun se opettaa, miten peliä oikein pelataan. Pelimekaniikka ja tarina kun kulkevat käsi kädessä.


Kaiken selkärankana toimii Kipunan pelin alussa saama kyky kelata aikaa taaksepäin noin viiden sekunnin verran. Kyvylle löytyy nopeasti käyttöä, sillä pelin taistelusysteemi on äärimmäisen tappava. Lähtökohtaisesti kaikki pyörii tosiaikaisesti, mutta pelaaja voi halutessaan lyödä hahmonsa transsiin, jolloin peli pysähtyy. Näin hahmoille voi antaa rauhassa käskyjä, sekä lisäksi välttää taistelukentän moninaisia vaaroja. Näistä jälkimmäinen on se transsin varsinainen käyttötarkoitus.



Iron Dangerin kehittäjät todellakin ovat tehneet niin kutsutusta save scummingista pelin keskeisen mekaniikan. Iron Dangerin taistelu on käytännössä innokasta aikajanan kelailua edestakaisin. Purkitetaan hahmoille käskyt ja painetaan aika taas rullaamaan. Hups, eipä tullut huomattua, että takalinjoilla on jousimies, joka salaa ampuukin jonkun kuoliaaksi. Kelataan taaksepäin hetkeen ennen nuolen osumaa, tehdään kohteena olevalla hahmolla väistö ja yritetään uudelleen. Nyt toisella puolella taistelukenttää Topi onkin saanut nuijasta ohimoonsa ja on vainaa, joten kelataan taas taaksepäin ja samalla kun Kipuna väistää nuolta, Topi pistetään torjumaan iskuja. Taas selvitään pari sekuntia kauemmin hengissä ja on aika suunnitella seuraavia liikkeitä.


Todella eriskummallinen taistelu vaatii totuttelua, ja rehellisesti sanoen myös kehittäjiltä hieman lopullista viilausta, mutta alkuvaikeuksien jälkeen homma toimii erinomaisesti. Kehitystiimi on upottanut peliin monipuoliset työkalut liikkeiden purkittamiseen, jolloin ei tarvitse koko ajan rampata aikajanaa edestakaisin vain saadakseen kaikille hahmoilleen tarvittavat käskyt.


Ei kannata myöskään kuvitella, että mahdollisuus yrittää jatkuvasti uudelleen tekisi pelaamisesta liian helppoa, sillä Iron Danger on nytkin sangen haastava peli. Vihollisten iskut ovat niin tehokkaita, että yksikin on usein liikaa, ja kun vihuja pyörii ympärillä kuin hyttysiä kesäillassa, kuolettavien iskujen väistely vaatii usein useita kelauskertoja edestakaisin, ennen kuin kaikki palaset loksahtavat paikalleen.

Ongelmia – niitä hyvänlaisia, siis


Se toinen puoli Iron Dangerin pelattavuutta on kepeää ongelmanratkontaa hieman Divinity: Original Sinin hengessä. Pelin maailma on vahvan fysiikkavetoinen, joten pelaajan tehtävänä voi olla vaikka rikkoa esteitä kantamalla öljytynnyreitä oikeisiin paikkoihin ja räjäyttämällä kaikki sitten liekkeihin Kipunan tulimagialla.
Ennakkoversiosta ei irronnut pelattavaa kuin muutamaksi tunniksi, mutta ne muutamat tunnit jättivät minut haluamaan lisää. Iron Dangerin pelattavuus on mukavan kiehtovaa, ja tulee varmasti muuttumaan vielä kiehtovammaksi kunhan tarinassa eteneminen avaa uusia kykyjä Topin ja Kipunan käyttöön, sekä mahdollisesti uusia pelattavia hahmoja – jos pelin mainoskuviin on uskominen.


Se tarina taas sai aluksi minut hieman hämmentyneeksi, sillä yhdistelmä Kalevalasta tuttuja hahmojen ja paikkojen nimiä satunnaisesti englanniksi väännettynä (jos joku ei sitä huomannut, Lowhee lausutaan ”Louhi”) tuntui erikoiselta ratkaisulta, mutta muutaman tunnin pelailun jälkeen tämäkin puoli pelistä tuntui maistuvammalta. Koko tiimi on selvästi hakenut inspiraatiota suomalaisesta kansanperinteestä, sillä esimerkiksi laadukkaassa ääniraidassa voi kuulla melodioita ja teemoja perinteisistä suomalaiskappaleista, eikä ”Kalevala uudelleen remixattuna” ole ollenkaan huono lähtötilanne pelin tarinalle.


Iron Danger ilmestyy PC:n ohella PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle maaliskuun 25. päivänä, ja tulemme varmasti palaamaan asiaan julkaisun yhteydessä. Sitä odotellessa suosittelen pistämään pelin nimen korvan taakse, sillä nyt pelatun perusteella kyseessä tuntuu olevan hyvällä tavalla erilainen ja äärimmäisen kiehtova taktiikkakokemus.




V2.fi | Miikka Lehtonen
< Pelataanpa: Toinen s... Pelataanpa: 5-vuotis... >

Keskustelut (1 viestiä)

Druu

03.02.2020 klo 13.52 1 tykkää tästä

Toivelistalle meni ehdottomasti!
lainaa

Kirjoita kommentti


117


www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova