Ihmiskunnan asema galaksin johtajana on uhattuna! Verenhimoisia ötököitä vastaan käytävä sota vaatii rohkeita ja epäitsekkäitä sotilaita, mutta miten lapsukaiset voisivat parhaiten oppia armeijan tarjoamista mahdollisuuksista? Tietysti propagand… eikun siis pelimaailman kautta! Haluaisitko tietää lisää?



Robert A. Heinleinin kirjoittama Starship Troopers on poikinut yhtä sun toista adaptaatiota, mutta niistä tunnetuin on ehdottomasti Paul Verhoevenin klassikkoelokuva vuodelta 1997. Satiirisessa toimintaelokuvassa fasistinen ihmiskunta on levittäytynyt ympäri galaksia, kunnes laajenemisyritykset hermostuttavat arachnideiksi nimetyt, ötökkämäiset alienit. Vaikka Verhoevenin Starship Troopers on pintapuolisesti muovista teinidraamaa ja fanfaarintäytteistä sotahurmosta, todellisuudessa elokuva on pikimusta satiiri painajaismaisesta yhteiskunnasta, jonka vastaus kaikkiin ongelmiin on puhdas väkivalta.


90-luvun lopulla ilmestynyt elokuva floppasi sen verran pahasti, että hävettävän huonot jatko-osat tuotettiin mikrobudjetilla. Maininnan arvoisia peliadaptaatioitakin piti odottaa vuosikymmenten ajan, mutta viime aikoina pelimaailmassa on kuhissut: 2022 julkaistiin reaaliaikainen strategiapeli Starship Troopers: Terran Command, 2024 taas ilmestyi sekä VR-peli Starship Troopers: Continuum että co-op -räiskintäpeli Starship Troopers: Extermination. Nyt arvosteltavaksi saapui Warhammer 40,000: Boltgunista tunnetun Auroch Digitalin kehittämä Starship Troopers: Ultimate Bug War!, joka on 90-luvun tyyliä emuloiva retroräiskintä. Lisäksi on hyvä mainita myös ruotsalaisen Arrowhead Game Studiosin kaksi Helldivers-peliä, jotka ovat niin suoria kopioita Starship Troopersista, että lakimiehet voisivat pyyhkiä länsinaapureilla oikeussalin lattiaa.


Peli on kehystetty hauskalla ja meta-tasoilla leikittelevällä tavalla: Ultimate Bug War onkin itse asiassa Starship Troopersin maailmasta löytyvä peli, jonka ihmiskunnan Federaatio on kehittänyt America’s Army -pelien kaltaiseksi rekrytointityökaluksi. Verhoevenin elokuvan tavoin myös Ultimate Bug Warin kohtausten välissä nähdään propagandavideoita, mainoksia ja tietoiskuja: esimerkiksi alussa pelin päähahmo, majuri Samantha “Sammy” Dietz, mainostaa, että “kaikkien aikojen realistisin sotapeli” simuloi hänen sotilasuransa alkuvaiheet ennennäkemättömällä tarkkuudella. Mukaan on saatu myös Casper Van Dienin näyttelemä Johnny Rico, joka on ylennyt vuosien saatossa kenraalin asemaan. 90-luvun retrohenkeä mukaillen välivideot eivät tietenkään ole mitään CGI:tä, vaan puhdasta FMV:tä.



Sammy Dietzin saappaissa koetaan pitkälti ensimmäisestä elokuvasta tuttuja maisemia: alokasleiriltä siirrytään Klendathun veriseen hyökkäykseen, jonka jälkeen soditaan sivulauseessa mainitun Zegema Beachin paratiisissa, Buenos Airesin raunioissa sekä Planeetta P:llä. Vaikka ikoniset ympäristöt toimivat jo puhtaasti nostalgian voimalla, omien ideoiden vähyys harmittaa: eikö arachnideja vastaan olisi ollut veikeää taistella esimerkiksi sankassa viidakossa tai hiekkaerämaassa?


Vaikka ympäristöjen valinnassa olisi voinut käyttää enemmän mielikuvitusta, paikoista on sentään otettu kaikki irti: pelistä löytyy vajaat kymmenkunta kenttää, joista jokainen on miellyttävän laaja ja avoin. Pelaaja saa itse valkata, missä järjestyksessä ympäristöistä löytyvät tehtävät suoritetaan: joku voi puolustaa ensin tukikohtaa arachnidien hyökkäysaalloilta ja vasta sitten tuhota ötököiden ilmatorjunnan tuusannuuskaksi; joku toinen taas priorisoi ötökkäpesän räjäytyksen ennen siviilien evakuoimista.

Dietzin sotilasuran lisäksi päästään pelaamaan myös ötököiden tiimissä: Federaation mainospuheiden mukaan perspektiivivaihdos auttaa tulevaisuuden sotilaita ymmärtämään vihollistaan paremmin. Ikonisten warrior-ötököiden, hopper-liitäjien tai happoa sylkevien tankerien sijaan pelaaja ohjaa uutta assassin bugia, joka on yhdistelmä kaikkia kolmea edellä mainittua ötökkää. Assassin mutaatoituu nappia painamalla pihtejä käyttävästä ötökästä joko lentäväksi tai happoa sylkeväksi variantiksi. Ötökkäkentät tuntuvat kuitenkin lähinnä jälkiajatukselta, jolla yritetään puristaa valmiiksi tehdyistä kentistä kaikki irti. Taistelukentillä suvereenisti dominoiva hirviö ei juuri kohtaa haasteita saati mielenkiintoisia tavoitteita.


Puhtaasti räiskintäpelinä arvioituna Ultimate Bug War on mukiinmenevä “boomer shooter”. Arcademainen 90-luvun räiskiminen on viihdyttävää ja vauhdikasta, eivätkä pienet kummallisuudet – kuten pelihahmon tapa liitää pehmeästi – häiritse liiaksi. Osa mekaniikoista olisi myös kaivannut lisätyötä: pelaaja voi esimerkiksi kutsua tiimiinsä uusia sotilaita, mutta sokeasti seuraaville mosureille ei voi antaa alkeellisimpiakaan käskyjä.

Ultimate Bug War on myös yllättävän lyhyt peli. Kun elokuvista tutut näkymät on kierrätetty, peli pistää itsensä pakettiin jo noin 5-6 tunnin jälkeen. En tosin etsinyt kenttiin piilotettuja salaisuuksia, joiden avulla pelikelloon saanee pari lisätuntia. Lyhyt kesto ei itsessään ole minulle ongelma, mutta Ultimate Bug War tuntui peliltä, joka oli vasta alkamassa kun lopputekstit jo rullasivat.



Laaduntarkkailussa on ikävä kyllä ongelmia. Teknisen toteutuksen “halpamaisuus” on tietoista ja genrelle ominaista, joten en siitä liiaksi rokota pisteitä, mutta pelin satiirin taso heittelee hurjasti. Jos arvioisin Ultimate Bug Waria tyystin itsenäisenä teoksena, antaisin varauksetonta peukkua, mutta peli on niin vahvasti kytköksissä Verhoevenin elokuvaan, ettei vertailulta voi välttyä. On totta kai tiedostettava, ettei pikkutiimin tekemällä videopelillä – tai sen välivideoilla – ole samaa budjettia kuin Hollywoodin jättielokuvalla, mutta jälki on silmäänpistävän halpaa. Esimerkiksi välivideoiden rekvisiitat (jos sellaisia edes on) ja puvustus näyttävät siltä kuin ne olisi kaivettu lähikirpparista lounasbudjetilla. Ehkäpä koko budjetti meni Casper Van Dienin palkkaamiseen.


Käsikirjoituksessakin on puutteensa. Verhoevenin elokuvan voima perustui osaksi siihen, ettei se juurikaan vinkannut katsojalle olevansa satiiria, vaan suurin osa elokuvan kohtauksista esitettiin täysin totisesti. Ultimate Bug War taas vinkkaa silmäänsä niin jatkuvasti, että silmälääkäri epäilisi vuosituhannen voimakkainta elohiirtä. Naamaan hierottu, kalusteita järsivä ylinäyttely heikentää satiirin monia tasoja. Viime vuodet ovat myös osoittaneet, että pikkubudjetin pelimaailmoissakin pystyttäisiin parempaan: esimerkiksi Teyonin kehittämä Robocop: Rogue City adaptoi Verhoevenin toisen satiirisen scifi-klassikon erinomaisesti, aina tyylisuuntia myöten.


Ongelmista huolimatta Ultimate Bug War yltää plussan puolelle. Vaikka tekijöillä ei ole Verhoevenin taitoja, Auroch Digital sentään ymmärtää mistä Starship Troopersissa on kyse. Ötökkätehtävät kaipaisivat lisäkehitystä, välivideot sekä käsikirjoitus hienovaraisuutta ja kampanja lisäpituutta, mutta yleisesti ottaen Ultimate Bug Warista löytyy sekä ideaa että sopivan mielipuolista toteutusta. Meta-tason kerronta, ysärihengen hyödyntäminen narratiivissa ja räiskintämekaniikkojen miellyttävä toteutus kantavat yllättävän pitkälle.

Jos olet halunnut omistaa elämäsi jollekin sinua suuremmalle aatteelle, mutta etsit vielä suuntaasi, Ultimate Bug War voi olla juuri se askel, jonka otat kohti Federaation kansalaisuutta. Haluaisitko tietää lisää?