Pallo on pyöreä, kenttä suorakaiteen muotoinen ja pisteitä saa pelivehkeen heittämisestä metallisen renkaan lävitse – kyllä, puhumme koripallosta. Vuosia koripallosimulaatiopelien monopoliasemasta nauttinut NBA 2K-sarja on laajentunut vuosien saatossa rutkasti monipuoliseksi koripallopeliksi, mutta korvaako määrä tänä vuonna kuitenkaan laatua?


Pelillisesti ote pelissä on melko tutunlainen, mutta pienillä uudistuksilla sekä hyökkäys- että puolustuspelaamisesta on pyritty tekemään aiempaa realistisempaa. Hyökkäyspuolella heitot tulee ajoittaa uudessa heittomittarissa vihreälle alueelle, jotta pallo lentäisi toivotusti ja toisi pisteitä. Mittari elää dynaamisesti tilanteen mukaan, eikä se täysin toivottomassa tilanteessa puolustajan estäessä näytä edes mahdollisuutta onnistua. Sen sijaan syötön tullessa kolmen pisteen viivalle ja puolustuksen ollessa kuutamolla korin heitto onnistuu melko helposti. Muutoksesta hieman kaksipiippuisen tekee dynaamisen mittarin ajoittainen ailahtelu, minkä vuoksi hyvästä paikasta pallon koriin saattaminen voi kääntyä turhankin hankalaksi. Toisaalta toimiessaan se korostaa taitoa ja tiimipelaamista satunnaisemman tuurin sijaan.


Myös puolustamisessa korostetaan aiempaa enemmän pelaajan taitoa, eikä osaavan puolustajan ohi livahdeta enää noin vain korille. Ajolinjoja voi sulkea ja heittoja voi häiritä aiempaa tehokkaammin, mutta niissä riittää opeteltavaa, eivätkä ne kaltaiseltani sunnuntaikoripalloilijalta oikein vieläkään osu kohdalleen. Uudistukset palvelevat paremmin aktiivipelaajia, kun taas satunnaispelaajat jäävät erityisesti verkkopeleissä vielä aiempaa enemmän jälkeen kokeneista konkareista.



NBA 2K27 kerää samoihin kansiin miltei loputtoman tuntuisesti koripalloviihdettä ja muun muassa oman pelihahmon luontiin painottavia muotoja on useita. Elävyyttä erilaisiin pelimuotoihin tuo oman hahmon ulkoiluttaminen entistä laajemmassa yhteisöllisessä verkkopelaajien täyttämässä The Cityssä. Valitettavasti oman hahmon urapolulla MyCAREER-muodoissa ja näin ollen The Cityssäkin korostuu pelin aktiivisesti tarjoama mahdollisuus vauhdittaa oman hahmon kehitystä pelivaluutalla, jota tietysti voi ostaa loputtomasti lisää oikean Visan vinguttamisella.


Yksinpelipuolen valonpilkahduksiin kuuluu MyCAREERin totuttua laajempi Fire & Concrete -tarinatila, joka tosin toistaa pitkälti tuttua pohjalta tähteyteen ponnistavaa tarinaa. Tarina on kuitenkin pituutensa ansiosta aiempaa syvällisempi. Isossa kuvassa kokonaisuus tuntuu silti melko tutulta. MyCAREER-puolella kuitenkin vaihtoehtoja riittää, koska Eras-muoto on ensimmäistä kertaa tuotu oman hahmon pelattavaksi. Tämä mahdollistaa oman hahmon heittämisen viidelle eri aikakaudelle, esimerkiksi kaikkien tunteman Michael Jordanin ajanjaksolle.

Selkeimmin uutuutta tarjoaa MyNBA Legacy, MyNBA-tilan uusi pelaajakeskeinen vaihtoehto. Siinä otetaan hallintaan haluttu NBA-pelaaja ja seurataan hänen uraansa samalla, kun taustalla hoidetaan joukkueen taloutta, kokoonpanoa ja pelaajavaihtoja. Valikot ovat alkuun melko sekavan tuntuiset ja niiden logiikka vaihtelee pelimuotojen välillä jonkin verran, mikä osaltaan syö kiinnostavuutta. Lisäksi pelimuodoissa tavanomaisempi kausitila irrottaa lukituksen omaan hahmoon ja naisten liiga tuo oman ulottuvuutensa. Vaihtoehtoisia tapoja lähestyä koripallomestaruutta on siis lukuisia, mikä pistää kyllä pään pyörälle: mistä oikein aloittaa?


Moninpelipuolella vaihtoehtoja piisaa tavallisista yksittäisistä joukkueiden välisistä otteluista The Cityn puolella käytäviin omien pelihahmojen välisiin verkkopeleihin. Kaupungilla tallailu Habbo Hotellin tapaan ja lennosta enemmän tai vähemmän kilpailullisten matsien pelaaminen muiden verkkopelaajien kanssa on ideana aina ollut kiinnostavaa ja jopa miellyttävää. Pelihahmon sukupuolesta riippumatta kaupunki on yhteinen ja sukupuolen sijaan pelihahmolle avatut taidot määrittävät kuka on kentän kuumin pelaaja. Tämä tuo toki taas epäreilulta tuntuvan asetelman niiden pelaajien välille, jotka ovat panostaneet oikeaa rahaa pelaajansa kehitykseen, ja niiden, jotka eivät ole.



Verkkopelissä kokemusta rampauttavaksi elementiksi osoittautui toisinaan aktiivisestikin esiintynyt verkkoviive. Rytmitetty heittomittari muuttuu radikaalisti heikommaksi, kun yhteys tökkii juuri ratkaisevilla millisekunneilla, ja aika usein viive jarrutti peliä sekunneiksi. Ongelmaa ei esiinny aina, mutta sopivan peliseuran osuessa kohdalle pelaaminen muuttuu varsin puuduttavaksi.


Oudoin pelin bugeista on pelin aiheuttama konsolin ylikuumenemisesta kertova ilmoitus. Useita kertoja erilaisissa tilanteissa sain konsolin järjestelmätasolta tiedoksiannon, että nyt olisi syytä laittaa konsoli hetkeksi huilaamaan. Näitä sattui normaalissa ottelumuodossa, 2 vs. 2 -otteluissa ja jopa ihan valikoita selatessa. Vikaa on esiintynyt edelleen kuukausi pelin julkaisemisen jälkeen. Se ei tosin ole jatkuva: välillä on peli-iltoja, jolloin ilmoitusta ei kohtaa lainkaan, mutta toisinaan siihen saattaa törmätä useammankin kerran saman ehtoon aikana. Ilmoituksen outoutta korostaa, etten ole koskaan nähnyt vastaavaa, vaikka konsoli on ollut käytössäni julkaisupäivästä lähtien.

Graafisesti peli on ihan nätti erityisesti vauhdikkaissa pelitilanteissa, mutta välinäytöksissä ulkoasu alkaa näyttää eilispäiväiseltä. Äänimaailmallisesti peli rokkaa kaikin puolin ja Kevin Harlan hoitaa nykyajan pelien selostukset varsin sujuvasti. Eri aikakausilla selostustyyli elää aikakauteen sopivalla tavalla, ja selostajat vaihtuvat sen mukaisesti. Pelin soundtrack on hyvin valikoitu kokoelma pääosin tuoretta musiikkia, mutta välissä kuullaan vanhempiakin klassikoita. Painotus on hip-hopissa, mutta genrerajoja rikotaan sopivasti myös muun muassa rockin ja elektronisen musiikin puolelle.


NBA 2K27 on ehdottomasti paras vaihtoehto, jos haluaa realistisella otteella loikata videopelimaailman kautta koripallolenkkareihin. On kuitenkin sanottava, että vuosi vuodelta tuntuu siltä, että kilpailun puute ja tietynlainen raha-ahneus vievät pelisarjan loistokkuutta. Suuria muutoksia peliin ei ole tehty, joskin pelimuotovalikoimaa on sekoitettu kiitettävällä kädellä. Jos kyseinen pelisarja on ykkösnimike, jota konsolilla pelailet, olet todennäköisesti ostanut tämän jo. Jos taasen luokittelet itsesi sunnuntaipeluriksi, niin uskon sinun pärjäävän parin vuoden takaisella versiollakin mainiosti. Peli on kehittynyt eteenpäin, mutta jokainen askel ei ole ollut askel parempaan. Mikromaksut ovat niin korostetusti esillä, että peliä voisi luulla free-to-play-peliksi. Toisaalta pelillinen kehitys, niin hienolta kuin se kuulostaakin, palvelee enemmänkin sarjan veteraaneja ja vie peli-iloa satunnaispelaajilta.