Ah, Gears of War. Aikanaan, kun Xbox 360 oli uusi juttu, Gears of War oli yksi niistä konsolin ensimmäisistä todellisista superhiteistä. Niistä peleistä, jotka nostivat konsolin kerralla pakkohankintojen listalle. Tahti on sittemmin useiden jatko-osien myötä hieman hiipunut, mutta humoristisesti pelin asema ei niinkään. Microsoftin karsiessa studioita se on vuonna 2026 yksi niistä harvoista suuren budjetin ja suurten odotusten Xbox-yksinoikeuspeleistä.


Lukuisien Gears-jatko-osien venytettyä sarjan tarinaa ehkä turhankin pitkälle tulevaisuuteen, sen tuorein osa vaihtaa täysin suuntaa ja palaa takaisin kaiken alkujuurille. Siihen mytologiseen E-päivään, jolloin maan syövereistä esiin puskenut vihollinen muutti pelin maailman miltei ikuiseksi sotanäyttämöksi.

Mutta onko Gears of War: E-Daylla muutakin kuin historiallista annettavaa?




Kuten nimestäkin (ja johdannosta) voi tosiaan päätellä, tuoreimman Gears of War -pelin tapahtumat pyörivät sen aiemminkin usein nimetyn, mutta tätä ennen näkemättömän E-päivän ympärillä. Länsimaisten hyvisten ja itämaisten pahisten välinen sota kovin maapalloa muistuttavalla kaukaisella planeetalla on vihdoin päättynyt. Aukioilla pidetään muistotilaisuuksia sodassa kaatuneille samalla kun Marcus Fenix ja muut veteraanit kilistelevät tuoppeja rauhan kunniaksi baareissa.

Rauhaa ei lopulta kestä kuin silmänräpäyksen verran, sillä ilman mitään ennakkovaroitusta kaupunkien kaduille aukeaa punaisena hohtavia monttuja, joista puskee esiin jos jonkinlaisia hirviöitä. Tämä on tietenkin se tapahtuma, joka potkaisee kaikissa Gears-peleissä nähdyn ihmisten ja locust-otusten välisen sodan käyntiin.


Pelin ensimmäiset tunnit ovat sen parasta antia, ainakin tarinallisesti. Lyhyen intron jälkeen pelaaja heitetään Fenixin rooliin keskelle kaaosta, jossa kadut ovat täynnä paniikissa juoksevia ihmisiä. Kukaan ei tiedä, mitä on tapahtumassa, mutta sotaveteraanit käyvät töihin aseinaan kaduilta poimittuja rautatankoja ja kuolleilta poliiseilta napattuja aseita. Peli tarvoittelee miltei kauhuelokuvan tunnelmaa Fenixin pikaisesti kasaaman ryhmän luoviessa tietään läpi locust-invaasion karmeiden jälkien.

Mutta sitten joku on ilmeisesti muistanut, että hei, tässähän tehdään Gears of War -peliä, joten koko kärry tömähtää painolla tutuille kiskoille, eikä siitä sitten enää poikkeakaan. Alun jälkeen Fenix ryhmineen palautetaan taas palvelukseen, kaikille lyödään niskaan ne tutut panssarit ja tämän jälkeen pelaaminen onkin taas ihan samaa menoa kuin muissakin Gears-peleissä, mitä nyt maisemat eivät ole vielä aivan yhtä raunioina kuin myöhemmin.


Touhu menee välillä miltei parodian partaalle, koska kehitystiimi on selvästi pelännyt aivan järkyttävästi poiketa tippaakaan Gears-sarjan raameista. Kun kerran palataan ajassa taaksepäin, olisi voinut olettaa, että sotaa käydään esimerkiksi erilaisilla aseilla kuin myöhemmissä peleissä. Ja toki ihan pelin alussa käteen lyödäänkin se pistimellä varustettu malli Lancer-rynnäkkökivääristä. Pian tämän jälkeen Fenixiä välianimaatiossa uhkaava locust-soturi leikataan moottorisahalla kahtia, mikä vaikuttaa hetken hauskalta silmäniskulta pelin faneille.

Moottorisahalla lantio irti ja salkoon heilumaan? Hei, hyvä idea! Ehkä joku kehittää tämän pohjalta sitten aikanaan sen myöhemmistä Gears-peleistä tutun Lancerin, jossa on pistimen sijaan moottorisaha. Mutta sitten, kirjaimellisesti pari minuuttia myöhemmin (ja pelin tarinassakin vain hetkiä myöhemmin), joku lyö Marcus Fenixin käteen sen moottorisaha-Lancerin, jonka tekniikkaosaston pojat ovat juuri kehittäneet.


Sama pätee myös pelin hahmoihin. Vaikka Fenixin ympärillä ei olekaan vielä niitä myöhempien pelien hahmoja, Marcus itse on prikulleen sama hahmo kuin muissakin peleissä: väsynyt ja katkera sotaveteraani. Myös ne ympärillä olevat tyypit edustavat hyvin suuressa määrin niitä samoja arkkityyppejä kuin pääpelien kaverit, mitä nyt nimet (ja joskus sukupuolet) vaihtuvat.

Kyllähän tämä tuntuu tarinankerronnallisesti melkoiselta pettymykseltä. Tiimillä olisi ollut kultainen tilaisuus antaa pelaajien nähdä Marcus Fenix ennen kuin loputon sota mursi tämän. Nähdä uusia perspektiivejä, hahmonkehitystä, jotain. Mutta ei, Gears on Gears vaikka voissa paistaisi. Ja pitäkää tämä ajatus mielessänne, kun siirrymme seuraavaan osioon.



Jos E-Dayn tarina ja hahmot tuntuvat tutuilta, niin samat deja vu -fiilikset vain vahvistuvat pelattavuuden osalta. En toki odottanut, että Gears of War muuttuisi yllättäen lentosimulaattoriksi tai visuaaliseksi novelliksi, räiskintää varten täällä ollaan. Mutta viimeisten vuosien aikana esimerkiksi Space Marine 2 ja muutamat muut kolmannen persoonan pelit ovat osoittaneet, ettei sen Gears-tyylisen räiskinnän tarvitse olla sitä samaa vyötärönkorkuisten seinien takana kykkimistä. Sitä kuitenkin on tarjolla tälläkin kertaa, koko rahalla.


Erot sarjan aiempiin peleihin ovat olemattoman pieniä, eikä juuri mitään mainittavaa kehitystä ole tapahtunut. Tämä on toki hyvä juttu, jos halusi tarkalleen sitä samaa menoa, mutta uudella tarinalla ja uusissa ympäristöissä, mutta vähän heikompi juttu, jos olisi kaivannut vuoden 2026 perspektiivistä modernilta tuntuvaa peliä.

Gears 5:n tavoin peli sijoittuu tälläkin kertaa enimmäkseen kohtalaisen avoimeen maailmaan. Tarina heittelee pelaajalle jatkuvasti tavoitteita, joiden luokse saa edetä omia reittejään. Hieman polulta poikkeamalla löytää aseisiin tuunausosia, sekä myös pieniä sivutehtäviä. Tai oikeammin ehkä sivukohtauksia, koska ne ovat kaikki vain pientä ”hei, täällä pihalla on Gears-ryhmä piiritettynä, mennään auttamaan”-tyylisiä parin minuutin juttuja. Mutta silti pientä piristettä ja motivaatiota tutkia maailmaan, sekä nähdä vähän niitä jo kuuluttamiani uusia perspektiivejä maailmaan.

Suuremmat uudistukset on kohdistettu moninpeliin, jossa sen normaalin PVP-mätön ohella on tarjolla uusi pelitila, Horde Siege. Siinä kolme neljän pelaajan ryhmää heitetään suuren ja avoimen pelialueen eri laidoille. Kaikilla on omat tavoiteketjunsa, joita tiimin tulisi suorittaa, siinä sivussa myös vähän kavereita tilanteen mukaan jeesaten. Pelaajat valitsevat eri pelityyleihin sopivat hahmoluokat ja kustomoivat niitä mielensä mukaan, pelistä toiseen tapahtuvan progression avatessa käyttöön uusia leluja, kosmeettisia kilkkeitä ja muuta mukavaa.


Moninpeli vaikutti viihdyttävältä, mutta ainakin tällä hetkellä, pari viikkoa julkaisun jälkeen, se on teknisesti miltei pelikelvoton. Vähän väliä peli lagaa niin eeppisesti, että tuntuu kuin pelaisi kaatokännissä olevalla soturilla, jonka tarkka ohjaaminen on täysin mahdotonta. Pienet ohjainliikkeet saavat tähtäimen heilahtamaan metrikaupalla ja soturin tekemään 360 asteen piruetteja. Nettiraporttien mukaan ongelma oli läsnä jo testiviikonlopuissa, mutta voi olla, että se liittyy myös peliin kohdistettuihin palvelunestohyökkäyksiin.

E-Day kun syyllistyi siihen pahimpaan syntiin ja muisti, että maailmassa on muitakin kuin valkoisia heteromiehiä, joten internetin törpöimmät tyypit ottivat sen maalitauluksi loputtomassa ja uuvuttavassa itkupotkureaktiossaan.
Olivat syyt mitkä tahansa, juuri nyt moninpeli toimii niin huonosti, että sen perusteella peliä on hyvin vaikea suositella kenellekään. Kenties teknisistä ongelmista johtuen peliseuraakaan ei tunnu löytyvän, vaan viikonloppuiltanakin matsia joutui usein etsimään useiden minuuttien ajan. Eivätkä ongelmat tähän lopu.



Pelasin itse E-Dayta kohtalaisen tehokkaalla pelikoneella, jonka Ryzen 7800X3D-prosessori, RTX 5080 -näytönohjain, 64 gigan keskusmuisti ja aivan nopeimpiin saatavilla oleviin M2-levyihin kuuluva kiintolevy eivät ehkä ole sitä aivan kaikkein tehokkainta saatavilla olevaa kuluttajarautaa, mutta aika korkealla kuitenkin.


Tämä mielessä on hämmentävää, miten surkeasti E-Day pyörii. Tuntuu, että pelillä on suuria vaikeuksia streamata levyltä dataa, koska vähän väliä ruudunpäivitysnopeus putoaa naurettavan pienille lukemille ja koko peli lagaa ja pätkii, kunnes kohtaus menee ohi ja normaali palvelu jatkuu. Pelin alussa tökkimistä esiintyi vielä kohtalaisen harvoin, mutta avoimessa maailmassa liikuttaessa sitä datan streamausta tapahtuu hyvin usein, jolloin pelikin pyörii luokattoman huonosti hyvin usein.

Myös pienempää töksähtelyä, antialiasoinnin tuottamia sädekenttiä, usein koomisen karuja tekstuureita pelin yrittäessä ladata niitä tarkempia paniikissa ja muuta ongelmaa riittää koko rahan edestä. Muutamat pelisessiot päättyivät myös kaatumisiin, enkä nettipuheiden perusteella ole suinkaan yksin. En oikeasti ymmärrä, miten näin ison budjetin peli on pistetty markkinoille näin karussa kunnossa, koska E-Dayn tekninen taso olisi arveluttava, vaikka puhuttaisiin pelin alfa-testistä, saati sitten Microsoftin vuoden suurimpiin julkaisuihin kuuluvan pelin lopullisesta versiosta.


Näin olemmekin vaikeassa välikädessä. E-Day ei ole pelinä huono. Se on turhan kaavamainen ja olisi kaivannut kipeästi sen aikahypyn mahdollistamaa kokeilua ja uusien elementtien esittelemistä, mutta Gears-kaava toimii. Se on väsynyt, mutta testattu. En olisi nostanut teknisesti hyvin toimivaa E-Dayta vuoden pelien listalleni, mutta siitä olisi irronnut sopivaa aivot narikkaan -henkistä tykitystä muutamaksi illaksi, ja ehkä moninpelistä vielä pariksi viikoksi päälle.

Mutta kun se yksinpeli tökkii jatkuvasti näin pahasti ja moninpeli on kirjaimellisesti pelikelvotonta tasoa, ei näinkään uskalla oikein sanoa. Tiimi tulee varmasti tekemään parhaansa suorituskyvyn parantamiseksi (ellei koko tiimiä taas irtisanota pelin ilmestyttyä), mutta odotammeko ihmeitä? En arvostelijana voi oikein luottaa niiden varaan, joten ehkä joudun vain toteamaan, että mikäli tilanne parantuu jatkossa, itse kukin voi henkisesti kuvitella vaikka lisäpisteen pelin nyt saamaan arvosanaan.