Tuorein sisältö

Singularity

Arvioitu: Xbox 360
Genre: Toimintapelit
Pelaajia: 1, moninpeli
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Raven Software
Julkaisija: Activision
Julkaisupäivä: 25.07.2010
Pelin kotisivut
Jarkko Rotstén

07.08.2010 klo 10.20 | Luettu: 11950 kertaa | Teksti: Jarkko Rotstén

Voihan Venäjä!
Putkiräiskintä ei ole pelityyppinä välttämättä sieltä helpoimmasta päästä tuoda markkinoille. Kyseistä genreä edustavia tuotteita syydetään pelikauppojen hyllylle semmoista tahtia, että vähänkin puolivillaisemmat julkaisut vaipuvat surutta unholaan ja siirtyvät alelaarien perukoille pois kiinnostavampien pelien alta. Siksipä hiukan ihmetyttää, miksi Activision toi Singularityn markkinoille näinkin pienellä hypellä. Itse noteerasin pelin ensimmäistä kertaa siinä vaiheessa, kun Manu löi sen käteeni ja pyysi arvostelemaan. Mietitäänpä vaikkapa tämän pelin selvimpiä esikuvia Gears of War, Half-Life 2 ja Bioshock. Kaikki nämä on tuotu markkinoille sen sortin rummutuksella, ettei kenellekään varmasti jäänyt epäselväksi, mistä on kysymys. Kunnon hype vaikuttaa pelaajien ennakkokäsityksiin pääasiassa positiivisesti. Koska en ollut Singularitystä aiemmin mitään kuullut, pidin sitä oletusluontoisesti kohtuullisen turhanpäiväisenä putkiräiskintänä. Vaan osuiko ennakkoluulo sittenkin oikeaan?

Silmien välliin mutanttia


Raven Softwaren edellisessä putkiräiskinnässä, Wolfensteinissa, keskityttiin tappamaan natseja ja mutantteja. Vaikka idea paperilla kuulostaakin, noh, suoraan sanottuna aika lapselliselta, peli ajoi silti mielestäni asiansa yllättävän hyvin. Ravenin pojat eivät vieläkään löytäneet sitä omaperäisyysvaihdetta... Singularityssä keskitytään räiskimään natsien sijaan hengiltä NEUVOSTOSOLTTUJA ja tietysti MUTANTTEJA.

Pelin niin sanottu juoni on jälleen lähtökohtaisesti typeryyden rajoja rikkovaa Ö-luokan soopaa, josta vain todella omalaatuinen scifi-fani voi saada jonkinlaisia kiksejä. Tapahtumapaikkana toimii muuan Katorga-12 -niminen suljettu saari rakkaan itänaapurimme maaperällä. Neuvostoliiton ylimystön mahtava juoni valloittaa maailma geenimanipuloimalla supersotilaita myyttisen E99-alkuaineen avulla meni hieman yllättäen aivan poskelleen. Kuten maan tapoihin kuuluu, tällaiset pienet epäonnistumiset lakaistaan maton alle - suottahan se nyt on naapureiden päätä vaivata tällaisilla pikkuasioilla. Kymmeniä vuosia myöhemmin maton alla alkaa kuitenkin kuhista siihen malliin, että jotakin on tehtävä.

Pelaajaa nakataan aikaporttien välityksellä 50-luvulle korjaamaan tehtyjä virheitä ja taas takaisin nykyaikaan toteamaan, ettei se niin helposti käynytkään. Ajan kanssa kikkailu on tehty pykälän verran fiksummin, kuin esimerkiksi parin vuoden takaisessa Timeshiftissä, jossa puolestaan juuri mitään ei oltu tehty fiksusti. Time Manipulation Device (TMD) toimii kuin ase, jolla voi vanhentaa vastaantulevia vihulaisia tomukasoiksi sekä pysäyttää ajan hetkellisesti. Vehkeellä voi myös entisöidä rupsahtanutta ympäristöä, kuten romahtaneita portaita. Half-Lifestä on puolestaan nyysitty painovoimakikkailut. Esineitä pystyy nakkelemaan ja pinoamaan, mikä mahdollistaa pienimuotoiset puzzlet, joiden ratkaisemisessa ei yleensä kauaa mene. Eipä sillä, että haluaisin tämäntyyppisessä pelissä harmaita aivosolujani liikaa kiusatakaan.

You play Russian roulette this way


Pelin tunnelmasta vastaava osasto on selvästi saanut kotitehtäväkseen pelata Bioshockia ja Gears of Waria. Visuaalisesti peleissä on havaittavissa selviä yhtäläisyyksiä, kuten myös siinä, että pitkin matkaa löytyy BS:stäkin tuttuja kelanauhureita, joista voi kuunnella menneiden aikojen tapahtumia saaren asukkaiden ääniviesteistä. Välillä tunnelma hieman säröytyi, kun aloin miettiä, että millainen hoopo näkee tarpeelliseksi lähteä raahaamaan kymmenen kilon nauhuria perässään piiloutuessaan ilmastointikanavaan, kun verenhimoinen supermutantti tahtoo tehdä lähempää tuttavuutta. Noh, peli on vahvasti aivot narikkaan -henkinen, kuten moni Ravenin aiempikin tuotos, joten ajattelemalla se ei ainakaan parane. Erilaisten viestien ja propagandavideopätkien määrän olisi voinut helposti puolittaakin, kaikkia niitä ei tosiaankaan jaksa alkaa kuunnella läpi.

Laadullisesti pelin grafiikka keikkuu pääasiassa siellä tasaisen keskiviivan tuntumassa. Useammin huomasin kuitenkin nyrpistäväni nenääni kuin kokevani hillittömiä vau-fiiliksiä. Ruudunpäivitysnopeus pysyy sentään aisoissa. Äänipuoli noudattaa samaa tasapaksua kaavaa. Typerät, venäjäaksentilla englantia juttelevat viholliset syövät yleistä fiilistä aina yhtä paljon. Kontrollit edustavat varsin perinteistä ja tuikitoimivaa FPS-linjaa. Mitään erityistä suojausnappia ei käytetä, vaan liikkuminen hoituu jo Quake-ajoilta totuttuun perustyyliin.

Pelaaja kykenee kantamaan kerrallaan kahta asetta, mikä toisaalta riittää. Panosten vähäinen määrä hiukankin haastavammilla vaikeustasoilla lisää intensiivistä tunnelmaa kummasti. Aikamanipulaattorin lisäksi tarjolla on perussettiä haulikosta kranaatinheittimen kautta kiikarikivääriin. Aseiden ominaisuuksia voi myös päivittää matkan varrella parempaan suuntaan. Tämä asettaa pelaajan jälleen tiukkojen valintojen äärelle, sillä jokaiseen eri pyssyyn päivityspisteitä ei tahdo millään riittää.

Hyvää yritetään tehdä, mutta tasapaksua tulee


Mukaan on tuupattu myös se pakollinen moninpeli, joka edustaa samaa perusplaatua kuin muukin peli. En voi väittää olevani kovin kaksinen ennustaja, mutta veikkaanpa, ettei pelikavereita välttämättä löydy langan toisesta päästä erityisen monipäistä laumaa muutaman kuukauden kuluttua, kun se vähäinenkin julkaisun nostattama pöly on päässyt laskeutumaan.

Singularity on kovin monella osa-alueella melkein mainio, mutta jää vain sille kirotulle melkein-asteelle. Periaatteessa pelillä olisi samat emmeet olla kerrassaan loistavaa hupia kuin taannoin julkaistulla Wolfensteinilla, jota intouduin aikoinaan kehumaan joidenkin mielestä liikaakin. Wolfensteinissa touhu vedettiin kuitenkin riittävän härskisti toisesta päästä ympäri. Loistavan, vaikkakin kertakäyttöisen natsintappoviihteen peruselementteihin vaadittiin vain tarpeeksi aivoton peli-idea, sikspäkki sihijuomaa ja aivot off-asentoon. Singularity yrittää olla ja tehdä liian montaa eri asiaa, tekemättä kuitenkaan mitään kunnolla loppuun asti. Tavallaan se yrittää olla aivoton putkiräiskintä, mutta samalla pelaajan aivoja yritetään kutkutella aikaporteilla sekä erilaisilla muka-konstikkailla juonikoukeroilla. Tunnelmassa ei ole sellaista rehdin miehekästä munaa, mitä suoraviivainen putkiräiskintä tänä päivänä kaipaa, jotta pelaajan mielenkiinto säilyisi juonen loppuun asti.

V2.fi | Jarkko Rotstén

Singularity (Xbox 360)

Singularity on harmillisen hajuton ja mauton perusräiskintä, jolla olisi ollut mahdollisuus olla todella hyvä peli.
  • Tunnelma ajoittain
  • Aikamanipulointi on pelin toimivin juju
  • Perustoimivat kontrollit
  • Keskinkertaisuus
  • Tasapaksuus
  • Mielikuvituksettomuus
< StarCraft II: Wings ... Dragon Quest IX: Sen... >

Keskustelut (7 viestiä)

Semu

Rekisteröitynyt 03.09.2008

08.08.2010 klo 07.56 1 tykkää tästä

Huomaa kyllä pelintekijöiden pelanneen Bioshockia.
Dekonega

Rekisteröitynyt 28.07.2009

08.08.2010 klo 12.18 1 tykkää tästä

Käykää ostamassa ja pelatkaa. Ihan hyvä peli tämä on vaikka Jarkko vähän haukkuikin sitä. Eipä ainakaan tarvitse kestää kerran vuodessa päivittyviä tykityksiä kuten Call of Duty. Ennemmin pelaan näitä.
Kimuli

08.08.2010 klo 13.44

Grafiikka ei kyllä silmääni miellyttänyt yhtään, mutta juoni oli kyllä hyvä. Pelistä kyllä tuli koko ajan mieleen Bioshock. Ei tässä kyllä todellakaan ollut paljoa omia ideoita. Juonen takia silti jaksoin pelata loppuun asti ja olisin jaksanut pelata enemmänkin. Hyvä peli
Aasi-

Rekisteröitynyt 01.07.2009

08.08.2010 klo 20.03

E99? Tulevaisuuden bensaa ruiskutetaan äijiin
Jarkko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

09.08.2010 klo 22.00

Dekonega kirjoitti:
Eipä ainakaan tarvitse kestää kerran vuodessa päivittyviä tykityksiä kuten Call of Duty. Ennemmin pelaan näitä.


Ihan hyvä pointti, mitä en huomannut arvioon kirjoittaa. Eli siitä kyllä pelille kunniamaininta, ettei ihan peruslinjoilla kuljeta pelin aiheen suhteen.
MJR2312

Rekisteröitynyt 03.09.2007

12.08.2010 klo 23.56

Hmm... Mielikuvituksettomalla toteutuksella oli tosiaan pilattu. Ihan OK, mutta lopetukset olivat huonoja ja se omasta mielestäni paras loppuratkaisu ei edes toimi niin kuin sen pitäisi vaan johtaa siihen, että lopulta kuollut mies elääkin. Ja eräs toinenkin loppuratkaisu on käsittämättömästi mahdoton. Ja juonessa on muutama aika ärsyttävä aukko. Lisäksi hahmoja olisi saanut olla enemmän. Eikä peliä voi kovin vaikeaksikaan kehua, TMD:n saannin jälkeen kaikki meni ilman isompia haasteita. Ajan hidastaminen oli turhankin tehokasta. Joka tapauksessa ihan pelaamisen arvoinen peli, ja saipa minut ajattelemaan taas Bioshockia, jota en ole demoa enempää pelannut. Nyt saatan pelatakin.
harri

30.10.2012 klo 22.29

Tästä pelistä haluais tykätä, vaan ei vain pysty. Liian paljon asioita jätetty puolitiehen niin, että kokemus on lähestulkoon pelikelvoton. Ja tämä kommenttini koskee siis pc-versiota.

Ensimmäinen asia mikä hyppää silmille on karmea FOV: kuin kävelisi 15 cm pitkä tötterö naamalla. Ympärilleen ei näe kuin ehkä viidesosan siitä, minkä ympäristöstä odottaisi näkevän.

Toinen on, jälleen kerran, konsolien ehdoilla tehty pc-käännös, mikä syö AINA miestä rotan lailla.

Pc-versiossakin on typeriä keinotekoisia rajoituksia, maisemasta katoavia esineitä (voi olla GE-feature, collision-ongelma, mikälie), mahdottomuus palata putkijuoksussa takaisinpäin, yhtäkkiä lattian läpi lähes tyhjään soluun putoaminen, jne.

Kolmas, ei tallennusmahdollisuutta, ei mahdollisuutta jatkaa peliä aiemmista autosave-paikoista, jos et itse manuaalisesti tee backuppeja. Pelissä on erityisesti yksi paikka täynnä öttiäisiä, josta pitäisi päästä läpi, mutta sen uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan läpi tahkoaminen vie kokemuksesta kaiken nautinnon.

Neljäs on tekstuurien latausongelma. Monet tekstuurit latautuvat, jos latautuvat ollenkaan, todella pitkällä viiveellä. Näkymä on puolittainen sekoitus ensimmäisten 3d-pelien ankeutta ja jotain puolivillaista ue3-hehkutusta. Potentiaalisesti ihan kivan näköinen peli, mutta hiomaton ja sanoisinko infantiili monissa kohdissa. Miksi esimerkiksi kaikki ampuvat valojuovaluoteja, jotka matkaavat ehkä 50m/s? Kiilto ja muovisuus, valot ja efektit hiiteen ja realismia tilalle, kiitos. (Jätetäänkö myös se Bioshockin matkiminen vähemmälle, ei niin, etteikö se olisi hyvä peli.)

Viidenneksi, ini- tai cfg-tiedostojen puuttuminen, konsolin puuttuminen, täydellinen mahdottomuus kuin korkeintaan hyvin merkityksettömien pienten säätöjen tekemiseen vain pelin omien asetusten ja windowsin rekisterin (uuuaargh) kautta. FOV ei korjaannu sieltäkään. Tekstuuriongelmatkin vain minimaalisesti ja ajoittain.

Tarinassa voi olla potentiaalia, toteutuksessakin melkein, mutta miksi tämäkin mahdollisesti oiva peli on jätetty käytännössä julkaisukelvottomaan tilaan? >:|

Kirjoita kommentti



V2.fi:n JOULUKISA
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova