Tuorein sisältö

Dragon Quest IX: Sentinels of the Starry Skies

Arvioitu: Nintendo DS
Genre: Roolipelit
Pelaajia: 1-4
Ikärajoitus: 12
Kehittäjä: Level 5
Julkaisija: Square Enix
Julkaisupäivä: 23.07.2010
Pelin kotisivut
Jari Tapani Peltonen

03.09.2010 klo 15.00 | Luettu: 7729 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Paina sisulla loppuun asti
Uutuusleffassa The Karate Kid puetaan takki päälle, laitetaan takki maahan ja puetaan takki päälle. Toiston jälkeen paljastuu, että liikesarja auttaa torjumaan vaaralliset hyökkäykset! Teoksessa Dragon Quest IX: Sentinels of the Starry Skies painetaan nappia A. Näin korjaantuvat maailman vääryydet, kunhan työviikon verran painelet. Peukkuni kipeytyi, joten tuskinpa kykenisin tökkäämään päälle käyvää puliukkoa silmään, vaikka taito on nyt lihasmuistiini tallennettu. Jos tämä olisi Aku Ankan margariininpakkaussimulaattori, tasanpa tämä olisi sitä mitä haettiinkin.

Kyseessä on myynti- ja arvostelumenestys. Tietyissä piireissä *körh, suomalaiset elokuvat* eletään siinä hengessä, että mikäli tuote on tuote, vaikkei käytössä ollut resursseja, taitoa eikä kunnianhimoa, klassikko on syntynyt. Suosittu japanilainen sarja on siirtynyt kännykkää tehottomamman alustan yksinoikeudeksi, koska myös nöyhtä sopii olohuonetta oivemmin taskuun. Square-Enixin resurssit eivät ole rajattomat: on myönnetty, että edellinen Final Fantasy oli putkijuoksu tästä syystä. Firman osaajilla on taas muita menoja.

OpenOffice on ilmainen


Siinä missä Zeldat pyrkivät tarjoamaan mahdollisimman monipuolista tekemistä, vuoropohjaiset japanilaiset seikkailut pyrkivät hukkaamaan mahdollisimman paljon aikaa. Parhaissa tällaisissa on paras tekosyy: juju, joka motivoi kahlaamaan läpi loputtomat itseään toistavat taistelut. Olen kritisoinut Pokémon-sarjaa siitä, etteivät ne pyri koukuttamaan tarinalla, vaan vain keräilyllä. Dragon Quest IX on Pokémon ilman Pokémoneja.

Napilla A tarina ja useimmat tappelut kelataan ohi. Pomotaistelut vaativat oikeiden hyökkäysten valintaa listasta varsinkin, jos niihin astutaan ilman ennakkotietoa siitä, onko kyseessä turpiin lätkivä sisupussi vai kiero tapaus, joka pyrkii tainnuttamaan taistelijasi. Kokemusta taulukkolaskennasta tarvitaan väliajalla. Se on ihan sama, puetko taistelijallesi "sadan rahan panssarilapasen" vai "plus 5 magiarukkasen". Mikäli örkki pieksee ukkojasi niin, ettet ehdi kuin parannusloitsuja käyttää, et voi vielä voittaa: käy parantamassa numeroittesi summaa. Strategista!

Peli on laaja. Väitetysti läpäisy kestää 40 tuntia ja kaiken saavuttaminen ja löytäminen on liki mahdotonta. 17 tuntia painoin nappia, kävelin eteenpäin ja kirosin valikoiden kömpelyyttä. Keskityin napittamaan tarinaa, mutta toki kokeilin vapaampaa seikkailua, kun maisemia kerran riittää. Omaehtoinen kohellus on jälleen yhtä kuin huijauskoodit. Tunnin mittainen "tutkimusretki" on seuraavan pomotaistelun viihdearvosta pois kiitos ylikehittyneiden taistelijoiden. Harharetkillä on mahdollista löytää mitätöntä rihkamaa - ei Pokémoneja.

Väitetysti IX on tavallista haastavampi episodi. Kuolin ensimmäisen ja ainoan kerran 15 tunnin jälkeen, koska valikkohelvetin vuoksi olin jättänyt taskuun alimman tason parannusdrinksut. Todennäköisesti peli on loppua kohden hikinen, onhan tämä standardi. Olen lopettanut koukuttavia seikkailuja kesken, kun pomotaistelu on armottomuudellaan vihjannut, että "vapaaehtoista seikkailua" tarvitaan vielä useita tunteja. Tämän pelin lopetin, koska haukottelevaan kitaani oli ehditty perustaa kasino kärpästen toimesta.

Sieluttomat siivettömät


Taipale alkaa lupaavasti. Pelaaja on haluamansa näköinen suojelusenkeli, joka tekee hyviä töitä pienessä kylässä. Kun enkelit eivät palvo taivaallista turbopuutaan, he lapioivat paskaa, he auttavat kuolleita siirtymään tuonpuoleiseen, tämäntällaista. Kun sankari on kerännyt tiivistettyä hyvyyttä, tapahtuu mystistä pahuutta! Hän putoaa siivetönnä kuolevaisten keskuuteen. 10 tuntia myöhemmin tuumin, että seuraava oikea juonenkäänne on luvassa ehkä jo ensi viikolla. Tarina on suoraviivainen, mutta se tuntuu jonninjoutavien sivutehtävien putkelta. Lisäksi tarjolla on jonninjoutavia sivutehtäviä.

En edellytä, että tällaiset pelit ovat hyviä pelejä peleinä pelattavuuden kannalta. Tarinan ei tarvitse olla korkeaa kirjallisuutta. Päähenkilö on usein persoonaton ja mykkä, mutta tämä jopa kuuluu lajityyppiin. Sankari on tarkoitus ympäröidä kärjistetyillä persoonallisuuksilla, joihin pelaaja kiintyy, koska hän viettää heidän kanssaan sen 40+ tuntia. Dragon Quest IX:ssä pelaaja askartelee vapaasti koko seurueensa: ulkonäöt, ammatit, se mihin kykypisteet menevät, päätä-kaikki-itse! Valittavana ja avattavana on ammatteja papista varkaaseen. Loin vahvasti puolustavan parantajan, heikon maagin, nopean eli ensimmäisenä toimivan taistelijan ja mörssärin. Uudet kaverini eivät reagoineet tarinaan mitenkään. Peli harvemmin tiedostaa, että sankarilla on seurue: pervot ilmeisesti nukkuvat samassa sängyssä ja niin edelleen. Päähenkilöä avustaa myös päätään aukova keiju, mutta laihaksi jää lohtu. Tetris ilman palikoita - sitä tämä on.

Oikeasti tämä on yksinpeli, joka tahtoo olla moninpeli, tai toisin päin. Neljä pelaajaa voi seikkailla yhdessä, jos laitteistoa löytyy. En tiedä, osaanko selittää tämän tätä selkeämmin. Perimmäinen syy, miksei Dragon Quest IX saa absoluuttista minimiarvosanaa, on se, että tässä ihan itse viritellään hahmoja, joilla on eri kyvyt, joiden on tarkoitus tukea toisiaan, kun paha pomo nakkaa niskaan kakkaa. Kun haastetta tarjotaan, tämä on oikeasti jännittävää. Kenties lobotomiapotilaiden lepokodin lääkärin egolle tekee höpöä, kun hän pitää hengissä kolme hemulia, jotka painavat nappia A ihan väärin.

Hyttysen ja tsetsekärpäsen äpärä


Kytkiessäni kamaa telkkariin, vaadin haastavaa taistelusysteemiä, eeppistä tarinaa ja silmäkarkkia. Dragon Quest IX on taskubiljardia, joten luonnollisesti tekijät panostivat vain grafiikkaan. Hirviöt ja taistelut näyttävät herttaisilta kuin PlayStationilla. Ihmeellistä, miten paljon mörköjä, maisemia ja varusteita on saatu mahtumaan pikkuiselle DS-kasetille! Xboxiini kytkettyyn USB-tikkuun mahtuu Fallout 3, mutta kuitenkin, oikeasti, peli on muodollisesti varsin miellyttävä. Hirviöt on suunniteltu huumorintajulla.

Mikäli pelaaja auttaa kaikkia avunhakijoita ja oppii luomaan tehokkaampia esineitä ja asioita löydettyään ensin lukuisat ainekset ja reseptit laajasta maailmasta - vau! -, kenties hänen ei tarvitse ruokkia tykkiä turhan päiten loppupuolella. Kenties minkä tahansa toimen suorittaminen johtaa uusiin nappi-A-taisteluihin. Maailmankartalla hirviöitä voi yrittää väistellä, mutta lisää syntyy tyhjästä ja törmäily on arkea. Jos Dragon Quest IX saakin luomet repsottamaan, tuo se myös tervettä punaväriä naamalle.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen

Dragon Quest IX: Sentinels of the Starry Skies (Nintendo DS)

Japanilaisten roolipelien heikointa kastia eivät ole interaktiiviset elokuvat, vaan hengettömät ominaisuusluettelot.
  • Ensimmäinen tunti
  • 90-luvun grafiikat viehättivät varsinkin 90-luvulla
  • Jos tykkäät papanoista, toki rakastat eeppistä sontaläjää
  • Tarina ja hahmot unohtuivat
  • Jokaisen viihdyttävän taistelun eteen saa tehdä tunnin töitä

Pelikuvat

< Singularity... Kane & Lynch 2: Dog ... >

Keskustelut (8 viestiä)

Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

03.09.2010 klo 15.39

Tahdon näyttää true-gamereille keskisormea jo ennen kuin joku heistä toteaa tämänkin arvostelun virheelliseksi.

Ihmiset protestoivat aikanaan, kun annoin huippupisteet (90++) Mortal Kombat Deceptionille, jolle ei kriitikkojen ja true-gamereiden salaliiton mukaan saa sellaisia antaa.

Deception on kaksintaistelupeli. Pääasia oli se, että se oli yksi ensimmäisiä (ensimmäinen jonka minä koin) netissä pelattavia lajityyppinsä edustajia. Pitkään se oli yksi teknisesti toimivimpia: koin pahasti bugailevia 90+ pisteellä palkittuja virityksiä myöhemmin. Mutta ei puhuta tästä.

Deception tarjosi bonuksena seikkailutilan "Konquest". Se muistuttaa japanilaisia roolipelejä. Sen pariin sai hukattua aikaa, kuten japanilaisiin roolipeleihin. Kaksintaistelupelien faneilla on oikeus sanoa, että Konquest on kömpelö, itseään toistava ja hyvin tylsä. Aivan. Konquest on samaan aikaan ratkaisevasti vahvempi peli kuin Dragon Quest IX.

Konquest alusta alkaen, määrätietoisesti, kertoi oikean tarinan, jossa on käänteitä. Konquest vähintäänkin pyrki olemaan seuraamisen arvoinen. Konquestin taistelut hoidettiin tietenkin kaksintaistelupelin mekaniikalla. Niitä siis joutui oikeasti pelaamaan. Turhia taisteluita ei ollut. Epäreiluja ja stressaavia taisteluita oli lukuisia, mutta niistä selvisi aidolla taidolla, joten aitoja olivat tyydytyksen tunteetkin. Myös Konquest sisälsi runsaasti keräiltävää rihkamaa, ja osa tavarasta oli kinkkisesti kätkettyä. Avatuksi sai muun muassa uusia hahmoja ja pukuja siihen varsinaiseen (netti)peliin.

Konquest oli "keskinkertainen japanilainen roolipeli" -- pultattuna mätkintäpelin kylkeen, hups vain, bonukseksi. Mielenkiintoinen tarina on minimivaatimus, mikäli niin alkeellisia tekeleitä kuin Dragon Quest IX markkinoidaan kokonaisina peleinä.

True-gamereiden logiikka ja objektiivisuus mahtuvat mustikkaan, joten en ole turhan töykeä, jos käsken heitä vetämään vatun päähänsä.
666

03.09.2010 klo 15.47 1 tykkää tästä

Mitä perkelettä minä luen? En ole aiemmin voinut sanoa lukevani huonoa tekstiä peltoselta, mutta nyt täytyy sanoa, että herra yrittää aivan liikaa.
Sarkoni

Rekisteröitynyt 12.10.2007

03.09.2010 klo 22.02

Tuskin maltan odottaa tulevaa vihan aaltoa.

Mutta kiitokset Peltoselle, yhdelle harvoista arvostelijoista, joka ei automaattisesti kehu paskaa peliä "koska se on Dragon Quest" tai jotain muuta paskaa.
Tapza

05.09.2010 klo 06.32

"Tarina on suoraviivainen, mutta se tuntuu jonninjoutavien sivutehtävien putkelta. Lisäksi tarjolla on jonninjoutavia sivutehtäviä."

Kuulostaa jotakuinkin samalta kuin PS2:n Dragon Quest VIII. Itse kyllä pidin ko. pelistä, mutta oli kieltämättä tympäisevää, kuinka perusjapsiropemainen kamojen etsiminen ja edestakaisin ravailu tuntui olevan viety siinä äärimmilleen. Ovi pitää saada auki avaimella, avaimen saa metsästä, mutta päästäksesi metsään tarvitset kristallipallon, jonka saat järven rannalla asuvalta mieheltä, joka lupaa antaa pallon sinulle mikäli pelastat hänen veljensä, joka on lukittuna valtaisaan luolastoon toisella puolella maailmaa. Saatuasi kristallipallon huomaat ettei se toimikaan, ja joudut ravaamaan mantereen toiselle laidalle palauttamaan sen voimat. Tämä oli itse tekaistu esimerkki, mutta samankaltaista sivutehtävien putkea oli oikeasti havaittavissa pelissä, useammin kuin pariin otteeseen. Kaikesta huolimatta nautin DQ8:sta hyvinkin paljon, lähinnä koska se ei ottanut itseään kovin tosissaan, sai minut hymyilemään, esitteli tutut kliseet hyvin hurmaavalla ja/tai huvittavalla tavalla, ja kuitenkin kaikesta huolimatta onnistui tarinan loppupuoliskolla jopa yllättämään muutamalla käänteellään ja vakavoitumaan juuri oikeilla hetkillä.

Tästä uudesta osasta en sano mitään, mutta sinänsä tuo tarinan koostuminen useista sidequesteista ei vielä saa huolestumaan, jotkut muut arvostelussa mainitut asiat kylläkin. Enihau, hyvin kirjoitettu arvostelu jälleen kerran ja plussaa rehellisyydestä. Typerää se olisi peliä kehua vain siksi, että muut tahot ovat niin tehneet.
Onnimanni

Rekisteröitynyt 22.04.2007

05.09.2010 klo 11.07

Jari-Pee kirjoitti:
True-gamereiden logiikka ja objektiivisuus mahtuvat mustikkaan, joten en ole turhan töykeä, jos käsken heitä vetämään vatun päähänsä.


Täysin samaa mieltä. Ei sinun kyllä pitäisi edes tarvita puolustaa pistevalintojasi, kun kerran niin selkeitä ja loogisia perusteluita esitit.
Tuure2

Rekisteröitynyt 03.07.2007

05.09.2010 klo 12.43

Toki pelin metascore käyttäjien puolelta on 91, joka on itseasiassa kriitikoiden vastaavaa korkeampi, joten kyllä tästä myös normijampat ovat pitäneet. Mielipiteensä tietysti kullakin. MW2 sai kehuja joka paikassa, kun taas itse olisin antanut sille seiskalla alkavan arvosanan.
mattikukkarossa

04.11.2010 klo 20.16

no meikä ainakin tykkää dragon quest ix:stä eikä arvosteluilla väliä
123

14.03.2012 klo 13.22

Vaikuttaisi vähän siltä, että arvostelija on rynninyt pelin yhdessä päivässä läpi ja pistänyt pillit pussiin lopputekstien jälkeen.
"Väitetysti IX on tavallista haastavampi episodi."
Sitä se onkin, jos on vähänkään tutustunut pelin post-gameen. Voisi melkein sanoa, että pääjuoni toimii vain tutoriaalina sille, mitä on myöhemmin luvassa.
Pelin ainut ongelma on se, että se on liian perinteinen. Haaskattu liikaa potentiaalia nostalgiahermannien miellyttämiseen.

Kirjoita kommentti



V2.fi:n JOULUKISA
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova