Tuorein sisältö

Halo: Reach

Arvioitu: Xbox 360
Genre: Toimintapelit
Pelaajia: 1, verkkopeli
Ikärajoitus: 16
Kehittäjä: Bungie Studios
Julkaisija: Microsoft Games
Julkaisupäivä: 14.09.2010
Pelin kotisivut
Tero Huomo

12.09.2010 klo 07.01 | Luettu: 35318 kertaa | Teksti: Tero Huomo

Raskasta rytinää Reachilla
V2.fi tarjoaa Halo: Reachin kampanjamoodin arvostelun erikoispitkänä artikkelina näin heti tuoreeltaan. Moninpeliin palattaneen myöhemmin pienemmän jutun merkeissä.

Master Chief on toistaiseksi lomalla, mutta rahaa tulostava Halo –tuotemerkki suoltaa kauppoihin tasaisin väliajoin uusia kirjoja, oheiskrääsää ja tietenkin niitä tärkeimpiä - pelejä. Microsoftin toiveissa on varmasti tämän vuoden tuotteliain julkaisupäivä, sillä markkinointipuoli on pistänyt ennätysmäärän rahaa likoon lippulaivansa puolesta. Edellinen peli, vuosi sitten ilmestynyt Halo 3: ODST, jäi monien muistiin lähinnä täysihintaisena lisäosana, ja se toimikin välipalana vain nälkäisimmille faneille. Nyt Bungiella onkin edessään näytön paikka, sillä ylihuomenna julkaistava Halo: Reach on jäämässä alkuperäisen kehittäjän viimeiseksi Haloksi.



Sotamaalit naamariin ja Riitsille


Halo: Reach ei uskalla ronkkia pelisarjan mahtipontista lopetusta ja aloittaa uutta juonen tynkää, vaan se on trendikkäästi esiosa päätrilogian tapahtumille. Harmittavasti emme tutustu ”The Fall of Reach” –pokkarissa tarinoituun Spartan–sotilaiden koulutusohjelmaan, vaan peli keskittyy nimensä mukaisesti ihmiskunnan murheenkryyniin, Reach–planeetan taisteluihin ja menetyksiin. Ennen taistelukentälle astumista haarniskansa voi tuunata mieleisekseen. Iso osa panssarin rakennuspalikoista ja bonushauskasta aukeaa pelattaessa haalittavilla krediiteillä, mutta kuvajaisestaan saa heti sopivan persoonallisen. Luomus siirtyy sellaisenaan kampanjaan, jossa sankari edustaa Noble Teamin uusinta jäsentä. Toisin kuin ODST:ssä, Noble Six –nimellä tunnettu päähenkilö ei ole hajuton, väritön ja mykkä, vaan hahmolla on luonteensa, historiansa sekä pelaajan valitsema sukupuoli. Jälkimmäisin tosin vaikuttaa vain ääninäyttelijään, ei rintamuksen kokoon tai alapään toppauksiin.

Muut joukkueen viisi jäsentä noudattavat stereotypioiden käsikirjaa. Henkilöt ovat sentään onnistuneita, eivätkä käy rasittaviksi tai aiheuta sitä myötähäpeää, jota koin ODST–sotureilla pelatessani. Osa Spartanien mystisyydestä katoaa kasvojen näkyessä, mutta supersotilaat ovat silti tiukkoja ammattilaisia. Toimintaan sopimattomat parisuhdekriisit, puujalkavitsit ja velmuilevat sivuhahmot ovat saaneet ansaitut potkut. Halo: Reachissa taistellaan lähes jatkuvasti seurana Spartaneita tai rivisotilaita, jotka kilpailevat kiitettävästi vastustajien huomiosta. Vastaavasti Covenant–muukalaisrotu tarjoaa entistä suurempia laumoja tykinruokaa. Odotetun paluun tekevät Elitet ovat jo pelaamallani Heroic–vaikeustasolla pirun aggressiivisia ja nopeita, joten haastetta löytyy sopivasti alusta alkaen. Määriin nähden tekoäly toimii kiitettävän hyvin, eikä tuleen jäädä makaamaan. Tiimiläiset vaan tuppaavat junnaamaan ikävän kauan, kun autoon pitäisi nousta. Taistelutovereista huolimatta varsinainen kurmotus jää lähes täysin pelaajan harteille, ellei kavereille tyrkytä järeämpiä tykkejä.



66 Tons of Straight Up, HE Spewing Divine Intervention


Halo: Reach edustaa synkempää ja realistisempaa tyyliä. Juonen melankolisuuden lisäksi suuntauksen huomaa pienistä yksityiskohdista, aina aseista alkaen. Kuolemaa jaetaan monipuolisella arsenaalilla. Tunnelman luomiseksi – sekä taitojen korostamiseksi – aseissa on aiempaa suurempi rekyyli ja hajonta. Turhia hernepyssyjä on putsattu pois kovalla kädellä ja jäljelle jääneet aseet ovat riittävästi toisistaan eroavia. Enää harvemmin käy tilanteita, joissa kantaisi kahta käytännössä samaa, mutta erinimistä kiikarikivääriä. Kranaatteja on jälleen vain kahta toisistaan erottuvaa laatua. Täysin uusia tuliluikkuja on useita, joista pettymyksiin lukeutuu vain betassa Propipe-lempinimen ansainnut kranaatinheitin, joka tuntui kampanjassa tehottomalta. Mielenkiintoisia paukkurautoja on kokonaisuudessaan parikymmentä, joten kaikki löytänevät lempparinsa.

Uutuutta ovat myös jatkuvasti käytetyt Armor abilityt. Pelaajalla on käytössään nopeasti latautuvia kykyjä, jotka ovat korvanneet Halo 3:n kertakäyttöiset powerupit. Kerrallaan voi käytössä olla vain yksi taito, mutta maastossa on useita pisteitä, joissa panssariominaisuuttaan voi vaihtaa esimerkiksi rakettireppuun tai näkymättömyyteen. Vaikka kyvyt erottavat pelin kunnolla edeltäjistään vasta moninpelin puolella, saavat ne yksinpelinkin taisteluista monipuolisempia. Parhaimmillaan ominaisuuksien taidokas käyttö pelastaa tukalista tilanteista tai helpottaa vaikeiden vastuksien kaatoa. Yllätyksellistä käyttöä saadaan myös vastapuolelta; Ghost-kiiturilla lanaaminen kokee ikävän lopun, kun ajoneuvo räjähtää palasiksi rysähtäessään päin Eliitin kivenkovaa haarniskalukkoa.



Ulkoilmafestivaali


Tunnelman synkistyessä ulkoasukin on menettänyt hieman pirteyttään. Käytetty väripaletti on entistä tummempi, joskin Reach on edelleen sateenkaari ruskeanharmaiden nykyräiskintöjen maailmassa. Lisäpolygonit ovat löytäneet paikkansa, sillä hahmomallit, maisemat ja aseet ovat saaneet roiman päivityksen Halo 3:n ajoilta. Yksityiskohtaisuus, laaja väriskaala ja efektien ilotulitus saavat aikaan silmäkarkkia koko pelin mitalle. Osa kauneuden ylistyksestä kuuluu kenttäsuunnittelulle. Kampanjan tasosuunnittelijoiden onkin sanottu jäljitelleen sitä tunnelmaa, jota pelaajat kokivat ensimmäistä kertaa Halo: Combat Evolvedin avaraan luontoon astuessaan.

Sisimmältään kentät ovat suoria putkia, mutta ahtaanpaikan kammoa lievitetään tutkimalla yli puoli peliä ulkomaailmaa, jossa seinien välissä on roimasti tilaa. Olin todella tyytyväinen kohdatessani Reachin monimuotoiset ympäristöt, jotka pursuavat rakennuksia, rehottavaa kasvustoa ja vaihtelevaa maastoa. Onpa tarjolla myös planeetalle ominaista villieläimistöä. Loppupäässä meno alkaa hieman hiipua siirryttäessä keinotekoisempiin ja kliinisimpiin ympäristöihin, mutta kokonaisuudessaan kampanjassa on vain yksi ikävystyttävämpi taso. Ulkotasoissa oikeuksiinsa pääsevät ajoneuvot, joiden tuntuma on edelleen toimintapelien parhaimmistoa. Pari tuoretta vempelettä eivät edusta mitään mullistavaa, mutta sopivat hyvin valikoiman jatkoksi. Trailereissakin hypetetty uusi tuttavuus eli avaruudessa käytävä lentotaistelu tosin jätti aika kylmäksi – olisimme pärjänneet ilmankin.



Ei makeaa mahan täydeltä


Uusittu ulkoasu ei kuitenkaan ole aivan moitteeton. Harmittavasti muutamia kertoja yksinpelin aikana ruudunpäivitys kakoo silminnähtävästi. Kummallista hidastelua esiintyi vain parissa rauhallisemmassa hetkessä, joten kyseessä on onneksi minimaalinen ongelma. Se ei missään nimessä pilaa pelikokemusta. Suurempana ongelmana Reach kärsii samasta viasta ODST:n kanssa, sen monien sisätilojen ollessa säkkipimeitä joka säällä, joten valonvahvistinta tarvitaan
liikaa. Lisäksi kaipaisin visuaalisuuteen vielä vähän ytyä - entistä ruudinkatkuisempia savuefektejä tai uuteen tyyliin sopivaa latausanimaatioiden aikana horjuvaa kameramiestä. Vikinöistäni huolimatta synkempi ilme näyttää kaikin puolin mahtavalta.

Aikuismaisuudesta huolimatta vihollissuunnittelu on ehtaa Haloa ja otusten, puristeja lainatakseni, ”pokémonmaisuus” on säilytetty. Tästä syystä hymyni hieman hyytyi, kun realistisempaa otetta on haviteltu korvaamalla Covenanttien kielitaito siansaksalla. ”What a world!” ja ”He was my lover!” –tyylisiä toimintaa keventäviä huudahduksia ei enää viljellä, mikä kadottaa osan avaruusörkkien yksilöllisyydestä. Äänipuolella menetystä on kompensoitu muuten täyteläisemmällä kokemuksella. Aseista järähtää mehukkaammat rytinät ja tykimmät pamahdukset lukitsevat hetkeksi korvat vaimentaen ympäristön ääniä. Pauhuna ei lakkaa vain pieniin taukoihin, ja kaiken kruunaa Martin O’Donnellin iskevät rytmit ja mieleenpainuvat melodiat. Äänivastaavien kovasta panostuksesta huolimatta on jälleen unohdettu, että asetuksissa voisi olla erilliset säätimet musiikin, taisteluäänien ja dialogin voimakkuudelle. ...varsinkin kun tekstityksen saa edelleen ainoastaan välivideoiden ajaksi. Helposti missattava dialogi lohkaisee pienen palan juonen kiinnostavuudesta.



Viimeinen taidonnäyte


Halo: Reachin yksinpeli on rakkaudella työstetty viihdepaketti. Sen suurimmiksi murheiksi jäävät mielikuvitukseton juoni, sekä pienet tekniikka- ja suunnitteluvirheet. Noble Teamin kohtalot kiinnostavat ja luovat tyydyttävän kokemuksen, mutta tarina ei käytä puoliakaan siitä potentiaalista, jota Halo–universumi sille tarjoaisi. Hieno lopetus ei riitä, kun yleisellä tasolla Master Chiefin mahtipontisuudesta liikutaan aivan liian kaukana. Reach kuitenkin näyttää, miten sarjaan saadaan loistava osa ilman ikonista rengasplaneettaa tai legendaarista sankaria. Juonen latteuden vuoksi jokin mystisestä Halo-tunnelmasta puuttuu, mutta sitä on hyvitetty roimilla viilauksilla pelituntumaan ja toimintaan.

Pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin jälleen yksi Halo. ”Haters gonna hate”, eli aikaisempia vihanneiden kannattaa jättää Reach suosiolla kaupan hyllyyn. Sohva-Spartanit kokevat tunnelmallisen kampanjan etenemistahdista ja vaikeustasosta riippuen noin 7-10 tunnissa. Tiukalla tahdilla työstetty läpipeluuni sai aikaan erinomaisen flown, ja jäljelle jäi tunne siitä, että pian pitää päästä aloittamaan nautiskelevampi uusintakierros. Reach on täysosuma, ja minulle se edustaa kokemusta, jota pettymykseksi kokemani Halo 2:n olisi pitänyt olla. Bungie jättää pelisarjan jatkajalle suuret saappaat täytettäviksi.

Teksti: Tero Huomo

V2.fi | Tero Huomo

Halo: Reach (Xbox 360)

Reach osuu ja uppoaa. Juoni kärsii ponnettomuudesta, mutta tyylikäs toiminta ja tunnelma varmistavat, että peli on mestariteos myös ilman Master Chiefiä.
  • Toiminta pitää otteessaan
  • Uudistuksia on roimasti
  • Monipuolinen tasosuunnittelu
  • Juoni ei käytä koko potentiaalia
  • Pienet hiomattomat särmät
  • Minne katosi covenantien kielitaito?
< Kane & Lynch 2: Dog ... Mafia II... >

Keskustelut (48 viestiä)

asdqwe

12.09.2010 klo 08.35

Nyt alkoi jo vähän arveluttamaan pääsenkö yksin legendarylla läpi...
Legendary

12.09.2010 klo 09.36

eDomen arvostelija ainakin lupasi jättää Legendaryn väliin... taitaa olla sarjassa "sairas achievement".
qwwe

12.09.2010 klo 09.49

SAIRAS ACHIEVEMENT!? Mitä pahaa siinä on, että pitää mennä kampanja yksin vaikeimmalla vaikeusasteella? Näkeepähän ainakin kuka osaa pelata ja kuka ei. Esim. Halo 3:ssa jonnet veti kampanjan legendarylla 4 pelaajan voimin. Se ei ole enää vaikeata silloin.
Stiguissimo

Rekisteröitynyt 21.08.2010

12.09.2010 klo 10.17

Sounds good to me! Nyt kun jaksais odotella vielä tiistaihin asti...
Kneecap

Rekisteröitynyt 16.07.2009

12.09.2010 klo 11.06

Onko Halot oikeasti niin hyviä pelejä, että sarjan jokainen osa saa järjestään yli 90 pistettä? Mikä niistä tekee niin ylivoimaisen verrattuna muihin?

Edit. Tähän pitänee vielä lisätä että en ole koskaan yhtään peliä tuosta sarjasta pelannut, niin ihan sen perusteella kyselin.
LaaLaa

12.09.2010 klo 11.19

Kneecap kirjoitti:
Onko Halot oikeasti niin hyviä pelejä, että sarjan jokainen osa saa järjestään yli 90 pistettä? Mikä niistä tekee niin ylivoimaisen verrattuna muihin?


Kyseisten pelien maine on vaan alkanut elää omaa elämäänsä, samaan tapaan kuin esim. Applen Iphone. Kukaan ei vaan uskalla tai kehtaa antaa huonoja arvosanoja vaikka tuotos olis kuinka vajaa tai keksinkertainen. Ikävä kyllä.
manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

12.09.2010 klo 11.20

Kneecap kirjoitti:
Onko Halot oikeasti niin hyviä pelejä, että sarjan jokainen osa saa järjestään yli 90 pistettä? Mikä niistä tekee niin ylivoimaisen verrattuna muihin?


Konsoliräiskinnöiksi kyllä. "Tyylikäs toiminta ja tunnelma" sanoo arvostelu.
jeppeniilo

12.09.2010 klo 11.30

Itse aikoinaan pelasin halo1 ja 2 läpi, enkä ikinä keksinyt miksi pelit saavat niin hyviä arvosteluita. Mielestäni halot ovat yliarvostettuja. Varmaan arvosteluihin on vaikuttanut juuri yllä mainittu asia "ne on konsolisi räiskintöjä" ja konsoleille ei ollut tullut aikaisemmin niin hyviä tuotoksia.
Arcane

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

12.09.2010 klo 11.30

Kneecap kirjoitti:
Onko Halot oikeasti niin hyviä pelejä, että sarjan jokainen osa saa järjestään yli 90 pistettä?


Toiset tykkää tyttärestä, toiset äidistä.

Kirjoittajana voin sanoa, että itse en olisi antanut Halo 2:lle tai Halo 3: ODST:lle yli yhdeksääkymmentä pistettä - näistä jälkimmäinen ei sitä kovin usein ole saanutkaan. Halo 2:n tapauksessa syy voi tosin olla liian suuri odotus kampanjalta, astuin hypejunaan aivan liian innokkaasti.

Halo: Combat Evolved, Halo 3 ja Halo: Reach sen sijaan ovat ehdottomasti pisteidensä arvoiset. Itselläni oikeastaan sisimmässä pyörii pieni viha ??-100 asteikkoa kohtaan, joten voisi sanoa enemmänkin, että kyseessä on varmasti viiden tähden pelejä.

Halo: CE toimi aikoinaan konsoliräiskintöjen pioneerina, ja Halo-sarja on joka kerta antanut mieleenpainuvimmat ja hauskimmat yhteistyömoodit, jota räiskinnöillä on tarjota. Lisäksi yksinpelinä tarina on (useimmissa) Haloissa todella mielenkiintoinen, jos avaruuseepokset jaksavat pienestikään kiinnostaa. Toiminta on rytmitetty latautuvilla suojilla ja aseilla sopivasti piiloon-hyökkäys-piiloon menetelmäksi, joka vaatii taitoa etenkin suuremmilla vaikeustasoilla. Halojen ongelma onkin, että pienillä vaikeustasoilla niistä ei saa kovin mielekkäästi irti, ja korkeammat vaikeustasot vaativat lähes sen verran hyvän tähtäyssormen, että vihollisten heikot osumakohdat löytyvät helposti. "Näähän ei kuole millään" on useimmiten itku pelaajien keskuudesta, jotka eivät ole ymmärtäneet Halon tähtäysmekaniikkaa tai aseiden eroavaisuuksia.

Nykyisellään Halo tarjoaa mielenkiintoisen yksinpelin, 4-pelaajan yhteistyömoodin (sekä kampanja että "Horde"-pelitila) ja nettipelin, joka on oikeassa porukassa todella hauskaa tiimiräiskintää. Vielä kun kavereita saa nettiin mukaan vinon pinon, on Halo yleensä se peli, joka kavereiden kanssa ensimmäisenä lykkäytyy koneen sisään. Sen verran on kulutettu rakkautta pelin hiomiseen ja mielenkiintoiseksi saattamiseen, että varmasti kaikkine aspekteineen on 5 tähden lataus.

...jos yksi tai useampi kohta ei nosta kiinnostusta, voi pisteitä aina tiputtaa alaspäin. Arvostelu on aina subjektiivinen mielipide, "mitä minä koin, miksi minä pidin/en pitänyt", ja Halojen kohdalla vaan usein työn saavat ne, joita peli eniten kiinnostaa. Välillä olisi toki hauskaa lukea täysin haukkuva arvio toisen näkökulman saamiseksi, mutta tällä kertaa minä en sitä valitettavasti anna. :)

Onneksi vastakkaiset mielipiteet saa aina tuoda esiin kommenteissa.
LikersGonnaLike

12.09.2010 klo 11.33

Halo 2 oli minusta paras Halo tähän mennessä, miksi Tero ei tykännyt?
a_Sniper

Rekisteröitynyt 20.01.2008

12.09.2010 klo 11.35

manu kirjoitti:
Kneecap kirjoitti:
Onko Halot oikeasti niin hyviä pelejä, että sarjan jokainen osa saa järjestään yli 90 pistettä? Mikä niistä tekee niin ylivoimaisen verrattuna muihin?


Konsoliräiskinnöiksi kyllä. "Tyylikäs toiminta ja tunnelma" sanoo arvostelu.


Niin, itse aloitin Halo3sta vasta haloilut, nyt jäi odst väliin, mutta Reachin myötä siihen tulee palattua. Nuo maisemat ja tunnelma tuota hehkutusta juuri ansaitsee ja erinomainen pelattavuus :) Moninpelistä olisi arvostelussa voinut puhua enemmänkin.
Arcane

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

12.09.2010 klo 11.55

a_Sniper kirjoitti:

Moninpelistä olisi arvostelussa voinut puhua enemmänkin.


"Moninpeliin palattaneen myöhemmin pienemmän jutun merkeissä."

Ongelma on se, että Microsoftin tiloissa oli vain rajallinen aika pelata kampanja läpi. Jouduin juoksemaan läpi todella monesta paikasta, jota olisin mieluummin tutkinut ja edennyt hitaammin. Pari vaikeinta kohtaa kylmästi juoksin tuurilla ohitse, kun aika alkoi hupenemaan.

Muillakin arvostelijoilla tuntui olevan kiire muihin työasioihin tai viikonlopun viettoon, sillä kun peli oli ohi, paikalla oli tasan minä, toienn henkilö sekä KonsoliFINin Paavi. Kolmella hengellä moninpeliä ei sitten enää lähdetty yrittämään, kun Liveenkään ei tilaisuudessa päässyt.

Moninpelin tasoja ehdin lähinnä vilkaisemaan, sama juttu Firefightissa, joten kokemuksia ei voi oikein sanoa, kun ne rajoittuvat betan pelaamiseen. Split-screeniä testasin mielenkiinnosta sen verran, että resoluutio laskee ~runsaasti ja Bungie ei ole edelleenkään korjannut laajakuvatelevisioissa näkyviä ihan järkyttävän suuria, mustia sururaitoja kuvan vasemmalla ja oikealla puolella. :( Jos kaverilla on oma Reach, kannattaa ehdottomasti preferoida yhteistyöpeliä netin yli mieluummin kuin saman konsolin äärestä.

...myöhemmin tullut arvosteluversio lienee Manun hoivissa. Itsehän odottelen kylmästi julkaisupäivää. :)
Yeah

12.09.2010 klo 12.16

Pitäisköhän sitä lähteä pystyttämään telttaa paikallisen Tiltin edustalle josta pelin ennakkovarasin. Tiistai on niin lähellä mutta silti niin kaukana...
BaaBaa

12.09.2010 klo 12.19

LaaLaa kirjoitti:

Kyseisten pelien maine on vaan alkanut elää omaa elämäänsä, samaan tapaan kuin esim. Applen Iphone. Kukaan ei vaan uskalla tai kehtaa antaa huonoja arvosanoja vaikka tuotos olis kuinka vajaa tai keksinkertainen. Ikävä kyllä.

Eikä koske mitenkään vain Halkoja, tähän voisi heittää tusinan yksinoikeuspeliä sekä boksilta että pleikkarilta + suurfirmojen multiplättärit jotka noudattavat täsmälleen samaa kaavaa.
Dix-Tracys

Rekisteröitynyt 22.04.2007

12.09.2010 klo 12.46

Haloja olen pelannut noin seitsemän vuotta, ainoastaan RTS on jäänyt väliin. Rakastuin ensimmäiseen osaan välittömästi ja se kestää yhä läpipeluuta. Yllätyksiä ei enää tule vastaan, mutta tunnelmallisia hetkiä aina vain. Yhä jaksan vaikuttua grafiikan täydellisyydestä (ottaen huomioon milloin tuli), toiminnan sulavuudesta ja siitä peleissä lähes ainutlaatuisesta olet siellä - tunnelmasta. Tämä on niitä harvoja pelejä, jossa pahvivastustajan sijaan tunnet taistelevasi oikeita avaruuden muukalaisia vastaan lähes toivotonta taistelua. Ainoa toivo olet sinä. Kaveria lakoaa tieltä kuin kauraa, kunnes sinä astut esiin ja annat heille toivoa. Minulle immersio on hyvin tärkeä asia, se erottaa keskinkertaiset, hyvät ja loistavat pelit toisistaan. CE:ssä upottauduin maailmaan täysin, tunsin sen pelon mitä rivisotilaat tunsivat kohdatessaan ylivoimaisen vihollisen. Tunsin myös sen pelon mitä Elite tunsi, kun se ymmärsi suojansa pettäneen ja näki viimeisenä rynnäkkökiväärini perän. Missään muussa pelissä en ole kokenut samaa survival-fiilistä, enkä varmaan tule.

Olen militanttiscifin ystäviä, Starship Troopers tulee aina pelatessa mieleen, osasyynä hyvin samankaltaiset varustukset ja tunnelma. Kun Sarge pistää alkuvideossa puheensa (joka vaikeustasolla eri, tämä oli erittäin miellyttävä yksityiskohta kun huomasin), alkaa liipaisinsormea kutkuttamaan aina samalla tavalla. Tarina ja miljöö olivat ehkä lainattuja ja tuttuja, mutta lähes virheetön suunnittelu teki pelistä omaperäisen. Musiikki, äänet, kentät, kaikki toivat mieleen jonkin palan klassikkoa scifikirjallisuuden tai elokuvan parista.

Long story short. Se vain iski jokaiseen hermoon juuri kuten piti ja vie minua yhä kuin tikkari lasta, sarjan muut pelit eivät ole olleet lähelläkään tätä tasoa. En usko, että kyllästyn siihen vielä seuraavaan seitsemään vuoteen. Ainakaan lopullisesti, nyt olen pelaillut muita pelejä ja tämä arvostelu sai kipinän palata lempipelin äärelle.

Paremmuusjärjestys:

Halo: CE
Halo 3, (tarina, lopetus, kaunista)
Halo ODST (firefight, I love it)
Halo 2 (hyvä peli, mutta aivan liian radikaali muutos ensimmäiseen)

Reachia varmaan pääsen ensi vkl:na pelaamaan. Toivottavasti siinäkin on jonkin sortin firefight-tila, mitä oikeastaan olin odottanut sarjan kakkososasta lähtien.
rambokala

Rekisteröitynyt 04.10.2008

12.09.2010 klo 12.47

Ylempänä höpöttävät on oikeassa. Tähän kategoriaan menee ainakin GTA -pelit.
Arcane

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

12.09.2010 klo 12.54

Dix-Tracys kirjoitti:
Toivottavasti siinäkin on jonkin sortin firefight-tila, mitä oikeastaan olin odottanut sarjan kakkososasta lähtien.


On. Kahdeksan pelattavaa tasoa ja monipuoliset säädöt pidemmille tai lyhyemmille koitoksille. 1-4 pelaajaa (max. kaksi saman konsolin äärestä) netin yli.

Toisia vastaan pelattavia karttoja on laskentatavasta riippuen 9 tai 13. Käytännössä eri maisemiin sijoittuvia karttoja on 8, jonka lisäksi on suuri Forge World -tasoeditori, johon on rakennettu 5 karttaa valmiiksi. Näihin kuuluu muun muassa Halo 2:sta tuttu Ascension ja Coagulation, joten itse käytän laskentatapana tuota jälkimmäistä. Pelaajien mielenkiinnosta ja taidoista riippuen tuolla tasoeditorilla saan varmaan paljon kaikenlaista jännää aikaiseksi... ja tämä tulee henkilöltä, jolle Halo 3:n Forge tai "Sandbox" -kartta eivät tarjonneet mitään kovin hienoa.
Kastannetti

12.09.2010 klo 13.42

Olenko aivan väärässä, mutta eikös tässä ole CO-OP kamppanja?
manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

12.09.2010 klo 13.48

Arcane kirjoitti:
a_Sniper kirjoitti:

Moninpelistä olisi arvostelussa voinut puhua enemmänkin.

"Moninpeliin palattaneen myöhemmin pienemmän jutun merkeissä."
...myöhemmin tullut arvosteluversio lienee Manun hoivissa. Itsehän odottelen kylmästi julkaisupäivää. :)


Arvosteluversiota ei ole vieläkään saatu toimitukseen, joten moninpeliä ei arvioida vielä hyvään toviin.
Arcane

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

12.09.2010 klo 13.55

Kastannetti kirjoitti:
Olenko aivan väärässä, mutta eikös tässä ole CO-OP kamppanja?


2-4 pelaajaa. Maksimissaan kaksi saman konsolin ääreltä, kolme tai neljä pelaajaa halutessaan saa vain kahdella tai useammalla konsolilla.
Miika_-

Rekisteröitynyt 30.10.2008

12.09.2010 klo 14.03

"Pienet hiomattomat särmät"

SÄRMÄÄÄÄ!!!
Dekonega

Rekisteröitynyt 28.07.2009

12.09.2010 klo 14.16

En pitänyt arvostelijan tyylistä, mutta enköhän ole kohtalaisen pitkälle samaa mieltä arvostelijan kanssa hyvistä ja huonoista puolista. Sen näkee sitten kun tuon pelin saa käsiinsä kokeiltavaksi. :)

Halo tosin ei todellakaan ollut se ensimmäinen onnistunut "pioneeri räiskintä" noilla viihdelaitteilla... Tämän väitteen kuulee lähes jokaisen Halo-fanin suusta aina jokaisessa arvostelussa joita olen kohta lukenut 30+ kappaletta. Sanonkin tässä nyt sen mitä kirjoitin jo N4G:lläkin...

Haloa (2001) edelsi monta muuta peliä, esim. sellainen kuin GoldenEye 007 (1997). Sitä paitsi kun Halo:a tarkastellaan kriittisesti toteamme sen olevan sen olevan ihan tavallinen yhdysvaltalainen toimintapeli, samanlainen kuin mikä tahansa muukin vastaava tuotos, ja siinä on sitten myös (pahojakin) vikoja. Mutta se mikä nostaa Halon muiden yläpuolelle on Halon pelimekaniikka joka on niin onnistunut ja niin loppunasti hiottu kivi-paperi-sakset-peli, että vioista ei pahemmin yksinkertaisesti välitä. Halo on nimenomaan hauska peli alusta loppuun asti eikä mikään puolivillainen "vuorovaikutteinen elokuva" jollaisia useimmat yhdysvaltalaiset räiskinnät tuppaavat nykyään olemaan kun ne tavoittelevat "Halomaisuutta".

...

Myös minä pidän Halo 2:sta. Vaikka onhan se vähän sellainen... hmmm, jännä? Eikä istu sarjaan kovin hyvin. Mutta toisaalta se on väliosaksi suunniteltu alusta lähtien. Toisin kuin Halo joka tehtiin seisomaan omillaan.

Paremmuusjärjestys:
Halo
Halo 2
Halo 3
Halo Wars
Halo ODST

Olen kohtalaisen varma, että Reach putoaa joko 2. tai 3. välikköön tuolla listalla. :)
aphex

12.09.2010 klo 15.09

Dix-Tracys kirjoitti:
Haloja olen pelannut noin seitsemän vuotta, ainoastaan RTS on jäänyt väliin. Rakastuin ensimmäiseen osaan välittömästi ja se kestää yhä läpipeluuta. Yllätyksiä ei enää tule vastaan, mutta tunnelmallisia hetkiä aina vain. Yhä jaksan vaikuttua grafiikan täydellisyydestä (ottaen huomioon milloin tuli), toiminnan sulavuudesta ja siitä peleissä lähes ainutlaatuisesta olet siellä - tunnelmasta. Tämä on niitä harvoja pelejä, jossa pahvivastustajan sijaan tunnet taistelevasi oikeita avaruuden muukalaisia vastaan lähes toivotonta taistelua. Ainoa toivo olet sinä. Kaveria lakoaa tieltä kuin kauraa, kunnes sinä astut esiin ja annat heille toivoa. Minulle immersio on hyvin tärkeä asia, se erottaa keskinkertaiset, hyvät ja loistavat pelit toisistaan. CE:ssä upottauduin maailmaan täysin, tunsin sen pelon mitä rivisotilaat tunsivat kohdatessaan ylivoimaisen vihollisen. Tunsin myös sen pelon mitä Elite tunsi, kun se ymmärsi suojansa pettäneen ja näki viimeisenä rynnäkkökiväärini perän. Missään muussa pelissä en ole kokenut samaa survival-fiilistä, enkä varmaan tule.


Couldn't agree more!
HatersHatin

12.09.2010 klo 15.17

Dekonega kirjoitti:

Haloa (2001) edelsi monta muuta peliä, esim. sellainen kuin GoldenEye 007 (1997).

Ekan Halon ansioita nykypäivän räiskintöjen (CoDit, Resistancet, KZ:t yms "jenkkiräiskinnät") tienraivaajana, "pioneerina" on aivan turha edes sinun kiistää, vaikka ei se ensimmäinen lajiaan ollutkaan. Ei tämä genre pelkän Goldeneyen takia ole mitä se on nyt.
spacedud

12.09.2010 klo 15.32

Onneksi tämä peli on huomattavasti huonompi verrattuna shattered horizoniin (97)
Wix-Teller

Rekisteröitynyt 15.01.2010

12.09.2010 klo 15.36

HatersHatin kirjoitti:
Dekonega kirjoitti:

Haloa (2001) edelsi monta muuta peliä, esim. sellainen kuin GoldenEye 007 (1997).

Ekan Halon ansioita nykypäivän räiskintöjen (CoDit, Resistancet, KZ:t yms "jenkkiräiskinnät") tienraivaajana, "pioneerina" on aivan turha edes sinun kiistää, vaikka ei se ensimmäinen lajiaan ollutkaan. Ei tämä genre pelkän Goldeneyen takia ole mitä se on nyt.

Kyllähän se vähän näin on. Räiskintöjä konsoleilla oli toki monia ennen haloa, mutta ne olivat tyyliltään vain PC-portteja. Halo toi pöytään monta juttua jotka ovat sittemmin arkipäivää nykyröpöttelyissä. Voisi melkein puhua "konsolitatsista," niin hyvässä kuin huonossakin.
Arcane

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

12.09.2010 klo 15.36

Tuon "pioneeriuden" voi nähdä monella tavalla.

On totta, että esimerkiksi Goldeneye ja Perfect Dark toivat 3d-räiskinnät omana aikanaan konsoleille, ja olivat loistopelejä. Dreamcastilla taas nähtiin suhteellisen onnistuneet käännökset Half-Lifesta ja Quake 3 Arenasta.

Kaikesta huolimatta käytin kyseistä sanaa, sillä Halo toimi monella tapaa edelläkävijänä konsolipiireissä. Kertaakaan aikaisemmin ei konsolin yksittäisenä lippulaivana ole ollut räiskintä. Halo myös loi muodiksi nykyään standardina ~kaikissa konsoliräiskinnöissä olevat näppäimet ja toi co-op -pelitilan takaisin muotiin. Juurikin Dekonegan kehumat pelimekaniikka ja kontrollien pelituntuma olivat jo ensimmäisestä Halosta lähtien vaan niin täydellisiä, että niitä kopioitiin moneen otteeseen. Omalla tavallaan siis pioneerimainen. Näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut toki viilata sanavalintaa paremmaksi, mutta en uskonut siitä nousevan porua kuin juurikin Dekonegan suusta. ;)

...parit ps3-fanipoikien "yhyy fanipoika" -itkut tästä jo poistinkin. Pelialusta ei vaikuta antamiini pistemääriin, yhtä hyvät pisteet olisin antanut, jos sama peli olisi täsmälleen samanlaisena kilpailevalla konsolilla - oli se sitten Wii tai Ps3.
aaaatu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

12.09.2010 klo 18.02

Tärkein kysymys jäi käsittelemättä kokonaan: täyttääkö kahden pelaajan jaetun näytön co-op koko ruudun, vai jääkö reunoille mustat palkit, kuten halo 3:ssa kuva-alan jäädessä 4:3:ksi?
Arcane

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

12.09.2010 klo 18.48

aaaatu kirjoitti:
Tärkein kysymys jäi käsittelemättä kokonaan: täyttääkö kahden pelaajan jaetun näytön co-op koko ruudun, vai jääkö reunoille mustat palkit, kuten halo 3:ssa kuva-alan jäädessä 4:3:ksi?


Käsittelin sen jo kerran kommenteissa, mutta lyhyt vastaus: Kyllä. Myös resoluutio kokee todella pahan pienennyksen.

En ottanut tätä alkuperäiseen arvosteluuni, koska oletin moninpeli-artikkelin tulevan ulos samoihin aikoihin. Näemmä ei.
Nakke79

Rekisteröitynyt 23.02.2010

12.09.2010 klo 19.47

hyvältä näyttää ja kuulostaa...ei enää montaa tuntia tarvii odotella että saa hakee kaupasta uuden halo boxin ja postista reach legendary editin. Loppu viikko töistä hommattu vapaaks joten tiedossa on keskiolutta ja halon hakkuuta....
Mangoose

12.09.2010 klo 23.21

Typerä pikkujuttu, mutta: "- Minne katosi covenantien kielitaito? "

Olisiko kyseessä se, että peli on esiosa varsinaiselle trilogialle ja Covenantit eivät ole täten vielä ameriikkaa opetelleet puhumaan. Toki on syytä kysyä, miksi ne sitä huutelevat tulitaistelun tuoksinassa alunperinkään.

Tärkeitä juttuja.
Arcane

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

13.09.2010 klo 00.10

Itse asiassa O'Donnell oli vain sitä mieltä, että haluavat Covenantin uhkaavammiksi ja halusivat kokeilla, miltä tuntuisi jos pelaajat eivät enää ymmärtäisikään heidän kieltään. Heidän mielestään se toimi hyvin.

...itse vain olen asiasta eri mieltä. Toimiihan se ihan kivasti, mutta nyt tuntuu että pelistä on viety kaikki huumorin rippeet. Ei Sergeant Johnssonia, ei huutelevia gruntteja.
Mirr5

Rekisteröitynyt 17.03.2009

13.09.2010 klo 00.23

Ei noita Haloa parempia räiskintäpelejä kauhean montaa ollut siihen aikaan ainakaan.
System Shock 2 ehkä, mutta sitä on vaikea pitää räiskintänä.
Perfect Dark ja Goldeneye ovat hemmetin kovia tuotoksia, mutta toinen on vähän turhan paljon lauantaiaamupiirettyä ja toinen on samaa miinus skifi.
Half-Life oli jees, mutta ei todellakaan Haloa parempi juoneltaan, saati toiminnaltaan.
Halo 2 edusti itselle lievien pettymysten -kauden alkamista.
Mikä siinä on, että jatko-osat ottavat niin hemmetin paljon sarjakuvamaisemman otteen kuin edeltäjänsä? Miettikää nyt noita: Half-Life, Halo, Mass Effect, Warcraft, Prince of Persia, Resident Evil, Command and Conquer, +monia muita.

Samalla sitten saatetaan ampua oikein kunnolla yli (WoW) tai ympätään angstauskertoimet isommalle. (Mass Effect, PoP)
Mirr5

Rekisteröitynyt 17.03.2009

13.09.2010 klo 00.25

Dix-Tracys kirjoitti:
Haloja olen pelannut noin seitsemän vuotta, ainoastaan RTS on jäänyt väliin. Rakastuin ensimmäiseen osaan välittömästi ja se kestää yhä läpipeluuta. Yllätyksiä ei enää tule vastaan, mutta tunnelmallisia hetkiä aina vain. Yhä jaksan vaikuttua grafiikan täydellisyydestä (ottaen huomioon milloin tuli), toiminnan sulavuudesta ja siitä peleissä lähes ainutlaatuisesta olet siellä - tunnelmasta. Tämä on niitä harvoja pelejä, jossa pahvivastustajan sijaan tunnet taistelevasi oikeita avaruuden muukalaisia vastaan lähes toivotonta taistelua. Ainoa toivo olet sinä. Kaveria lakoaa tieltä kuin kauraa, kunnes sinä astut esiin ja annat heille toivoa. Minulle immersio on hyvin tärkeä asia, se erottaa keskinkertaiset, hyvät ja loistavat pelit toisistaan. CE:ssä upottauduin maailmaan täysin, tunsin sen pelon mitä rivisotilaat tunsivat kohdatessaan ylivoimaisen vihollisen. Tunsin myös sen pelon mitä Elite tunsi, kun se ymmärsi suojansa pettäneen ja näki viimeisenä rynnäkkökiväärini perän. Missään muussa pelissä en ole kokenut samaa survival-fiilistä, enkä varmaan tule.


Hyvin ja oikein sanottu.
CantReach

13.09.2010 klo 01.14

Bungien viimeinen halo vittu taas vaihteeks :D katotaan vaa kyllä ne viellä rahastaa meitä
aaaatu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

13.09.2010 klo 03.08

Arcane kirjoitti:
aaaatu kirjoitti:
Tärkein kysymys jäi käsittelemättä kokonaan: täyttääkö kahden pelaajan jaetun näytön co-op koko ruudun, vai jääkö reunoille mustat palkit, kuten halo 3:ssa kuva-alan jäädessä 4:3:ksi?


Käsittelin sen jo kerran kommenteissa, mutta lyhyt vastaus: Kyllä. Myös resoluutio kokee todella pahan pienennyksen.

En ottanut tätä alkuperäiseen arvosteluuni, koska oletin moninpeli-artikkelin tulevan ulos samoihin aikoihin. Näemmä ei.

Ai jaa... joo... meni ohi. Ja tuli selväksi, vaikkeikaan tuosta "Kyllä." :) Which one? -Yes.

johtopäätös on: en osta. Olisin voinut harkita jos yhden konsolin co-op olisi ollut loppuun asti hiottu.
LolCop

13.09.2010 klo 04.47

Mirr5 kirjoitti:
Mikä siinä on, että jatko-osat ottavat niin hemmetin paljon sarjakuvamaisemman otteen kuin edeltäjänsä? Miettikää nyt noita: Half-Life, Halo, Mass Effect, Warcraft, Prince of Persia, Resident Evil, Command and Conquer, +monia muita.

Samalla sitten saatetaan ampua oikein kunnolla yli (WoW) tai ympätään angstauskertoimet isommalle. (Mass Effect, PoP)
Millonkohan viimeksi on Mirr5 lukenut sarjakuvia? Kaikki Warcraftit ovat esim olleet sarjakuvamaisia, mutta Half-Life ja RE?
Arcane

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

13.09.2010 klo 11.13

CantReach kirjoitti:
Bungien viimeinen halo vittu taas vaihteeks :D katotaan vaa kyllä ne viellä rahastaa meitä


Lueppa se lause uudestaan.

Kyseessä on Bungien viimeinen Halo, ei VIIMEINEN Halo. 3 tai varsinkaan ODST ei ole koskaan olleetkaan viimeisien Halo -pelien maineessa. Halo Reach ei varmasti tule olemaan viimeinen Halo, mutta oikeudet ovat 343 Industriesin hallinassa, ja Bungie siirtyy itse muiden pelisarjojen pariin.

aaaatu kirjoitti:

Ai jaa... joo... meni ohi. Ja tuli selväksi, vaikkeikaan tuosta "Kyllä." :) Which one? -Yes.


Joo itsepä tyhmäilin, luin vaan jälkimmäisen kysymyksen. Mutta kuten ilmeisesti selväksi jo kävi, sururaidat jää. Onko sitten tehot, rahat, into vai järki loppunut kesken, sitä ei tiedä... :|

Co-op siis ehdottomasti kahdella tai useammalla konsolilla, jos moiseen mahdollisuus. Koko kuva-alan saa käyttöönsä myös laskemalla X360:n resoluutiota ja näin ollen kytkemällä laajakuvan pois käytöstä, mutta tällöin katsotaan samalla myös venytettyä kuvaa.
Arcane

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

14.09.2010 klo 15.25

Jäänyt näemmä pieni asiavirhe arvosteluun. Toisin kuin muistelin (ja mielestäni kokeilin), tuo sukupuolen vaihtaminen vaikuttaa MYÖS pienesti hahmon ulkonäköön ja lihaksikkuuteen.

Ei voinut enää 2 viikkoa pelaamisen jälkeen muistaa. Pitänee korjailla.
angel_eyes

Rekisteröitynyt 18.03.2008

14.09.2010 klo 18.53

Oli kyllä hyvä arvostelu, mutta miksi toimituksen ulkopuolinen henkilö arvosteli tämän?
kärsimätön

14.09.2010 klo 22.42

Onko kellään mitään tietoa, että onko tämä vaikeampi kun halo3? esim legendaarisella. Omasta mielestä halo3 oli aikas helppoa mättöä, jopa vaikeimalla vaikeusasteella? Arcane mielipiteesi?
Arcane

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

15.09.2010 klo 00.39

kärsimätön kirjoitti:
Omasta mielestä halo3 oli aikas helppoa mättöä, jopa vaikeimalla vaikeusasteella? Arcane mielipiteesi?


Nyt kun tätä on enempi pelannut ja rauhallisemmalla aikataululla, niin eihän tämä Legendaryllakaan erityisen vaikea ole, kuin oppii jutun jujun.

Elitet väistelevät kyllä enempi kuin Halo 3:n brutet, ja aseissa on enempi rekyyliä joka vaikeuttaa osumista, mutta ei se nyt erityisemmin vaikeustasoa loppujen lopuksi nostata. Lähes loppupää nyt Legendarylla menossa, eikä oikein jumituskohtia ole tullut vastaan. Oletin tätä jopa paljon vaikeammaksi, sillä Heroicilla kuoli jo sen verran paljon, ja usein heroic - legendary hyppäys on ollut Halossa suhteellisen iso.

Lyhyt vastaus: aikalailla samaa tasoa kuin Halo 3, ehkä hitusen vaikeampi.

angel_eyes kirjoitti:
Oli kyllä hyvä arvostelu, mutta miksi toimituksen ulkopuolinen henkilö arvosteli tämän?


Ilmeisesti kaikille muille Reachin arvostelupäivä oli kiireinen. Enempää en oikeastaan tiedä. Pari kertaa aikaisemmin olen kirjoittanut nintendon ennakoita, nyt sain sitten arvosteludebyyttini.
manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

15.09.2010 klo 09.42

angel_eyes kirjoitti:
Oli kyllä hyvä arvostelu, mutta miksi toimituksen ulkopuolinen henkilö arvosteli tämän?


Tero on V2.fi:n moderaattori, Halonsa läpikotaisin pelannut ja toimi täten toimituksen Halo-asiantuntijana. Lisäksi tuo arvostelutilaisuus järjestettiin niin nopealla aikataululla, ettei Tampereella majaileva toimituskunta olisi päässyt paikalle.
perrrttiboxibää

18.09.2010 klo 17.15

Tuli nuo kirjat onneksi luettua kun en enää pääse pelaamaan mitään haloa kun boxi hajosi aikaa sitten ja raha tilanne on semmonen ettei tohdi ostaa uutta vielä. No... Nämähän tulee pc:lle sitten kymmenen vuoden sisällä onneksi.
Dingo

Rekisteröitynyt 09.01.2008

18.09.2010 klo 21.05

Arcane kirjoitti:
CantReach kirjoitti:
Bungien viimeinen halo vittu taas vaihteeks :D katotaan vaa kyllä ne viellä rahastaa meitä



Kyseessä on Bungien viimeinen Halo, ei VIIMEINEN Halo. 3 tai varsinkaan ODST ei ole koskaan olleetkaan viimeisien Halo -pelien maineessa.



Kyllä ennen kolmosen julkaisua puhuttiin että Bungie jättää Halojen tekemisen tähän ja alkaa kehittämään uutta sarjaa... Vissiin suunnitelmat muuttuivat.
Hurr

20.09.2010 klo 16.33

Dingo kirjoitti:

Kyllä ennen kolmosen julkaisua puhuttiin että Bungie jättää Halojen tekemisen tähän ja alkaa kehittämään uutta sarjaa... Vissiin suunnitelmat muuttuivat.

Sun harhaluulos eivät ole sama asia kuin Bungien ilmoitus lopettaa Halojen tekeminen, mitä he eivät kolmosen aikoihin todellakaan tehneet, sanoi nettikansa tästä mitä tahansa. ODST oli jo hyvässä vauhdissa ennenkuin kolmonen ehti edes kauppojen hyllyille. Ja kyllä, tämä on BUNGIEN VIIMEINEN HALO, turha arvuutella.
onneksloppu

21.09.2010 klo 21.16

kaikki halot pelanneena, ja kolmosen jälkeen ilman odotuksia olleena, tämä oli aika takapaksu tuote. pelattavuus erinomaista mutta yllätyksetöntä, kentät sieltä tylsemmästä päästä ja juonen laatu vaihtelee, mutta kaiken pilaa kaverien tekoäly.

koko ajan täytyi vain jännittää/nauraa/kirota/huokailla epäuskoisena kun tiimiläisten vähyys ja typeryys pilasivat koko tunnelman. ihan lone wolfina piti yrittää pelastaa maailma ja lopputulos oli sen mukainen (chiefin oli tarkoitus olla lone wolf toisin kuin sixin)

kolmosessa oli enemmän muita vikoja mutta tiimiläiset olivat edes välttäviä. tässä sarjassa ainoastaan ykkönen ja kakkonen ovat henk. koht. must haveja
the_GaMeR

25.01.2011 klo 21.29

kärsimätön kirjoitti:
Onko kellään mitään tietoa, että onko tämä vaikeampi kun halo3? esim legendaarisella. Omasta mielestä halo3 oli aikas helppoa mättöä, jopa vaikeimalla vaikeusasteella? Arcane mielipiteesi?

Tämä reach on paljon vaikeampi kuin halo 3 esim. eliitit ovat pahempia kuin chuck norris terminaattorina ja oma pelaajahahmo on paljon huonompi kuin ennen

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova