Odd Dreams Digitalin uusi roguelike kysyy, miltä maailma näyttäisi, jos koko eläinkunta olisi täynnä vesinokkaeläimen kaltaisia kummajaisia.



Everything is Crab on isometrinen roguelike, joka on keksinyt uuden tavan kehystää roguelike-genrelle tutut kyvyt: mitä jos hahmon oppimat kyvyt ja taidot olisivatkin askelia evoluutiossa? Pelaaja aloittaa kehityskaarensa alkupisteessä löllertävänä limaoliona, ja kokemustaso kokemustasolta eliöstä kehittyy kovempi, parempi, nopeampi, vahvempi – tai kenties karvaisempi versio. Jokainen päivitys tuo myös mukanaan fysiologisia muutoksia, kuten hain hampaat, hirven sarvet tai kilpikonnan kilven – tai yhtä hyvin vaikkapa skorpionin hännän, mustekalan lonkerot tahi kotkan nokan. Tähtäimessä on tietysti viidakon lakien mukaan elävän eläinkunnan kuninkuus.


Pelaajahahmo ei ole ainoa nopeasti muuntuva eliö, vaan pelin ideana on selvitä muiden nopeasti kehittyvien kummajaisten täyttämässä maailmassa. Noin 20 minuutin rundeihin jaettu peli alkaa aina alkupisteestä, jossa eläimet ovat hyvin alkeellisella tasolla. Koko maailma kehittyy muutaman minuutin sykleissä (joskin harmillisesti aina prikulleen samalla tavalla), jolloin kaikki ympäröivät eläimet etenevät seuraavalle kehitystasolleen. Syklien väleissä myös mätkitään toinen toistaan kummallisempia pomohirviöitä, kuten härkärapuja tai nyrkkeileviä kenguruita.


Vaikka Everything is Crab on hyvin pienimuotoinen välipalapeli, peliin on ympätty lukuisia eri haasteita sekä vaikeutuksia, joilla pelikokemukseen syntyy vaihtelua. Varianteista huolimatta Everything is Crab toimii nimenomaan pienissä erissä annosteltuna.



Evoluutio tarjoaa lukemattomia eri suuntia, mutta kukkulan kuninkaaksi pääsee yleensä erikoistumisen kautta. On pelaajasta (ja tarjotuista kyvyistä) kiinni, haluaako satsata esimerkiksi suureen kokoon, jolloin voi hyötyä fyysisiin iskuihin ja elinpisteisiin saatavista bonuksista, vai pyrkiikö mahdollisimman pieneksi ja vikkeläksi väistelijäksi. Pelistä löytyy lukuisia kahtiajaotteluita, kuten peto vs. saaliseläin; lihansyöjä vs. kasvissyöjä; fyysiset iskut vs. kykyiskut, ja niin edelleen. Halutessaan voi olla vaikkapa hiirulaisen kokoinen, massiivista fyysistä vahinkoa tekevä kasvissyöjä, mutta monesti kyvyt tarjoavat luontaisesti yhteen sopiville ominaisuuksille bonuksia.


Erilaisia erikoistumissuuntia on tarpeeksi monia, että rundeihin syntyy erilaista rytmiä. Saalisläimistä hyötyvä ja maailman kiintopisteitä tutkiva olio saattaa vältellä suoria yhteenottoja, kun taas läpeensä panssaroitu tappokone suuntaa suoraan vihollisesta toiseen. Haasteet ja rundikohtaiset mutaatiot vaikuttavat myös valintoihin: jos haaste vähentää liikkumiskykyjen tehokkuutta, ei kannata panostaa nopeasti viilettävään olentoon. Jos taas mutaatio lisää maailman kiintopisteiden määrää 50%, kannattaa napata kyky joka hyötyy niiden löytämisestä. Kehitys ja kykyjen valinta myös jatkuu aivan viimeisille sekunneille asti: tavallinen rundi ei siis ajaudu esimerkiksi Vampire Survivorsin ongelmaan, jossa viimeiset minuutit noukitaan pelkkiä rahapalkintoja, koska kaikki kyvyt on jo valittu.


Everything is Crab onnistuu myös välttämään varsin hyvin roguelike-genren perisynnin, eli puhtaan tuuripelin. Sattumanvaraisuuden vuoksi tuurilla on tietysti vaikutusta, mutta peli tyssää harvoin pelkästään siihen, etteivät onnen lahjat tarjonneet yhteensopivia kykyjä. Jos evoluution ensiaskelia ottava öttömöttiäinen päätyy toisen kitusiin, voi yleensä syyttää vain itseään.



Everything is Crab on kaikin puolin keskitason peli, eli juuri sellainen kolmen tähden miellyttävä kokonaisuus, josta nauttii ensin aikansa ja sitten unohtaa ilman suurta menetystä. Pelin kaikki osa-alueet ovat jotakuinkin sillä mallilla, ettei mikään pistä liiaksi silmään, mutta mikään ei myöskään nouse muiden yläpuolelle.


Kaikkea voisi siis helposti kritisoida tai kehua, riippuen siitä miten myötämielisellä tuulella sattuu olemaan. Esimerkiksi koko evoluution ideaa voi kritisoida kosmeettisuudesta, vaikka idea onkin nokkela. On lopulta se yksi ja sama, onko roguelikessa valittava +2 pisteen regeneroitumiskyky “seuraava askel evoluutiossa” vai ihan vain tavanomainen kyky ilman sen suurempaa selitystä. Tällainen valitus olisi kuitenkin turhaa nipotusta, joka sivuuttaisi premissin omaleimaisuuden ja hauskan pohjaidean.

Vastaavia valituksia voisi tehdä vaikkapa simppeleistä kontrolleista (jotka kuitenkin hoitavat hommansa), turhan samankaltaisista runeista (joihin syntyy kuitenkin variaatiota mutaatioilla, kehityssuunnilla ja haasteilla) tai tavanomaisista grafiikoista (joiden pirteä pikseli-ilme on kuitenkin sympaattinen).


Pelin pitkäikäisyyden puolesta en menisi vannomaan. Ellei ole erityisen innostunut läpäisemään 14 haastetilaa tai 20 vaikeutusta, merkittävä sisältö alkaa olla kaluttu noin 5-10 tunnin jälkeen – pelaa sitä satunnaisesti tai ei. Matkan varrella toki avautuu uusia mutaatioita ja kykyjä, jotka virkistävät pelikokemusta.

Yhteenvetona Everything is Crab on varsin miellyttävä ja helposti omaksuttava roguelike, joka tuskin räjäyttää kenenkään tajuntaa. Ideoita kuitenkin on, ja niitä voi helposti laajentaa entistäkin mielenkiintoisempiin suuntiin – olettaen, että myyntiluvut oikeuttavat jatko-osan. Jos olet koskaan unelmoinut hirvensarvisesta iilimadosta joka suojautuu etanan kotiloon, Everything is Crab tarjoaa hauskan leikkikentän mielikuvitukselle.