Tuorein sisältö

Rage

Arvioitu: Xbox 360
Genre: Ajopelit, Toimintapelit
Pelaajia: Yksinpeli, moninpeli
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Id Software
Julkaisija: Bethesda Softworks
Julkaisupäivä: 16.09.2011
Pelin kotisivut
Jarkko Rotstén

25.10.2011 klo 14.14 | Luettu: 10784 kertaa | Teksti: Jarkko Rotstén

Räiskintäpelien veteraanikeisari tekee paluun puhkikuluneelle areenalle.
Myönnän osoittavani ehkä hieman liian vähän huomiota tulevien pelijulkaisujen ennakkohypetyksiä kohtaan. Id Softwaren pelit eivät ole Doom II:n jälkeen erityisen huimasti itseäni säväyttäneet, joten enpä tälläkään kertaa katsonut erityisen tarpeelliseksi seurata Rage-projektin etenemistä. Niinpä minun on ehkä hankala teeskennellä pettynyttä, kun luvattuja ominaisuuksia ei pelistä löydykään. Sen sijaan nostan pelintekijöille vienosti hattua, sillä kyseessä on yksi kuluneen vuoden mielenkiintoisimmista peleistä, joka on kourieni läpi kulkenut. Tämä ei sinänsä ole vielä kovin merkittävä kehu, sillä toistaiseksi vuosi on ollut perin kuivakka pelien suhteen, ainakin pyhän mielipiteeni nimissä.

Maailman laidalla


Ragen maailma on klassisen karu yhdistelmä Mad Maxia, Falloutia sekä pari vuotta sitten julkaistua Borderlandsia. Isoa, pahaa atomipommia ei tällä kertaa kosahtanut, mutta sen sijaan Manhattanin kokoinen asteroidi osui maahan, melkein kaikki tuhoutui ja lopputuloksena kaikilla on perin kurjaa. Pelaaja on yksi niistä varmanpäälle pelanneista, jotka kuuluivat Ark-projektiin. Tiedemiehet ennakoivat asteroidin aiheuttavan huomattavasti julkisuudessa ennakoitua suurempaa tuhoa, joten kyseisen projektin tiimoilta syväjäädytettiin ja haudattiin joitain tuhansia onnekkaita maan alle odottelemaan aikaa parempaa. Maalliset olot eivät valitettavasti sanottavasti ajan myötä kohentuneet, mutta osa syväjäähystä selviytyneistä kömpivät kuitenkin kymmenen vuotta myöhemmin kammioistaan kohtaamaan karun ulkomaailman. Häikäilemättömät rosvolaumat piinaavat alati selviytyneitä hyökkäyksillään ja toisaalta 80 prosenttia kaikesta elävästä on tuhoutunut maan pinnalta, kiitos asteroidin nostattaman massiivisen pölypilven.

Jäähyuni ei päähenkilöä isommin riuduttanut, sillä varsin pian heräämisensä jälkeen tämä pistää jo rosvojoukkoja kylmäksi kuin aimo miesi ja toteuttaa pienen kyläpahasen johtohahmon antamia likaisia tehtäviä. Kovan jätkän maine alkaa kuitenkin pian kiiriä vaarallisten tahojen korviin, joten on aika vaihtaa maisemaa piirun verran isompaan pitäjään. Varsin pian pelaajalle käy selväksi, että tämä on jälleen kerran se jotakuinkin ainoa, joka voi maailman pelastaa pahuuden syövereistä. Loput jengistä on selkeästi tolkuttoman saamatonta sakkia, joka kyllä mieluusti maksaa korvausta likapyykin pesemisestä.

Raudan repimistä


Rage esittelee id Softwaren uuden id Tech 5 -pelimoottoria käytännössä. Moottori mahdollistaa muun muassa tavattoman suurien tekstuurien käytön, mikä vaatii käytettävältä pelimedialta hitusen enemmän suorituskykyä, kuin mihin esimerkiksi XBox 360:n DVD-asema kykenee. Siksipä pelintekijät suosittelevat peliä ehdottomasti kovalevylle asennettavaksi. Sanottakoon, että 20-gigatavun lätyn omistajana valinta oli melkoisen helppo – 21 gigatavua tilaa vaativa asennus jäi tällä kertaa tekemättä. Tekstuurien lägääminen ei ollut suunnattoman häiritsevää levyltä pelattaessa, mutta voisin kuvitella pelikokemuksen olevan vieläkin jouhevampaa kovalevyasennuksen myötä. Visuaalisesti peli on kyllä kerrassaan upea ja täynnä tyylikästä designiä.

Peliä voisi melkein luonnehtia kevyeksi hiekkalaatikkopeliksi, mutta aika vähissä juonen kannalta merkittävät valinnat kuitenkin ovat. Toki pelaaja voi takoa sivutehtäviä varsinaisen juonenkulun ohella, mutta itse koin jo nähtyjen kenttien uudelleen ramppaamisen lähinnä tylsyyden maksimointina. Kenttiä kun jyystetään juonimoodissakin välillä etu- ja takaperin, mikä on mielestäni silkkaa pelin pituuden keinotekoista venyttämistä. Siinä missä monet nykypelit tarjoavat peli-iloa hädin tuskin kymmeneksi tunniksi, vaihtui Ragessa levy ensimmäisen kerran vasta vajaan yhdeksän tunnin kohdalla, enkä erityisen paljoa ollut vielä tässä vaiheessa keskittynyt jo mainittuihin sivutehtäviin.

I'm a fuel injected suicide machine


Perustason räiskinnän lisäksi pelissä vietetään varsin paljon aikaa nelipyöräisen ajoneuvon kahvoissa. Pitkin aavikoita liikutaan paikasta toiseen Mad Max -henkisillä ajoneuvoilla, jotka on aseistettu asianmukaisesti minigunilla, ohjuksilla ynnä muilla kuskin elinikää pidentävillä apuvälineillä. Harmi sinänsä, että pelin näyttävyys tuntuu ajavan rujosti ajofysiikan ylitse. Ajaminen tuntuu suoraan sanottuna väkinäiseltä pakkopullalta. Auton äänet toimivat typerästi pätkien eikä köröttely ole oikein missään vaiheessa kivaa. Sen verran vahva usko pelintekijöillä kuitenkin on ollut ajo-osuuksiaan kohtaan, että menopelien päivityksiä saa pääasiassa ajamalla kilpaa, mikä ei juuri mieltä ylennä.

Suurin osa pelin varsinaisesta toiminnasta on kuitenkin sitä räiskintää, oikeastaan hyvinkin pitkälti toimivaa perusräiskintää - sen id:n pojat kyllä osaavat. Ammuskeluosuuksissa heitetään viimeistään sandboxin murusetkin pihalle ja keskitytään räimimään skriptattuja pahiksia ahtailla käytävillä ja tykittelemään toisinaan öreähköjä pomovihollisia raketinheittimellä. Pelin ulkoiset puitteet ovat sen verran kohdallaan, että perustason mäiske tuntuu ihan viihdyttävältä. Olkoonkin, ettei grafiikka ole se tärkein pointti, niin kyllä nätti ulkoasu kummasti auttaa asianmukaisen tunnelman luomisessa.

To AAA or not to AAA


Ragesta paistaa useamman A:n leima kilometrin päähän. Peli on paitsi teknisesti, myös visuaaliselta tyylitajultaan selvästi varsin korkeaa luokkaa. Se, mikä pelistä myös loimottaa läpi, on se, ettei se tunnu niin viimeistellyltä, kuin suurin osa toivoisi. Sanonta ”close but no cigar” sopii Rageen jotenkin kismittävän hyvin. Pelissä on tunnelma MELKEIN kohdallaan, mutta jokin tuntuu kuitenkin jarruttavan perille pääsyä. Räiskintäosuudet ovat MELKEIN pirun hauskoja, mutta lopulta kuitenkin liian perinteisiä. Ajelukin on MELKEIN kivaa, mutta rupuinen fysiikkamoottori puhkoo menopelistä renkaat. Hieno visuaalinen ilme ja paikoitellen omaperäiset hahmot pelastavat toki paljon ja buustaavat tunnelmaa siinä määrin, että (lopulta melko yhdentekevää) juonta jaksaa tahkota eteenpäin kevyestä ontumisesta huolimatta. Tosin vaikka kenttien grafiikka on hienoa, ei varsinainen kenttäsuunnittelu erityisemmin säväytä.

Kaikkine puutteineenkin peli on kyllä vähintään hyvää keskitasoa. Moni on varmasti odottanut Ragelta huomattavasti enemmän ja näin ollen myös pettynyt pahemman kerran. Ihan mukavia pelitunteja se kuitenkin tarjoaa kosolti, jos on valmis hyväksymään sen faktan, että mistään klassikosta ei nyt ole kysymys. Tämän päivän tusinaräiskintöjen joukossa se on kuitenkin ihan kohtuullinen yritys nousta massasta.

V2.fi | Jarkko Rotstén

Rage (Xbox 360)

Rage on ristiriitainen tapaus, jossa on omaperäisiä piirteitä, mutta joka sortuu lopulta perinteisiin ratkaisuihin.
  • Visuaalisesti upea
  • Omanlaisensa tunnelma
  • Räiskintäosuudet hyvää peruskamaa
  • Menopelien fysiikka
  • Tekstuurien lagi
  • Yleinen keskeneräisyyden tunne
< Dragon Quest Monster... Might & Magic Heroes... >

Keskustelut (6 viestiä)

Dekonega

Rekisteröitynyt 28.07.2009

25.10.2011 klo 19.04

Jarkko näköjään tykkäsi The Rage:sta... Minä en antaisi kuin korkeintaan 75 pistettä tälle pelille. Peli loppuu niin hiton tylsästi, ja design-virheitä on paljon... Mutta kyllä sen kanssa ajan saa kulumaan. :-/
Rams

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

26.10.2011 klo 10.42

Itse on tullut katseltua ihmisten reaktioita Rageen hieman kummastuneena. ID ei ole kirjoissani julkaissut mitään muuta kuin kohtuullisia enginedemoja sitten Doom-aikojen. Ei Rage juuri enempää ole sekään, mutta on tässä sentään yritystä ihan aidon yksinpelikokemuksen suuntaan. On tehtäviä, hubeja, kaupankäyntiä ja vähän jotain muutakin kuin räiskintää, ja kaikki tämä puoliavoimessa muodossa. Se, miten Doom 3 oli lähemmäs 90 pisteen peli ja tämä 80, jos keskiarvoja katsellaan, on minulle aikamoinen mysteeri. Tokihan pelit ovat vuosien verrarella kehittyneet, mutta Doom 3 se vasta perinteinen räimintä olikin. Toisin sanoen... se, että Rage on suht simplististä ja perinteistä räiskintää ei ole yllätys, mutta se, että jengi jostain kumman syystä odotti jotain muuta, on.

Omasta kokemuksesta sen verran, että olen nauttinut supersujuvasta räimeestä ja täydellisesti pyörivästä, näyttävästä grafiikasta täysin rinnoin. Kyllä tällekkin on vielä kysyntää, tai ainakin toivon, että on.
hyviäsiiskaikki

26.10.2011 klo 15.52

Siis tämähän on heikko arvostelu. Eikös juuri uutisoitu että id veti herneen nenään kun peli saa vaan 8n arvosanoja

ihan helvetinmoinen inflaatio siis kun 8 on heikko arvosana. nykyään tuntuu että arvostelut ovat menneet sille "100 on pisteiden oletusarvo josta napsitaan pois fiiliksen mukaan" linjalle

kun miettii sitä että aikanaan 8 oli melkeinpä korkeinta arvosanaa (Tekkenit, Spyrot, Resident Evilit) ja ainoastaan joku Metal Gear Solid ja kourallinen muita sai 9-10
morik

Rekisteröitynyt 27.06.2007

27.10.2011 klo 20.45

Arvostelijoilla ei ole munaa antaa alempia arvosanoja, onhan siinä sentään arvostelija sekä hänen työnantajansa elanto vaakalaudalla.

Kasvattakaa pallit.
Sir_Rymylys

Rekisteröitynyt 11.04.2007

29.10.2011 klo 15.02

morik kirjoitti:
Arvostelijoilla ei ole munaa antaa alempia arvosanoja, onhan siinä sentään arvostelija sekä hänen työnantajansa elanto vaakalaudalla.

Kasvattakaa pallit.


Varo, kohta iskee V2:n mielivaltainen sensuuri.
Jarkko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

31.10.2011 klo 21.43

morik kirjoitti:
Arvostelijoilla ei ole munaa antaa alempia arvosanoja, onhan siinä sentään arvostelija sekä hänen työnantajansa elanto vaakalaudalla.

Kasvattakaa pallit.


Miksi pitäisi antaa alempia arvosanoja, jos kuitenkin enimmäkseen diggasin pelistä? Jos tutkailet aiempia arvosteluitani, olen kyllä myös haukkunut pelejä - suosittujakin.

P.S. Pallieni elanto ei ole kiinni näistä arvosteluista.

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova