Tuorein sisältö

Rottatouille

Ensi-ilta: 19.10.2007
Genre: Animaatio, Komedia
Ikäraja: 2
Jari Tapani Peltonen

19.10.2007 klo 23.55 | Luettu: 14985 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Rottatouillen ohjaaja Brad Bird oli mukana tekemässä Simpsoneita kun sarja oli vielä hauska, ohjasi sitten pienen yleisön intohimoisesti palvoman Rautajätin ja myöhemmin Ihmeperheen, ensimmäisen onnistuneen Pixar-elokuvan. Mitä tulee Rottatouillen ja animaatioharrastajan intiimiin suhteeseen, ei jälkimmäinen voinut ensiksi mainittua enempää odottaa, luulin, kunnes Rottatouille nousi vuoden parhaiten arvostelluksi elokuvaksi Yhdysvalloissa (mitä se on edelleen). Täyttikö Rottatouille suunnattoman kovat odotukset? Periaatteessa ei aivan, mutta olen valmis syyttämään tästä suomenkielistä dubbausta, joka on keskitasoa parempi, mutta ei loistava, niin kuin kaikki muut osa-alueet tässä välittömässä animaatioklassikossa.

Rottatouille, tai Ratatouille kertoo Pariisissa asuvasta ruokaa rakastavasta rotasta, Rémystä, jolla on poikkeuksellisen kehittynyt maku- ja hajuaisti. Isän johtama roskiksessa ruokaileva klaani näkee tässä lähinnä sen hyvän puolen, että Rémy pystyy haistamaan rotanmyrkyn. Rémy itse koettaa mahdollisuuksien mukaan yhdistellä mielekkäitä makuja, esikuvanaan edesmennyt huippukokki Gusteau. Katsoja saa päättää, toimiiko Rémyn oppaana Gusteaun haamu vai vilkas mielikuvitus, mutta Gusteaun ravintolaan rottamme eksyy. Siellä tämä saa todistaa katastrofia: apupoika kaataa puolet keitosta lattialle ja paniikissa täyttää kattilan millä sattuu. Koettaessaan korjata keiton, Rémy luo puolivahingossa menestysreseptin. Maine ja kunnia menevät pojalle, joka päättää sekoamisen sijaan muodostaa tiimin lahjakkaan rotan kanssa.

Se, kuinka rotta voi neuvoa ihmistä keittiössä, jossa ei rottia suvaita, on ongelmista pienin. Ravintolan uudella pääkokilla on painavia syitä päästä uudesta menestyjästä eroon, kun itse menestys taas saa kaupungin pelottavimman ruokakriitikon harkitsemaan visiittiä liikkeessä, jonka perustajan menehtymisestä hän on osavastuussa. Sekä poika että rotta ovat omalla tavallaan kaloja poissa vedestä kaiken pyörityksen keskellä. Poika olisi sitä missä vain, mutta erityisen kova on Rémyn kohtalo, hän kun saa kerrankin toteuttaa itseään, mutta ympäristössä, jossa jokainen kiljuva ihminen voi merkitä hengenlähtöä. Suurin osa muista rotista suhtautuu rennon välinpitämättömästi Rémyn touhuihin, mitä nyt parit maistiaiset kelpaisivat.

Mietittyäni pitkään, kuinka alleviivaisin Rottatouillen erinomaisuuden, päädyin seuraavaan lausuntoon. Rottatouille on omaa luokkaansa siinä nimenomaisessa merkityksessä, mitä sanonta "omaa luokkaansa" tarkoittaa. Ja sama suomennettuna: yksikään tietokoneanimaatio ei pääse laadussa Rottatouillea lähellekään, puhuttiinpa sitten käsikirjoituksesta tai visuaalisesta loistosta. Paino sillä, että Rottatouille on tietokoneanimaatio, tyylilajin vahvuuksia täysin rinnoin hyväksi käyttävä, suunnattoman kaunis, häkellyttävän sujuvasti kulkeva 2000-luvun moderni taideteos. Pixar on aina ylittänyt itsensä ja aina tuottanut kauniimpaa jälkeä kuin muut studiot, mutta Rottatouille on kaikkinensa toiselta planeetalta kuin viime vuoden Autot.

Brad Birdin salaisuus on vahvat, uskottavat hahmot ja heistä lähtevä luonnollinen huumori. Hahmoja ei uhrata irtovitsien tähden, eikä koko ajan ole pakko nauraa. Sen tapaiset kohtaukset, kuin sininen rotta kokkaamassa munakasta parikymppiselle jätkälle, joka on vähällä saada hermoromahduksen, kun kotiin tuotu rotta "tietenkin ryöväsi jääkaapin tyhjäksi ja lähti livohkaan", ovat jotain, mihin vain todellinen taiteilija saa puhallettua niin paljon elämää, ettei vanha pehmo osaa päättää liikuttuako, vai nauraako ääneen. Rottatouille on yhtä elokuvan juhlaa. Sen kutsuminen lastenleffaksi olisi mauton vitsi: yhden vuoden parhaista elokuvaelämyksistä pilasivat itseltäni paitsi se polvenkorkuisille suunnattu dubbaus, myös pienirakkoisten, kahdessa tunnissa penkkeihinsä puutuvien pentujen örvellys.

Pixarin tapaan ennen elokuvaa nähdään lyhytelokuva: tällä kertaa ufojuttu Lifted. Pätkä oli yhtä huvittava kuin Fennian ja Postin mainokset. Aivokuollut väkivalta ja tarinan puute on juuri sitä, mitä elokuvalta itseltään ei tarvitse odottaa.

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< HIM - Venus Doom... Superbad... >

Keskustelut (6 viestiä)

Oscar

Rekisteröitynyt 12.07.2007

20.10.2007 klo 14.48

Tää leffa on kyllä mennyt minulta ihan ohi...

Täytyy kyllä joku päivä tämä katsoa.

Hyvä arvostelu!
lainaa
Ville

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

22.10.2007 klo 09.23

Olipas valaisevaa lukea tällaista. Teatteritrailerin perusteella nimittäin itselleni on jäänyt sellainen fiilis, että tämä olisi nimenomaan typerä lastenelokuva... katsomisiin siis!
lainaa
Jaffakeksi93

Rekisteröitynyt 14.04.2007

28.10.2007 klo 00.10

Vois vaikka kattoo.
lainaa
TheStar

Moderaattori

Rekisteröitynyt 13.04.2007

28.10.2007 klo 19.42

Mahtava elokuva kaikessa hienoudessaan. Elokuva oli alussa ehkä.. jotenkin kankea tai ylitseampuva näin 19-vuotiaan silmin, tiettyyn kohtaan saakka, jonka jälkeen elokuva ottaa ja vie mennessään. Ainoa huono puoli onkin siis, että elokuvaa ei esitetä originaalina, vain dubattuna, ja kun elokuvassa käy niin 80% katsojista on alle 10 vuotiaita, ja kymmenen minuutin välein pitää jonkun päästä pissille. Taputukset niille pikkutytöille ja pojille, joiden ei tarvinnut käydä pissalla elokuvan aikana. Olette hyviä lapsosia.

Mutta kuitenkin! Elokuva oli mahtava ja erityismaininta on elokuvan loppu joka on.. sanoinkuvaamattoman hieno. Mahtava ja mestariteos voisivat kuvastaa elokuvan loppua. Tai koko elokuvaa..

Suosittelen kaikille, katsomatta sukupuolta tai ikää. Ainoa miinus olisi tämä pieni lyhytelokuva elokuvan alussa.
lainaa
Arskaparska

Rekisteröitynyt 18.04.2007

02.12.2007 klo 18.42

Nyt kaduttaa. Isä ja pikkuveli menivät lauantaina katsomaan leffan. Itse jäin pois. He sanoivat että oli paras
lasten elokuva pitkään aikaan. Olisi pitänyt mennä.
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

13.02.2008 klo 20.02

Annoin viisi tähteä tälle "pienin varauksin" niin kuin arvostelusta voi päätellä. Nyt kun ostin leffan DVD:llä ja sain katsottua sen alkuperäisillä äänillä ja kaikessa rauhassa, voin julistaa suureen ääneen, että viisi tähteä tulee hetkeäkään miettimättä. Ratatouille on vuoden 2007 paras ison studion elokuva (vuoden parasta elokuvaa on hankala arvioida ennen kuin joskus 2017, kun sitä on nähnyt tarpeeksi pieniäkin elokuvia).
lainaa

Kirjoita kommentti


390


www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova