Tuorein sisältö

Star Trek Into Darkness

Ensi-ilta: 05.06.2013
Genre: Sci-fi, Toiminta
Ikäraja: 12
Jari Tapani Peltonen

04.06.2013 klo 23.00 | Luettu: 15573 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Kolmiulotteisuuden korostamat synteettiset linssiheijastukset ja laskuvirheet tarinankerronnan kaavoissa aikaansaavat stressireaktioita, mutta viihdekriitikon on huomioitava myös kehonsa vapauttaman dopamiinin määrä ja hormonaalista tasapainoa analysoituaan loogisesti pääteltävä, että Star Trek Into Darkness on sille asetetut odotukset täyttävä teos.

60-luvun Star Trek -sarjan kuvaama viisivuotinen tutkimusretki ei ole vielä alkanut. Kapteeni James T. Kirk on epäsuosiossa kierrettyään sääntöjä, mutta hänelle löytyy puuhaa, kun Tähtiliiton agentti John Harrison ryhtyy terroristiksi. Harrison iskee kipeästi ja pakenee klingonien avaruuteen. Kirkin käsketään tehdä mitä jenkit tekivät Osamalle. Ivallisesti ajateltuna ja käytännössäkin Kirk on juuri se yksinkertainen, väkivaltainen ja typerä kukkopoikacowboy, jota Tähtiliitto tarvitsee. Se olisi Kirkin sielu, joka matkaisi pimeyteen ("Trek Into Darkness"), ellei hänellä olisi luotettavaa miehistöään. Konemestari Scotty ei hyväksy tappokeikkaa ensinnäkään. Hra Spökö tekee parhaansa kylvääkseen loogisia aspergerismejä Kirkin alitajuntaan. Myös pari muuta jäsentä osoittaa kiinnostusta kehittyä diplomaattiseksi tutkimusryhmäksi.

Harrison ei ole tavallinen mies. Hänellä on ruista ranteissa ja hänen lanttunsa leikkaa kuin timanttipora. Käsikirjoittajia on kolme ja heidän uriltaan löytyy sellaista kamaa kuin Transformers, Prometheus ja Lost, joten ehkä jo arvasitkin: Harrison ei varsinaisesti tee mitään älykästä. Kirjoittajat inttävät hänen olevan fiksu ja tuttuun tyyliinsä mumisevat hieman, jos se vaikka tekisi väitteestä totta. Kaikeksi onneksi Benedict Cumberbatch lainaa hahmolle luontaisen älykkyytensä ja hienostuneisuutensa. Hän tekee harkitulla ja hauskalla tapaa teatraalisen suorituksen, jossa on vimmaa. Useammankin Harrison-kohtauksen irroitettua allekirjoittaneesta kylmät väreet, on selvää, että otin elokuvan vastaan sellaisena kuin se itsensä esitti. Vasta jälkikäteen, kun mietiskelin tarinaa, pärskähdin nauramaan ääneen harvinaista kyllä. Tietyt käänteet ovat kuin Väiski Vemmelsäären seikkailuista. Joudun jättämään tämän ajatuksen ilmaan. Halutessasi voit katsoa arvostelun loppuun pulttaamani piirretyn, mutta varoitan: siinä on yksi "selkeä juonipaljastus" ja en suosittele elokuvan katsomista Väiski valmiiksi mielessä.

Vauhdikkaan ja luontevan rytmin arvoa ei sovi vähätellä. Leffa ei syyllisty noloon täytemateriaaliin, jonka aikana katsotaan kelloa (esim. Fast & Furious 6), eikä se toisaalta ole niin hätäinen, että kiinnostava kohtaus katkeaa puolivälissä (esim. X-Men: First Class). Rytmi on hallittu. Draama voisi olla syvällisempää ja toiminta nautiskelevampaa, mutta tämä on ahne mielipide. Elokuva kestää jo yli kaksi tuntia ja vähintäänkin Kirkin ja Spökön ystävyys ehtii kehittyä liikuttavasti jännäkivan sivussa. Terrorismin vastainen sota on selkeä teema, joka toimii jämäkkänä pohjana, sanoipa leffa siitä mitään omaa tai ei. Daavidia jahtaavan Goljatin moraali kyseenalaistetaan, tarkoitimmepa Goljatilla Tähtiliittoa tai pelkästään Kirkiä, joka ottaa työnsä turhan henkilökohtaisesti. Edellisestä Star Trekistä jäi käteen lähinnä huomio, että se plagioi tökerösti ensimmäistä Star Warsia yrittäen tehdä vanhasta tieteissarjasta "yhtä mageen". Into Darkness kopioi sisältöä vähemmän kiusallisesti sieltä täältä (myös aiemmista Star Trekeistä) kuten useimmat elokuvat tekevät.

Ohjaaja J.J. Abramsin rakastamista linssiheijastuksista on puhuttu paljon. En muista niitä kritisoineeni, mutta nyt kun kiinnostavat näyttelijät yrittävät käyttää naamojaan, on rasittavaa nähdä nassun edessä luonnoton värikäs discovalo, joka lilluu kolmiulotteisesti omalla tasollaan. Linssiheijastukset teoriassa auttavat jälkikäteen askarreltua 3D-efektiä tuntumaan merkittävältä, ja syvyysvaikutelma ehdottomasti on osa elokuvan tyylikkyyttä, mutta Abrams ei tiedä milloin lopettaa. Ei kai hän vain kärsi miellyttämishalusta - ikään kuin minä aikanaan, kun pulttasin kökkösarjakuviini mitä lie flare-filttereitä? Abramsin edellisen elokuvan eli Spielberg-pastissin Super 8 arvostelussa tuumin, etten tiedä kuka Abrams on persoonallisuutena. Ehkä hän on itsetunto-ongelmista kärsivä lahjakas taiteilija. Ehkä hän kokee sen lohdullisena, miten laajasti hänelle tarjotut käsikirjoitukset kopioivat valmiiksi kehuttuja elokuvia. Ehkä kiihkeä rytmi on positiivinen seuraus miellyttämishalusta, mutta ehkä halu estää Abramsia tekemästä todellista klassikkoa. Planeetta Vulcanin tuhoaminen edellisessä osassa olisi huikean merkittävä käänne, jos se olisi merkittävä käänne, eikä ensisijaisesti yksi 10-20 selkeästä yhtäläisyydestä alkuperäiseen Star Warsiin.

Star Trek Into Darkness möykkää komiasti jättipyyhkeellä. Väiski-vertauksen tehtyäni en kehtaa kehua käänteitä, mutta kun istuin teatterissa ja elin ja hengitin elokuvaa sen analysoimisen sijaan, teoksella oli huomioni. Käänteet pitävät kokonaisuuden viihdyttävässä ja kiihdyttävässä epätasapainossa, kuten tapahtui saman arvosanan saaneissa tapauksissa Iron Man 3 ja Oblivion: nämä leffat kulkevat raiteilla, mutta eivät tunnu siltä. Vilpitöntä yrittämistä löytyy kustakin pätkästä. Robert Downey Jr, Tom Cruise ja tässä tapauksessa kapteeni Chris Pine vaikuttavat uskovan tulkitsemiensa päähenkilöiden tunne-elämään.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Lego Batman: The Mov... Yhdet häät ja kolme ... >

Keskustelut (7 viestiä)

Uuhi

05.06.2013 klo 00.22 6 tykkää tästä

Helkkarin hyvä leffa. Kantsii mennä katsomaan. Tyttökaverini joka ei todellakaan diggaa sci-fistä piti tästä Star Trekistä.
lainaa
fic

05.06.2013 klo 15.35 12 tykkää tästä

Uuhi kirjoitti:
Helkkarin hyvä leffa. Kantsii mennä katsomaan. Tyttökaverini joka ei todellakaan diggaa sci-fistä piti tästä Star Trekistä.


Miten tuo kertoo yhtään mitään siitä mitä scifi-fanit tykkäävät tästä leffasta? Minusta on melkeinpä huono merkki jos tämä iskee henkilöihin jotka ovat scifin ulkopuolella.
lainaa
Mazena

Rekisteröitynyt 29.10.2007

05.06.2013 klo 18.01 3 tykkää tästä

fic kirjoitti:
Uuhi kirjoitti:
Helkkarin hyvä leffa. Kantsii mennä katsomaan. Tyttökaverini joka ei todellakaan diggaa sci-fistä piti tästä Star Trekistä.


Miten tuo kertoo yhtään mitään siitä mitä scifi-fanit tykkäävät tästä leffasta? Minusta on melkeinpä huono merkki jos tämä iskee henkilöihin jotka ovat scifin ulkopuolella.


Eipä juuri. Leffa vain tarjoaa paljon silmänruokaa ja tumblr-fanituksen aihetta. Ei se silti tee teoksesta sen huonompaa. Muita esimerkkejä on vaikkapa Game of Thrones, Sherlock Holmes ja Hobitti. Pidän kaikista kolmesta kovasti vaikka naiset (tai miksei miehetkin, mutta vähemmistönä) niitä ihkuttavatkin kyseenalaisista näkökulmista tumblrissa.
Muokannut: Mazena 05.06.2013 klo 18.02 lainaa
Lostpromewarstrek

05.06.2013 klo 19.39 1 tykkää tästä

Demon Lindelof kusee kuitenkin kintuille eikä osaa selittää mitään. Itse ajattelin jättää ihan suosiolla katsomatta kaiken mihin Demon koskee.
lainaa
pelmu

06.06.2013 klo 23.41 3 tykkää tästä

Minä katsoin tämän leffan jo silloin, kun sen nimi oli "Wrath of Khan", joten jätänpä nyt väliin.
lainaa
Aasi

07.06.2013 klo 20.14 2 tykkää tästä

Ihan katottava leffa oli, mutta oisin toivonu vieläkin näkyvämpää roolia Benedictille. Aivan ykkös näyttelijä tällä vuosituhannella
lainaa
Hyvä

07.06.2013 klo 20.17

Ihan hyvä toimintaleffaksi *** tai ***1/2 tähteä. Mutta muistaakseni ainakin TNG:n mukaan loittotiimissä ei pitäisi olla sekä kapteenia että ensimmäistä förstiä. Silti tässä leffassa Spock haluaa koko ajan Kirkin kanssa loittotiimiin. Jos se rikkoo jotain sääntöä, tämä ei ole loogista. Toisaalta ehkä tämä sääntö on astunut voimaan joskus myöhemmin.
lainaa

Kirjoita kommentti




V2.fi Tiktok
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova