Tuorein sisältö

Apulanta: Kunnes Siitä Tuli Totta

J.A. Kaunisto

15.10.2015 klo 22.41 | Luettu: 5147 kertaa | Teksti: J.A. Kaunisto

Apulannan kahdestoista studioalbumi on ennakolta ajateltuna vaikea pala. Bändi on noussut stadionluokkaan ja stadionpönötyksen huipentumana koettiin alkuvuodesta kaksi massiivista jäähallikeikkaa. Stadion ja punk sopivat kankeasti yhteen.

Bändin edellinen studioalbumi Kaikki Kolmesta Pahasta oli synkkä ja katkera erolevy. Kyseistä levyä hehkutettiin arvioissa bändin uran parhaaksi. Uudella levyllä Kunnes Siitä Tuli Totta Apulanta palaa muutamaan otteeseen onnistuneesti juurille. Muutenkin uusi levy on riisutumpi, vailla turhia koristeita ja kolinoita. Kunnes Siitä Tuli Totta on selkeästi 'rakkauslevy'. Toni Wirtasen onnen hetket lyövät leimaa kokonaisuuden yleisilmeeseen. Punk ja rakkaus sopivat kankeasti yhteen. Angsti ja pettymyksen karma ovat huomattavasti vahvempi vaikutin. Toisaalta, tyytyväisyydestä sikiää myös ymmärrystä katsoa asioita laajemmalla perspektiivillä. Oma napa ei ole se ainoa oikea silmäilyn kohde, kuten oli edellisellä kiekolla.

Albumille leimaa antavaa on myös uusi soittomies, basisti Ville Mäkinen. Tuoreen bassotaiturin moni-ilmeisyys antaa bändille luvan (ja mahdollisuuden) kokeilla uusia lähestymistapoja. Vaikka punk rock on yksinkertainen asia, Mäkisen vivahteikas työskentely kuulostaa maukkaalta.

Rakkauslevyn teemaan sopivat mainio sinkkubiisi Sun kohdalla ja haikea Valot pimeyksien reunalla. Viimeksi mainittu on jo lähellä sokeriöveriä. Levyn avaava 'päivitettyä' punkkia jyräävä Sensaatio on yksinkertaisesti mainio viisu. Raskaammin repiva Sun pitäisi luovuttaa iskee todellisena voimabiisinä, tutunoloinen niin monilta edellisiltä Apis-levyiltä. Miinus nolla on paluuta pari vuosikymmentä takavasemmalle, aivan mainio punk-huudatus. Viime vuoden marraskuuhun on hyvä esimerkki Apulannan nykymoodiin kuuluvasta 'Apisbillystä' - Mäkisen kontrabasso on bändin neljäs jäsen.

Vaikka Wirtasen onnen pirskahtelut näkyvät myös teksteissä, Tonin lyriikoissa on huomaavinaan myös muita uusia tuulia. Wirtanen asettuu toisinaan myös itsensä (ja bändinsä) ulkopuolelle. Edellisellä levyllä näkökulma oli henkilökohtainen. Tuoreella levyllä happea on niin soundissa kuin lyriikoissa. Albumikokonaisuus on hallittu ja yhtenäinen. Stadionpöhotyksen merkit pyyhitään yllättävän luontevasti syrjään. Basisti Mäkinen tuo bändiin selkeää lisäarvoa. Apulanta vuosimallia 2015 on elinvoimainen ja iskevä mutta ylimitoitettu tyytyväisyys on horisontissa piilevä vaara. Kuvitelkaa mielessänne Wirtanen ja Santapukki seuraavalla albumilla akustisena sydän kädessä ja angsti takana. Toisaalta, artistin ei tarvitse elää epätoivon ja paskan keskellä pystyäkseen löytämään ääritunteita ja poikkipuolisia sanoja. Apulanta yllättää olemalla yhä ja edelleen...Apulanta.

V2.fi | J.A. Kaunisto
< Crimson Peak... A Girl Walks Home Al... >

Keskustelut (3 viestiä)

Duh

19.10.2015 klo 15.11 1 tykkää tästä

En ole levyä kuullut, mutta radiossa suomipopilla pyörivä kappale on jo melkoista humppaa joka ei houkuta edes tutustumaan uuteen levyyn.
Typokeke

23.10.2015 klo 15.26

Duh kirjoitti:
En ole levyä kuullut, mutta radiossa suomipopilla pyörivä kappale on jo melkoista humppaa joka ei houkuta edes tutustumaan uuteen levyyn.

Komppaan, todella huono sinkkuvalinta.
Guetta

Rekisteröitynyt 03.08.2011

24.10.2015 klo 02.57

Duh kirjoitti:
En ole levyä kuullut, mutta radiossa suomipopilla pyörivä kappale on jo melkoista humppaa joka ei houkuta edes tutustumaan uuteen levyyn.

Itselle ei jäänyt albumista mitään muuta mieleen kuin ne kaksi sinkkua, Sun kohdalla ja Valot pimeyksien reunoilla. Jos ei nappaa niin eipä kannata levyyn tutustua.
Muokannut: Guetta 24.10.2015 klo 02.58

Kirjoita kommentti

11562

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova