Tuorein sisältö

The Hateful Eight

Ensi-ilta: 13.01.2016
Genre: Trilleri, Western
Ikäraja: 16
Jari Tapani Peltonen

13.01.2016 klo 17.00 | Luettu: 18208 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Quentin Tarantinon toinen länkkäri koettelee kärsivällisyyttä, mutta on pirun palkitseva. Vanha banaanipää on vaahdonnut, että aito, eeppinen elokuvaelämys on se, kun teos kuvataan 70mm:n filmille ja heijastetaan leveälle kankaalle vanhan ajan projektorilla. Ben-Hur on eräs hänen viljelemänsä esimerkki aidosta spektaakkelista. Elokuvien digitaalinen kuvaaminen ja esittäminen on kuulemma tv-sarjamaista. Miksi herran oma 70mm:n spektaakkeli kertoo glorifioidusta halkovajasta? The Hateful Eight sijoittuu ahtaaseen mökkiin, vaikka kestoakin on kolmisen tuntia. Suunnitteilla oleva lavateatteriversio voi käyttää lähes samaa käsikirjoitusta. Tarantinon selitys on se, että tarina toimii kaikissa muodoissa, joten hän halusi kertoa sen isosti. Hullua neroutta.

Valikoima kihtisiä hyypiöitä hakee suojaa lumimyrskyltä. Konfliktit lähtevät kehittymään heti, jos kyse onkin aluksi rajojen määrittelystä ja tunnustelusta. Yhdysvaltain sisällissota on luonut kaunoja. Palkkionmetsästäjillä on kiikarissa tilipäivä. Pihalle ei kärsi mennä, joten tietty kohteliaisuus on tarpeen. Kun jotakin lopultakin tapahtui, ensireaktiossani oli ripaus pettymystä tai hyppysellinen hätää. Tunnelma oli kehittynyt niin kutkuttavaksi, että tahdoin leffan kestävän 10 tuntia ja ottavan kaiken irti kaikista hahmoista. Etenevä tarina on tarina, joka aikoo päättyä, herramunjee!

Lajityyppi on mysteerijännäri, kuten tarinoissa, joissa hovimestari on syyllinen. Mystistä on jo se, mistä leffa kertoo. Aluksi palkkionmetsästäjä suostuu jakamaan vankkurit kollegan kanssa. Samuel L. Jacksonin näyttelemä tarkkanäköinen ja laskelmoiva mies kuljettaa ruumiita. Kurt Russellin näköinen järjestelmällinen ja itsepäinen karpaasi hoitaa asiakkaansa hirteen. Herrat ovat syöttejä sankaria etsivälle katsojalle, mutta jo varhain Jacksonin menneisyydestä paljastuu synkkiä piirteitä ja samaan aikaan Russell nauttii naisvangin pieksemisestä. Virnistelevän nartun puolelle on yhtä loogista asettua. Peräti viisi vastaavaa hahmoa on esittelemättä? Tuo ajatus on nautinto, vaikkei se täysin paikkaansa pitäisi.

Mökin omistajaa tuuraa meksikolainen jörö. Nurkassa vihkoon kynäilee vähäpuheinen lehmipoika. Takan äärellä lämmittelee käpy, joka tunnistetaan konfederaation kenraaliksi. Sattumalta paikalla ovat myös ne herrat, joita palkkionmetsästäjät ovat matkalla tapaamaan: pyöveli ja uusi sheriffi. Pyöveli on charmikas, jos provosoivan keikarimainen supliikkimies, ja sheriffi hieman sisäsiittoisen tuoksuinen moottoriturpa. Maineikas tosimies Russell on todennäköisimmin se, mikä hän vaikuttaa olevan, joten samaistukaamme häneen, kun hän koettaa sisäistää asetelman.

Vain pari seikkaa tässä synkässä, kyynisessä, väkivaltaisessa ja vastenmielisessä tekeleessä vihjaavat, että sillä on jotain merkitystä muulle yhteiskunnalle, mitä mökissä tapahtuu. Etäännyttävänä en teosta pitänyt, sillä ryökäleiden karisma ja moraalittomuus on viettelevää ja haastavaa. On palkitsevaa tuntea sympatiaa erinäisiä perkeleitä kohtaan ja muuttaa mielensä. Tarina olisi mahdollista kertoa alle kahdessa tunnissa, mutta käänteet eivät ole likimainkaan yhtä arvokkaita kuin tunnelma.

Suomeen saapuneesta digitaalisesta eli valtavirran versiosta on leikattu minuutteja, koska meillä pulliaisilla ei ole kärsivällisyyttä, ja totta tosiaan, löysin lisääkin läskiä. Sisältöä olisin ahminut sen 10 tuntia, mutta nostelin kulmia repliikeille, jotka toistivat jo sanotun asian tai muun itsestäänselvyyden. Täyspitkään versioon kuuluu myös väliaika. On selvää, missä välissä katsojan on tarkoitus pohtia vessassa ensimmäistä puoliskoa, sillä kerronnallinen temppuilu tauon jälkeen on hieman väkinäistä, kun yrität katsoa tarinan yhteen putkeen Pepsit suolessa.

Tarantino soittaa uutta ja vanhaa musiikkia arvostamaltaan legendalta Ennio Morriconelta ja käyttää kameraa kolmen Oscarin Robert Richardsonin kanssa. Mökit eivät juuri mielenkiintoisemmiksi muutu. Se huomio tekee nöyräksi, että Tarantino kykenee ensiluokkaisen iskevään kuvakerrontaan, mutta on ensisijaisesti kirjoittaja, jonka eläköitymispuheet ("enää pari leffaa") koskevat "vain" ohjaajan hommaa.




V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Kunnon dinosaurus... David Bowie - Blacks... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (9 viestiä)

pfsdjpifsdjpi

13.01.2016 klo 21.10 4 tykkää tästä

Pepsit suolessa? Mitä se JP oikein tekee teatterissa? Vai lisätodistelipsahdus ettei ole tältä planeetalta?

Muuten oli taas harvinaisen selkeää tekstiä. Jo siihen pitää olla tyytyväinen. Leffaa ei kannata kommentoida
lainaa
X-Mies

13.01.2016 klo 23.42 10 tykkää tästä

Todella tylsä tekeke. Tarantinon huonoimpia elokuvia. Liian pitkään, kun suoltaa (yli 3 tuntia!) niin ei hyvä tule.
Ei missään nimessä 4.5 tähden arvoinen suoritus.
lainaa
asd

14.01.2016 klo 09.08 3 tykkää tästä

Pitääpä käydä katsomassa. Elokuva alkaa kuulemma todella hitaasti. Hieno arvostelu JP.
lainaa
das

14.01.2016 klo 13.53 6 tykkää tästä

Taas näitä Tarantinon neekeri-länkkäreitä?
lainaa
ugh

14.01.2016 klo 13.57 3 tykkää tästä

Onko tämä taas niitä elokuvia joiden näyttelijät ovat pelkästään niitä tähtikaartiston näyttelijöitä? Se syö mielestäni tehon elokuvalta.
lainaa
Herbertz

14.01.2016 klo 15.06 15 tykkää tästä

X-Mies kirjoitti:
Todella tylsä tekeke. Tarantinon huonoimpia elokuvia. Liian pitkään, kun suoltaa (yli 3 tuntia!) niin ei hyvä tule.
Ei missään nimessä 4.5 tähden arvoinen suoritus.

Se iso viisari on tunteja ja pieni minuutteja, kantsii opetella
lainaa
iuhyqwe

15.01.2016 klo 14.01 7 tykkää tästä

das kirjoitti:
Taas näitä Tarantinon neekeri-länkkäreitä?


Mukana oli myös loistava läppä, missä musta mies pyytää valkoihoista imemään hänen mustaa, isoa... Joten luonnollisesti oletin JP:n tästä tykkäävän.

Tarantinolle myös maistuu BBC ja jalkafetissi.
lainaa
K-mikko

17.01.2016 klo 14.23 4 tykkää tästä

Tähdet menny tässä kyllä todella yläkanttiin. Kenties Tarantino fanboy vois antaa noin korkean arvosanan. Tosin veikkaan että hekään eivät ole tyytyväisiä. Elokuva on yhdistelmä Reservoir Dogsia ja Django Unchainedia. Mutta ei hyvällä tavalla.
Toivotaan että T löytää seuraavaan leffaansa jonkun uuden aiheen.
lainaa
kaksikauttaviisi

30.01.2016 klo 12.37

Jari Tapani Peltonen on tyypillinen sokea Tarantino-fanipoika, jolla ei ole minkään sortin kriittistä arviointikykyä.
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova