David Bowie: No Plan EP

Erkki Mervaala

15.01.2017 klo 13.00 | Luettu: 4081 kertaa | Teksti: Erkki Mervaala


Vajaa viikko sitten tuli kuluneeksi vuosi David Bowien kuolemasta. Läksiäislahjaksi maailmalle hän jätti viimeisen albuminsa Blackstar. Bowien 70-vuotispäivänä julkaistiin tuon albumin sessioissa äänitetyistä, mutta pois Blackstarilta jätetyistä kappaleista koottu EP No Plan. Kappaleet julkaistiin jo aiemmin syksyllä osana Lazarus-musikaalin soundtrackia, mutta mikäli Bowie-fani ei halua kuunnella keskinkertaisen kliseisiä musikaalitulkintoja Changesista ja Life on Marsista, tämä EP on parempi lähde Bowien viimeisiin säveliin.

EP sisältää kolme ”uutta” kappaletta ja musikaalin nimikkokappaleen Lazarus. En ymmärrä, miksi EP haluttiin aloittaa jo kaikkien tuntemalla albumiversiolla Lazaruksesta. Syy lienee juuri musikaalissa, mutta silti siitä tulee sellainen olo, että se on mukana vain muistuttamassa muidenkin kappaleiden olevan Blackstarin sessioista. Uusi kolmikko ei tarvitsisi erikseen Blackstar-lainaa välittääkseen Bowien viimeisen viestin magiaa.



Uudet kappaleet sekä kuulostavat että eivät kuulosta Blackstarilta. Yksikään ei voisi korvata Blackstarin kappaleita, mutta vastinpareja löytyy. Ensimmäinen uusista kappaleista No Plan kuulostaa hämmentävän paljon OK Computer -aikakauden Radioheadilta, ja vasta lopun korvia hivelevät saksofonit tuovat mieleen Blackstarin.

Hitaasti etenevässä, kauniissa balladissaan Bowie kuvailee rajan takaa "täällä ei ole musiikkia, eksyn äänten virtaan". Nimikkokappale on julkaisun hienoin, ja sitä varten julkaistu Tom Hingstonin ohjaama musiikkivideo on yksinkertaisuudessaan hieman kyyneleitä kerjäävä jäähyväismatka avaruuteen lentävälle miehelle tähdistä.

Killing a Little Timessa Bowie kohtaa progemetallin elementeillä maustetun raskaan rockin monimutkaisine rumpu- ja kitarakuvioineen. Jason Lindnerin kilistelevä pianokoristelu tuo hyvin hetkellisesti mieleen Mike Garsonin osuudet Bowien tuotannossa. Aggressiivinen kappale olisi saanut kasvaa pidemmäksikin samaan tapaan kuin Sue (Or In a Season of Crime). Bowie esittää hiipuvaa laulajaa, jolla on "kourallinen lauluja laulettavaksi, sieluusi pistettäväksi, kusettaakseen sinua".



Rokkaava päätöskappale When I Met You on Bowien viimeinen rakkauslaulu. Kyseessä on koko Blackstar-sessioiden suoraviivaisin ja siksi myös joukossaan erottuva poppailu, jolla on selvät sukulaissuhteet Reality-albumiin ja kauemmas 1970-luvun lopun hittiin Boys Keep Swinging. Mielenkiintoisen kappaleesta tekee häiriintyneen jakomielinen lauluraidan tuplaus, joka tuntuu aluksi vimmaiselta kakofonialta oikeassa kaiuttimessa.

No Plan sisältää Bowien viimeiset äänitykset. Kappaleet tehtiin ensisijaisesti Lazarus-musikaalia varten, ja sen kuulee verraten hillityn kunnianhimoisissa sovituksissa. Revittely ei pääse missään vaiheessa alkamaan, ja molemmat Killing a Little Time ja When I Met You päättyvät vähän turhan äkisti. No Plan on oiva kylkiäinen Blackstarille, mutta se ei nouse albumin tasolle nimikkokappaletta lukuun ottamatta.


V2.fi | Erkki Mervaala
< Re-Armed - The Era ... Live by Night... >
Keskustele aiheesta
87957

Keskustelut (4 viestiä)

Radikus

Rekisteröitynyt 10.04.2007

16.01.2017 klo 09.31 1 tykkää tästä

Toivottavasti tästä tulee vaikka Record Store Daynä fyysinen painos vinyylinä.
iNdo

Rekisteröitynyt 30.01.2012

19.01.2017 klo 14.02

Vinyyli on vielä kuolleempi kuin Bowie.
RandomSwinger

20.01.2017 klo 23.44 3 tykkää tästä

iNdo kirjoitti:
Vinyyli on vielä kuolleempi kuin Bowie.


Terveisin INdo 18wee "kuuntelen mielellää räppiä ja muuta jytämusaa missä millään muulla ei oo mitään väliä kuha on vitusti bassoa ja perseet heiluu".
Radikus

Rekisteröitynyt 10.04.2007

24.01.2017 klo 12.41

iNdo kirjoitti:
Vinyyli on vielä kuolleempi kuin Bowie.


Vinyylimyynti vaan kasvaa samalla kun CD-myynti laskee.

Liittyviä artikkeleita

V2.fi 10 vuotta - tule mukaan!
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova