Tuorein sisältö

King Arthur: Legend of the Sword

Ensi-ilta: 10.05.2017
Genre: Fantasia, Seikkailu, Toiminta
Ikäraja: 12
Jari Tapani Peltonen

10.05.2017 klo 23.00 | Luettu: 16838 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

On pirun hyvä, että tiedämme jo perusteet pyöreän pöydän ritareista ja lampien oudoista lyyleistä, joiden toimittamat miekat toimivat valtioiden kulmakivinä. Kun uusi Arthur vartoo kohtalonsa täyttymistä, hän saa tietää, ettei hän voi mennä mökö-mökömaahan. Minne? Miksei? Nyt hän on siellä. Voi ei, jättiläishirviöitä! Ne ovat vitsi. Arthur on täyttänyt tavoitteensa. Miten niin on? Minkä tavoitteen? En tiedä, mutta hän näkee taas videopelimäisen vision, jossa kipinät rätisevät ja miekat hehkuvat. Visio ei ole käsittämätön, vaan se selittää aiemman käsittämättömän vision. Näin toimii ohjaaja Guy Ritchien ensimmäinen ja viimeinen keskiaikafantasia.

Itseään kunnioittava maisteri keksisi helposti perustelut yhden tähden arvosanalle. Leffa on sekava ja pääpiirtein tylsä. Toisaalta olisi ihme, jos Ritchien fanit eivät saisi tästä mitään irti. Miehen anarkistinen ja kujeileva tyyli tukee parhaiten pieniä rikoskomedioita, mutta mauste se on. Fantasiat hakevat usein jämäkkyyttä pompöösibriteillä, jotka lausuvat "you have insulted my honor, dear sir". Ritchie hallitsee sen toisen, yhtä rikkaan tyylin, jossa pubijuntit ärähtävät "I don't need this bollocks, mate". Kun katu-uskottavuutta pääsee kehittymään, siirtymä joukkokohtaukseen tai Skeletor-meininkiin saattaa kutkuttaa. Niitä tyylejä Ritchie ei hallitse, joten tunnelmat lässähtävät pian entisten kolamainostajien sieluttomalle tasolle. Kun se pöytä lopulta nähdään, Ritchie traagisen selkeästi jää "it's a bloody furniture, mate" -mielentilaan, vaikka legendan perusidea sallisi sankareiden kehittyä tyylikkäästi junteista ritareiksi. Pöytä on pyöreä, koska paikallaolijat ovat tasa-arvoisia - kuten pubeissa.

Enimmän aikaa Ritchie selittelee mitä tapahtui muinoin tai tapahtuu seuraavaksi. Vaikka kaikki tämä kuvitetaan, selittely on selittelyä: kerronta pirstaloituu, hahmojen ja suhteiden kehitys mukaanlaskien. Jos et putoa kärryiltä koskaan, vaikket ole huulen pärisyttäjä, minulla on nuoruusiän dementia. Himmeässä johdannossa Eric Bana on Englannin kunkku. Velhot ja metsäläiset hyökkäävät kerrostalon kokoisilla norsuilla, mutta niiden silmävalot sammuvat, joten Bana voitti, joten hän teleporttailee sinne sun tänne ja nyt hän onkin hävinnyt. Jude Law näyttelee hänen veljeään, jota itkettää, mutta hän onkin roisto, eli uusi, paha kuningas. Kuten mainittua, osa puuttuvista palasista tarjotaan myöhemmin. Tärkeitä ja arkisia kohtauksia siirrellään fiilispohjalta. Kun Arthur saa uusia matkatovereita, mitä hän murjaisee aluksi? Näet sen matkan lopuksi.

Niin juu: Arthur on Banan poika. Aikuisena Arthur vetäisee isin miekan kivestä, todistaen monarkian olevan syvältä Jeesuksesta. Johdantoa seuraava montaasi esittää sekunnin pätkissä, kuinka pahuutta paennut piltti-Arthur varttuu kunnialliseksi katurotaksi. Hämmennykseni kasvoi vielä hetken, mutta montaasi on pärisevän energinen ja olin sen päätyttyä kiinnostuneempi jatkosta kuin ranteiden viiltelystä. Charlie Hunnam on kelpo Arthur. Hänellä on vitsikkään ryökäleen karismaa, lihaksissa on lihaksia ja asiaankuuluvaa jalopiirteisyyttä löytyy. Kun Ritchie malttaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, on helppo nähdä toiseen todellisuuteen, jossa häntä ei potkita palleihin tulevan viikon ajan. Nautin myöhäisestä takaa-ajokohtauksesta, jossa kiihkoillaan ilman kertojien virnistelyä. Juonta en enää seurannut ja muutamia olennaisia sivuhahmoja en muistanut nähneeni, mutta apinan vaistoihin liike-energia vetoaa.

Jokainen hirviökohtaus herättää kysymyksen "miksi". Ensimmäisen jälkeen tuumit, että leffa tahtoi asettaa panokset eeppisiksi, mutta se oli isoin kohtaus. Viimeisen pedon iskiessä näyttelijöillä ei ole ymmärrystä siitä, mitä tapahtuu ja miksi juoni ratkeaa itsestään. Satuilisin kernaasti, että motivoitunut katsoja löytää Ritchien impressionistisesta kaaoksesta kaikki olennaiset elementit, mutta en käytännössä tuntenut mitään yhdenkään käänteen aikana, tai edes aistinut, minkälaisen maailman kohtalo on vaakalaudalla ja miksi; miksi todella. Niin paljon kuin tahdoinkin pitää mudassa karjuvasta pubikuningas Hunnamista, leffa ei luo hahmoja, jotka reagoivat yhtenäisellä logiikalla kaikkeen sisältöön. Arvosanan on oltava varoitus, vaikka tahtoisin antaa bonusta persoonallisuudesta tai säälistä.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< The Lure... Imperium... >

Keskustelut (9 viestiä)

Alijohtaja

11.05.2017 klo 06.49 2 tykkää tästä

Täsä oli David Beckham uh ah. Tukkajumala keskiajan kaijuissa saatana.
lainaa
Jii

11.05.2017 klo 12.44 7 tykkää tästä

Jäi muuten viimeiseksi Peltosen arvosteluksi jonka luin.
Arvostelun tarkoitus ei liene ole kertoa koko juonta alusta loppuun kaikkine twisteineen ilman minkäänlaista spoilerivaroitusta, vaan arvioida elokuvan onnistuminen kokonaisuudessaan, esimerkiksi jaettuna osioihin näyttelijätyöstä, efekteistä, käsikirjoutuksesta jne.

Jos tarkoituksena on vain kirjoittaa raamatun mittaista pakinaa omista fiiliksistä muka-hauskoilla letkautuksilla jotka naurattavat luultavasti vain kirjoittajaa itseään, homma kannattaa jättää ammattilaisten, kuten esimerkiksi Pertti Jarlan hoidettavaksi.

lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

11.05.2017 klo 14.31 13 tykkää tästä

Jii kirjoitti:
Jäi muuten viimeiseksi Peltosen arvosteluksi jonka luin.
Arvostelun tarkoitus ei liene ole kertoa koko juonta alusta loppuun kaikkine twisteineen ilman minkäänlaista spoilerivaroitusta, vaan arvioida elokuvan onnistuminen kokonaisuudessaan, esimerkiksi jaettuna osioihin näyttelijätyöstä, efekteistä, käsikirjoutuksesta jne.

Jos tarkoituksena on vain kirjoittaa raamatun mittaista pakinaa omista fiiliksistä muka-hauskoilla letkautuksilla jotka naurattavat luultavasti vain kirjoittajaa itseään, homma kannattaa jättää ammattilaisten, kuten esimerkiksi Pertti Jarlan hoidettavaksi.


A. Leffan perusidea on vanhan toisto.
B. Arvostelu ei kerro "koko juonta alusta loppuun kaikkine twisteineen".
C. Höpisin viikko sitten, että lähinnä se harmittaa, jos kukaan ei tekstejä lue, joten sattumaltako tylytyksesi keksit?
D. Ilahdun, kun joku viittaa tekemisiini. Viharakkaussuhde on suhde. Se pitää paikkansa, että kirjoitan usein "raamatun mittaista pakinaa omista fiiliksistä", mutta tämä teksti selvästikään ei ole yksi niistä.
E. Jos uusi lukija on silti samaa mieltä siitä, että tämä teksti on mukahauska pakina omista fiiliksistä: https://www.youtube.com/watch?v=lKfupO4ZzPs
lainaa
Peter

12.05.2017 klo 21.19

Miksi Jari Tapsa poistelet kommentteja?
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

12.05.2017 klo 22.15 5 tykkää tästä

Käytin yli puoli tuntia perusteluihin, mutta joskus "raamatun mittaista pakinaa omista fiiliksistä muka-hauskoilla letkautuksilla" ei ole kiva julkaista. Lisäksi tahdoin testata, tuleeko järjestyksessä toinen "lähden ikuisiksi ajoiksi" -lukija ulisemaan, kun hänen lähtöilmoituksensa poistettiin.

Lyhyesti: väsyttää. Olipa "muka ja teko" -sanojen käyttö mitä hyvänsä, se on samalla onnistunut trollaus, koska olen vilpitön ja nuo sanat syyttävät valehtelijaksi. Yksi "nyt lähden, senkin muka- ja tekopaskiainen" -viesti on poistettu. Jos viestisi katoaa tulevaisuudessa, niin yritän vain sanoa, että haista vittu. Pääsääntöisesti luen tekstini uudestaan aina kun joku esittää negatiivisen mielipiteen, mutta "muka ja teko" -allergia iski nyt.
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

13.05.2017 klo 10.20 5 tykkää tästä

Toinenkin "Peter"-viesti on poistettu. Muuta ei ole, ei vuosiin, ei vielä. Huumorintajumme ei kohtaa. Herra trolli tosiaan ilmoitti lähtevänsä tekomeiningin vuoksi aivan kuten "Jii", mutta on sen jälkeen klikannut arvostelua vähintään kaksi kertaa ymmärtämättä vaihtaa nimimerkkiä. Uusi-Seelanti aikoo tappaa kaikki rotat, kärpät ja kettukusut, minä vain kiveksiini tarrautuneet.
lainaa
Spoilme

14.05.2017 klo 20.10 1 tykkää tästä

Yleensä JP:n nokkela sanailu ottaa kupoliin VAIN kun herra on erimieltä kanssani ;)

Mutta, vaikka hänen kirjoituksiaan onkin todella ilo lukea, ja osa jutuista vilpittömästi oivaltavia ja teräviä, niin kieltämättä luen arvostelut mielummin vasta elokuvan nähtyäni. Mies spoilalee elokuvien tapahtumia aikas lahjakkaasti. Toki spoilereiden "isous" on aina suhteellista, ja lukijallakin on mielestäni vastuu olla hereillä niitä välttäessään.
lainaa
Fartmaster

14.05.2017 klo 20.12 2 tykkää tästä

Onko sama Peter joka oli Axl Smithin mielikuvitusystävä?
lainaa
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

14.05.2017 klo 20.26 3 tykkää tästä

Fartmaster kirjoitti:
Onko sama Peter joka oli Axl Smithin mielikuvitusystävä?


Sehän joi itsensä hengiltä.
lainaa

Kirjoita kommentti




V2.fi joulukisat 2024
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova