Tuorein sisältö

Lohikäärmeprinssi - 1. kausi

Ensi-ilta: 14.09.2018
Genre: Animaatio, Fantasia, Lasten, Seikkailu, TV-sarja
Ikäraja: 7
Jari Tapani Peltonen

17.09.2018 klo 13.00 | Luettu: 4316 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen


Lohikäärme oli kurko valopallofantasiassa, joten kun ihmiset perkasivat sen ja tekivät omeletin, haltioilla kiehui entistä pahemmin yli. Kuusellaiset koettavat kuuvoimiensa päristessä murhata ihmiskuninkaan, mutta yksi tuntee empatiaa ihmisiä kohtaan ja pari askelta sivuun eksyttyään oppii, että lohikäärmeprinssin muna onkin ehjä. Kaksi nuorta ihmisprinssiä ovat samoilla linjoilla siitä, että J.R.R. Tolkien on rasistinen nationalisti, joten he ja haltianeito päättävät toimittaa munan takaisin ja lopettaa sodat sotimatta. Molemmat kansat ovat tehneet virheitä. Ei ole örkkejä tai Skeletoria. Kaikki aikuiset ovat vastustajia ihmisten maille sijoittuvalla kaudella, koska kaikki pillastuvat haltian nähdessään, mutta sarja tekee parhaansa inttääkseen, että tyypeillä on tasoja. Kun yksi setä temppuilee arveluttavasti, jyrkän mielipiteen torppaa epäsuorasti hänen tyttärensä, joka on fanipohjan väärti koominen keventelijä.

Jos Papillon olisi liihottanut lehdistönäytökseen, saman päivän Lohikäärmeprinssi olisi unohtunut rästityölistalle Avatar: The Last Airbenderin loppujen kausien perään. Netflix-animaatio on Airbenderin tavoin kaikenikäisille sopiva seikkailu ja sen takana on Airbender-nimi. Animea imitoidaan nyt alhaisen kuvataajuuden tietokoneanimaatiolla, kuten tökkivät Lego-leffat imitoivat stop-motionia. Ei ole käsinpiirrettyä kasvoanimaatiota uskonnollisempaa elämystä, mutta keskitasoinen anime on vain suunaukomista, ja verrattuna siihen, Shrekiin ja BoJack Horsemaniin tyyli on niin nätti ja luonteva, että silmäni kostuivat toisinaan ilman kerronnallista syytä. Vaikka uskon, että kuvia pitää olla niin monta per sekunti kuin James Cameron sanoo, "tarkoituksellinen huonous" tulee aina olemaan työkalu ja Lohikäärmeprinssi manipuloi aivojani oivasti.

Joutavan ensimmäisen jakson jälkeen itsehillintä ja vivahteet alkavat tuottaa hedelmää. Nörtähtävä prinssi Callum ei esitä musikaalinumeroa autistien oikeuksien puolesta, vaan hän on omaa päätä käyttävä perusjamppa, joka oivaltaa olevansa enemmän magiaan kuin miekkailuun kallellaan. Rasavillihkö prinssi Ezran ei häslää seikkaillessaan, vaikka nuoruus näkyy reaktioiden välittömyydessä. Haltia Rayla ei ole sarkastinen siinä mielessä, että sarkasmiruudussa olisi raksi, mutta hän on kolmikon vanhin ja fyysisesti kyvykkäin, joten sarkasmi tulee luonnostaan valikoiduissa tilanteissa. Kukin on vilpitön idealisti hyppysellisellä särmää. He ja muut koettavat toisinaan olla hauskoja tarinan sisällä, eli siten, että juttuja saa pitää huonoina, koska hekin pitävät. Prinssien sammakkobulldoggi möllöttää passiivisaggressiivisesti, joten myös aikuisten näkökulma on läsnä. Lopputulos on huvittava ja hellyyttävä, ensisijaisesti miellyttävä.

Yli-ikäisen hermoloma saattaa olla hyvinkin jännittävä oikeanikäiselle. Kuolemia ja verta käsitellään Disneyn tyylillä ja ainoa moite on se, että alkupuolella signaalit menevät hieman sekaisin: jätetäänkö jotakin näyttämättä hyvän maun vai mysteerin vuoksi? Vastaavasti hahmot ja säännöt, kuten taikuuden vaatimat valmistelut, esitellään harkitulla rytmillä pienin poikkeuksin: kausi tuntuu loppumetreillä tahtovan saavuuttaa hitusen enemmän, kuin se kunnialla alusti. Haltialla on kädessään nauha, joka puristaa käden kuolioon, ellei hän täytä valaansa ja surmaa prinssiä. Idea korostaa liikuttavasti hänen valintansa merkitystä vaiheessa, jossa hän ei ole omien sotaulinaa kuulemassa. Vaikkei sarja ainakaan vielä lähentele Bambin äiti posahtaa -tyylistä traumatisoivaa kerrontaa, se liikutti. Vilpittömyys ja panokset eivät ole tässä tasapainossa He-Manissa eivätkä Game of Thronesissa ja välimuoto luultavimmin palvelee, jos esim. traileri tarpeita herättää.

Airbenderin polulla selvästi jatketaan, mutta tarkempaa vertailua en kehtaisi tehdä. Yksi laaja totuus on se, että tämä satu eteenpäinkävelystä on läpeensä kliseinen verrattuna fantasioihin, jotka tahtoisin nähdä, tai edes unissani kunnolla kuvitella, mutta annan enemmän painoa sille, että sarja on erinomaisen laadukas verrattuna kaikkiin lapsena näkemiini miekka & magia -fantasioihin. Piirrosleffat ehtivät hyvin antaa ydinporukalle saman määrän vivahteita kuin tämä 9 jakson kausi, mutta on tarinan ja tyylin voimalla jyllääviä klassikoita ja aikuistenkin kamaa, joilta se unohtuu. Kausi ei ole Sormuksen ritarit, mutta hahmoja ja potentiaalia ajatellen kausi on hieman kuin Sormuksen ritarien pidennetyn version ensimmäinen DVD.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< The Predator... Missä on Emily?... >

Keskustelut (1 viestiä)

Murrer

17.09.2018 klo 15.36 2 tykkää tästä

Tässä on myös suomalaista kädenjälkeä, sillä ainakin osa taustoista on tehnyt suomalainen kaveri.

Kirjoita kommentti



Muita tekstejä tältä kirjoittajalta

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova