Okja

Ensi-ilta: 28.06.2017
Genre: Draama, Komedia, Sci-fi, Seikkailu, Trilleri
Ikäraja: Ei tiedossa
Jari Tapani Peltonen

13.08.2017 klo 23.00 | Luettu: 3301 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Okja on virtahepomainen mutanttipossu, jonka olemuksessa on paitsi lempeyttä ja viisautta, myös hupaisaa neuroottisuutta. Otus on notkeahko, mutta se vaikuttaa tiedostavan, ettei sen painoluokassa sovi innostua koiruuksista. Jos fotorealismiin ei ylletä, ympäristön kanssa Okja vuorovaikuttaa niin uskottavasti, että sen reagointi valaistukseen menee läpi lajin ominaisuutena. Okja on jalostettu grillattavaksi. Paha korporaatio ei silti peittele sen sympaattisuutta: oletan, että useimmat lukijatkin vetäisivät kernaammin possua kuin hirveitä toukkia tai geneettisesti manipuloitua paiseörkkiä. Eläimiä taktisesti inhimillisemmän animaatio-otuksen kanssa kuitenkin hengaillaan tovi. Kun lopputekstit rullaavat, muista toinen suositukseni: Yhteishyvän nyhtökaura-Stroganof.

Netflixin tuotanto on "aikuisten lastenelokuva" tai "näytelty animaatio", jossa teemat ovat kärjistettyjä, vaan eivät vesitettyjä. Alkupuoli on perheystävällinen. Okja on kasvanut Etelä-Korean vuoristomaisemissa Mija-tytön kanssa. Eron hetki koittaa, kun Okja voittaa firmansa kilpailun. Mija ei tätä hyväksy. Pelastusyritys on nautinnollisinta kokemaani elokuvataidetta sitten Paul Danon tähdittämän Swiss Army Manin, joten koin näkeväni enkelin, kun tunnistin Danon silmät vasemmistoterroristin naamion takaa. Terroristit tietävät, mikä on koko totuus, joten heistä on yksinkertaiselle maalaistytölle hyötyä ja haittaa. Kohellus on upeasti kuvattua ja täynnä visuaalisia ja kerronnallisia jekkuja, joista yksi on se, että nämä vegaanivasurit hokevat vastustavansa kaikkea väkivaltaa käyttäytyessään väkivaltaisesti.

Elokuva pilkkaa lähes kaikkia, mutta se myös kunnioittaa useimpien ihmisarvoa. En usko monen olevan samaa mieltä tästä, mutta yksi vuoden ilahduttavimmista hahmoista on Mijan isoisä. Tyhmä äijäpaha tahtoo tytön parasta kuten vanhukset yleensäkin, mutta hän ei ole automaattisesti oikeassa tai katumukseen kykeneväinen kuten Disney-versio olisi. Käsikirjoitus ei maistu hänen ja Miran vuorovaikutuksessa, joten sukulaisuussuhteiden kaunis tragikoomisuus tulee esille liikuttavasti. Jenkkilän bisnespellet ovat toista ääripäätä eli sketsimäisiä. Tilda Swintonin näyttelemä pomo puhuu jopa lehdistötilaisuuksissa siitä, minkälaisia psykopaatteja hänen edeltäjänsä olivat, koska hän vilpittömästi, omasta näkökulmastaan pyrkii parempaan.

Huumorintaju on hyvin aasialaista. Leffa on kuin anime, jossa hahmoilla on kasvot. Jake Gyllenhaal on selkein osoitus tästä eläimiä rakastavana, mutta korruptoituneena viiksivalluna, joka kehonkieltä ja raita- ja havaijipaitoja myöten vaikuttaa aasialaisen käsitykseltä amerikkalaisesta luuserista. Swintonin firma on vetänyt sammuneen tähden mukanaan moraalittomuuden suohon, mikä on hauskaa ja aidosti surullista monen seikan tavoin. Ristiriidat ovat suuria ja jälkimmäisellä puoliskolla kyseenalaistin mielipiteeni tasapainon täydellisyydestä. Lapsen ja eläimen söpöilystä merkityksensä saava vauhtikohellus vaatii ohjaajalta eri asioita kuin loppuvaiheen selittelyt ja juonittelut, ja vaikka pidin kaikesta, puunaamana pistän merkille sen, milloin tunnereaktioni ovat ylitsevuotavan visuaalisia ja milloin eivät. Sanoman alleviivaaminen tylysti - ja meidän vegaaniterroristien näkökulmasta realistisesti - pelastaa kurssin, kun sinänsä hilpeä Tilda tekohampaineen on saanut kohtauksen tai kaksi liikaa.

Vastustan kahta sekuntia. Kalastus lienee olevinaan luonnonmukaista lihansyöntiä. Näyttää kuitenkin siltä, että Mija antaa kalan tukehtua omaan tahtiin, onhan se vain kala. Kaksinaismoralismia! Ei todella: Mija ei ole esikuva ja me kaikki olemme riistäjiä, paitsi anarkisteista yksi, joka ei syö vihanneksiakaan. Intohimoinen saarnaaminen ja tarkkanäköinen iva ovat yhteensopivia ominaisuuksia, mutta mestarillista on se, kun yhdistäjä ei syyllisty ylimielisyyteen, vaan säilyttää kirkassilmäisyyden. On hienoa, jos Okja löytää suuremman yleisön Netflixissä kuin ohjaaja Bong Joon-hon edellinen työ Snowpiercer löysi teattereista, jonne nämä leffat sinänsä kuuluvat. Onko mahdollista tehdä tuosta lauseesta hauska ja kettuileva siten, etten kuulosta elitistiltä, vaikken erikseen itseäni alentaisi? Mietin asiaa noin tunnin tuloksetta, joten Bongin cocktail teki vaikutuksen teoreettisellakin tasolla.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Annabelle: Creation... Naked... >

Keskustelut (3 viestiä)

mz-412

Rekisteröitynyt 22.11.2008

15.08.2017 klo 18.25 1 tykkää tästä

Ei,ei ja ei. Siis 5/5?! huh, samaa budia tänne myös :)
Juuh

15.08.2017 klo 21.27 3 tykkää tästä

Ruma CGI-possu 5/5
kurmelitsa

21.08.2017 klo 00.47

Yleensä tykkään lasten elokuvista, mutta tämä oli kuraa.
Teennäinen hippo roadmovie.
Netflix tuottaa huonoja leffoja.

Kirjoita kommentti

99646

V2.fi:n joulukisa - Voittaja joka päivä!
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova