Kaksikin astetta lisää hellettä niin kuolen, toivottavasti. The Fantastic Four: First Stepsin 3D-näytös kiinnosti, mutten takuulla kävele keskustaan. Meillä on jo Fansastic Fuor kotona:


Madame Web on viime vuoden "virallisesti huonoin elokuva". Väite lupaa liikaa, jos tahdomme nauraa. Ymmärrän leffan tavoitteet, joten en voi puhista järjettömyydelle, mutta leffa on niin kuiva, etten voi sotia rahvaan mielipiteitä vastaan. Leffa höystää supersankarikliseitä kauhulogiikalla. Teknisesti se on "vain laskelmointivirhe", ettei supersankareita ja kauhua ole tarpeeksi.

Tietämäni Madame Web on sokea mummo pyörätuolissa ja ennustaja, joka avustaa Spider-Mania 90-luvun animaatiossa. Leffaa hän ei ansaitse, mutta ennustajista voi houria. Leffa kytkee kyvyn Spider-Manin hämähäkkivaistoon. Hämähäkin puremasta äijästä tulee paha Spider-Man, joka näkee painajaisia kohtalostaan ja jahtaa siksi viattomia estääkseen kohtalon. Ennen kuin matami syntyi, hänen äitiään puri hämis, joten (mm. Blade-loogikan mukaan) on selvää, että hän sai eri voimat: pelkän mutta vahvemman kyvyn ennustaa.

Aito Spider-Man Peter Parker ei ole syntynyt. Matami on sairaanhoitaja, jonka työkaveri on Ben-setä. Matami tapaa sattumalta myös kaikki tulevat Spider-Womanit, joita pahis jahtaa. Kätevyys kuuluu satuihin ennustuksista, ja sitähän lienee tarkoitus odottaa, että ennustukset loksahtavat raiteille, koska hahmot yrittävät reagoida niihin.

Jos keskitymme siihen, että leffa vaikuttaa uudelta alulta, se on idioottimaista, että puolet mytologiasta tapahtuu ennen päähenkilöä, mutta ei ratkaisevasti pöhkömpää kuin Smallvillen ja Gothamin myöhäiset kaudet ja muut yliastutut esiosat. On hölmöä, että viidakossa asuu Spider-Tarzan-heimo, joka tietää kuinka Spider-Maniksi ryhdytään, mutta sekään ei ole uutta verrattuna Spider-Man-sarjakuvien viidakkomytologiasaastaan, joka huterien muistikuvieni mukaan oli osasyy sille, miksi lopetin seurannan kauan sitten.

Toistelen tätä: huonot leffat ovat liian hyviä digitaalisella ajalla, kun pahimmat virheet voi korjata. Ei näistä ole kulttiklassikoiksi, vaikka muutama meemi luotaisiin. Muistutan, että "It's Morbin Time" -hokema piti keksimällä keksiä: sitä tai mitään vastaavaa ei sanota Morbius-leffassa. Tämä leffa on herättänyt hilpeyttä kankealla repliikillä "That man is Ezekiel Sims, he was in the Amazon with my mom when she was researching spiders right before she died", mutta se löytyy vain trailerista.

Dakota Johnsonin näyttelemä matami on lievästi nolo täysin tarkoituksella. Hän totuttelee ennustamiseen. Tulevien Spider-tyttöjen kanamaisuus ei järkytä teinisaippuasta tietoista. Yritteliäin ennustuksiin liittyvä editointi on huvittavaa, ja yhtä monen sekunnin ajan pummipahis näyttää pöllähtäneeltä. Se, miten pahis iskee ja miten ennustukset pelastavat sankarit, on kauhua ilman kauhua eli Final Destination -kamaa ilman Final Destinationin särmää. Joku hörähtää, kun kipinöivä toimintakohtaus haiskahtaa Pepsi-mainokselta, mutta kohtaus on laimea verrattuna Highlander: Endgamen kipinöivään JVC-mainokseen.

Et uskoisi siihen, jos Bruce Wayne keksisi ryhtyä hyväksi Batmaniksi, koska Batmummo nimeltä rouva Batt ja Batkummitädit ovat aina kertoneet tarinoita pahoista Batmaneista. Siinä mielessä tämä on vielä turhempi teos kuin Marvelin tv-sarjat, koska ne kytkeytyvät johonkin uskottavaan, mutta niitä tämä pitkälti muistuttaa.