Karjala takaisin vaikka talo kerrallaan? "Suomen Rambo" on "kohtuuden mies", joka ylittää Neuvostoliiton rajan protokollan mukaan noutaakseen takaisin vain omansa. Neukut ovat osuvampia vastustajia tällaiselle ukolle kuin viimekertaiset natsit, ja kodin kultaisuutta osataan korostaa liikuttavan vähäeleisesti. Enempää järkeä tässä ei ole vahingossakaan. Leffa on niin typerä, että aluksi toivoin leffan olevan villimpi tyyliin "Rambon tähdittämä Up - kohti korkeuksia". Kun leffa muuttui Väiski Vemmelsäären tähdittämäksi The Passion of the Christiksi, kyseenalaistin toiveenikin.

Käsikirjoituksen merkityksen rymistelylle huomaa, kun yksikään hahmo ei käyttäydy loogisesti edes eläimellisten vaistojen standardeilla (mitä ajattelin, koska varhainen kohtaus viittaa eläinten logiikkaan). Viimeksi Rampo kieltäytyi luovuttamasta kulta-aarretta roistoille. Kylkeen lyötiin määritelmä sisulle: jos toivokin kuolee, sisulla jatketaan. Nyt kun sama äijä kerjää ongelmia, sisu tuntuu viittaavan toiseen suomalaiseen ilmiöön, jossa änkyrä kiipeää perse edellä puuhun.

Sankari on yhä mykkä. Roistot valitettavasti jatkavat englanniksi. Leffa lässyttää, että yksi upseeri on pahin psykopaatti koskaan, mikä ei näy. Rampo päästetään maahan, mutta sitten puna-armeijan on jahdattava häntä, koska Rampo on kuulemma vielä kovempi tappokone kuin on mahdollista näyttää ja "tietenkin" legenda on tukahdutettava. Käytännössä pahikset ovat pahiksia koska he ovat. En nähnyt naapurisuhteemme ominaispiirteitä vaan 80-luvun jenkkikliseitä ripauksella rallienglantia. Sekin selitetään, että olisi fiksumpaa, jos Rampo jahtaisi upseeria, mutta kukaan ei kertonut sitä Rampolle.

"Kaveria ei jätetä", tuumi aito Rambo jatko-osissa. Nyt tönöä ei jätetä. Tai siis lautapinoa. Kuten vihjattua, funtsin alussa, että se voisi olla taidetta, jos sankari hilaisi autonsa lavalle kokonaisen talon, jossa hän voisi sitten ohimennen piipahtaa perhettä muistelemassa jopa kiihkeän takaa-ajon aikana. Kun sankarista tuli paskaksi silvottu Vemmelsääri ja upseeri vahvistettiin tarinan Elmeriksi, kaipailin lautoihin liittyviä "loogisia" temppuja, joten ehkä olen vaikea.

Liikkuva talo olisi kai isomman budjetin juttu. Arvostan taas sitä, mitä suhteellisen pienellä rahalla saadaan aikaan, varsinkin kun kaikki toiminta kytkeytyy ajoneuvoihin. Yritystä on, ja varsinkin jos ylilyöntejä ajattelee itsenäisinä hetkinä, onnistumisia on. Editoinnista en virallisesti nipota, mutta muistutan, että kun tarina ei nappaa ja kuvakerronta on kaikki kaikessa, nipottaminen on hyvin helppoa. Olin leffan kanssa eri mieltä "editoinnin" pääilmansuunnistakin eli siitä, miten raa'alla väkivallalla ja muulla provosoinnilla on tarkoitus rakentaa jännitteitä ja purkaa niitä. Leffan tyyli turruttaa.

Leffa on komedia selkeästi, mutta vitsiä en ilmeisesti ymmärtänyt. Edellistä osaa kiittelin siitä, ettei se myöntänyt olevansa komedia ylilyönneistä huolimatta, joten selkeys itsessään on ongelma, vaikka tämä toki on veteen piirretty viiva. Leffa on näkemisen arvoinen tilanteessa, jossa ykkönen on nähty kahdesti.