Vahvistan, etten hyväksy munattomia nudisteja, hidasta laiskiaista enkä kummisetää, jota ei saa pidättää, koska hän on niin siisti Kummisetä-viittaus. Surkeita nämä ykkösen sketsit eivät ole, mutta ne voitaisiin korvata sivulauseilla. Ne ovat kipu sydämessä, joka tahtoo nähdä ykkösen täysosumana (joka sen jälkeen tehty Beastars-anime on). Oli vahvoja ja kehittyviä hahmoja, oli vertauskuvalliset eläinsadut uudelle tasolle nostavaa maailmanrakennusta ja oli hauska ja nokkela kyttäjuoni. Heti kun jatko-osa lausui "Hopps ja Wilde", tahdoin nähdä 200 jaksoa kyttäsarjaa Hopps & Wilde. Tämä on onnellinen päivä - lukuunottamatta viittauksia vanhoihin sketseihin.

Sidotaan Robin Hood (1973) tähän ja tehdään tästä universumi? Se kostautuisi. Virallinen polku toimii. Rasismiteema laajenee luontevasti, joten tässä on tilaisuus luoda trilogia, jonka osat iskevät erikseen ja lujempaa yhdessä.

Useimmat ansat väistetään. Päähenkilöt ovat nyt heti rasismia vastaan. Korruptiosta johtuen he joutuvat toimimaan lain molemmilla puolilla, mikä ei tarkoita sitä, että leffa itse syyllistyisi rasismiin ja painottaisi ovelan ketun palaavan mukavuusalueelleen. Parin työsuhdetta varjostaa se, että pupu on onnistumisesta johtuen yhä innokkaampi suorittaja, mitä kettu sietää rennon sarkastisesti, kunnes ketun selviytymisvaisto käskee huolestua molempien puolesta. Leffa on parhaimmillaan, kun he purkavat kahdestaan suhdettaan ja salaliittoa villien takaa-ajojen aikana ja niiden välissä.

Paljastuu, että ykkönen oli kuin Frendit tai Suomi 80-luvulla. Hahmojen eroista kumpusi huikeasti sisältöä, joten mukaan ei olisi mitenkään mahtunut enempää! Jos Frendien jatko-osa Joey olisi sijoittunut Somaliaan, kurssi jatkuisikin yhtenäisenä. Eläinten kaupungissa asuu vain nisäkkäitä. Nyt kun kasveja ja lihaa syövät nisäkkäät tulevat juttuun paremmin, on aika huomioida, ettei ole tervettä kiljua hysteerisesti, jos slummeista karkaa kaupungin puolelle mustamamba tai muu matelija. Heilläkin on tunteet.

Kyttäjuoni selittää tilanteen ja löytää todelliset syylliset vertauskuvallisestikin. Saarnaava tai raskas leffa ei ole aidosti. Lapsille juoni on liikaa sillä perustelulla, että 5-vuotias mölötti, 10-vuotias höhötti ja kolmas sankari potki penkkiäni täsmälleen samaan aikaan, kun leffa oli dramaattisimmillaan. Vakuutan pillittäneeni leffan itsensä vuoksi.

Bonuksena leffa on niin romanttinen kuin se voi olla olematta sitä virallisesti. Kyse ei ole toiveajattelusta. Kyttäparin kemiat voitaisiin siirtää tällaisina heteromiehistä kertovaan elokuvaan, ellei silmää erikseen iskettäisi. On tunnetta. Fanit kiittävät ja jatkavat tästä. Kulttuuri on kehittynyt, sillä fanipornosta vitsailu on maneerini, mutta nyt on loogisempaa muistuttaa tekoälyllä luodusta lyhytelokuvasta, jossa Hopps & Wilde keskustelevat vakavasti abortista (uutinen). Siitä, että Disney kerjää fanifiktiota, oli puhetta jo ennen ykkösen ensi-iltaa, kun oli joraavia nahkapöksytiikereitä ja muuta. Nyt on mm. Fabio-hevonen ja tramp-stamp-virtahepo.

Kummisetä-viittauksen vitsi oli kai se, että iso jehu on tosi pieni. Hurraa. Jatko-osan lukemattomien viittausten ja puujalkavitsien joukkoon mahtuu myös aidosti onnistuneita leffaviittauksia. On väriä, energiaa, elämää. Kävin läpi mukavan kokoelman tunteita. Sivuhahmoihin liittyvästä materiaalista löytyy epämääräisyyksiä, ja typistämisen varaa saattaa olla saman verran kuin viimeksi, mutta juoni pakottaa hahmot pysymään liikkeessä, joten yksittäiset töyssyt ovat matalampia. Tämä ei ole niitä jatko-osia, jotka saavat edeltäjänsä näyttämään lämmittelyltä, mutta koin tämän olevan ehyempi jatko-osana kuin ykkönen on ykkösenä.

Nostan hattua myös ensimmäiselle mainokselle, joka moitteettomasti myy pinnallisimman tason "ilman pintaa" eli käyttämättä leffan todellista kuvastoa. Simppelissäkin sähläyksessä on tuoreutta, jos saliin eksyy tämän perusteella: