Millaisen Michael Jackson -elokuvan haluamme? Ehkä inspiroivan fiilistelyn, jossa suloisesta ja huippulahjakkaasta mustasta pojasta varttuu maailmankuulu, kaikkien rakastama, seksikäs, intialainen miesoletettu? Tämä on se. Tämän version vastustajille saattaisi kelvata dramatisoitu dokumentti, joka käy läpi kärkevimmät nousut ja laskut, jättäen niiden väliin tulkinnan varaa aiheen laajuuden varjolla. Olisi mahdollista tehdä myös juoruihin ja vitseihin perustuva elokuva, jossa Bubbles-apina ihmettelee isäntää, joka ironisen diilin paholaisen kanssa tehtyään muuttuu zombieksi, joka kuokkii mukuloita kunnes nenä putoaa.

Katsoisin "koko trilogian", joten hyväksyn "ensimmäisen osan". Toinen osa voi toteutua (siitä on puhuttu) ja teoriassa jopa kuvaillun kaltaisena, sillä tämänkin leffan oli tarkoitus käsitellä yhtä skandaalia, kunnes lakimiehet ymmärsivät, että oikeusjuttu kieltää sen. Osa tästä jouduttiin kuvaamaan uudestaan. Se ei näy ilmeisellä tavalla, mutta ei näy sekään, että kirjoittajalla on kolme Oscar-ehdokkuutta. Lopusta tuntuu uupuvan jotakin; mitä tahansa oivaltavaa.

Colman Domingo on nappivalinta Jacksonin perheen julmaksi, vaativaiseksi patriarkaksi Josephiksi. Faija voi olla käsikirjoituksen tasolla lähes puhdas roisto: Domingo terävöittää tavoitteen, mutta jo täyteläisen karismansa ansiosta hän myy Josephin omankin näkökulman. Lähiöstä on vaikea päätyä kartanoon nuorena ilman yritteliästä faijaa. Alussa Michaelin lapsuutta ja uraa Jackson 5 -bändissä käsitellään montaasimaisesti mutta sujuvasti. Vielä Thriller-albumin jälkeenkin Michael päätyi kiertueelle perheen kanssa, ja samoihin aikoihin tapahtui kohtalokas haaveri, joten leffa on löytänyt selvät ja alitajuntaa puhuttelevat keinot, joilla rajata leffa: Michaelin on itsenäistyttävä. Mahdollisesti ne keinot löydettiin uusintakuvausten aikana, joten visioon jäi tyhjäkäyntiä.

Nautin alusta (tai: muusta kuin lopusta) paikoin hyvinkin paljon. Vaikkei leffa kommentoi skandaaleja, se korostaa Michaelin outoutta. Isä pakottaa pojan hommiin. Jo pilttinä Michaelista tulee niin suosittu, ettei hän osaa muodostaa normaaleja suhteita ikäisiinsä tai muihinkaan. Peter Paniin viitataan. Nuorena aikuisena Michael adoptoi eläimiä, apinan ollessa hänen läheisin ystävänsä. Hän vaikuttaa aseksuaalilta. Se on lyhyt vaihe, joka mainitsee vitiligo-taudin ja hänen epäterveen suhteensa plastiikkakirurgiaan, mutta pienemmät silaukset viittaavat teemaan. Hymy on leveä ja silmät kirkkaat, mutta silti taustalla näkyy peiteltyä tuskaa. Rivien väliin voi projisoida paljon, varsinkin jos Jacksonia on tullut ajateltua, mikä sitten hieman kostautuu, kun matka yritetään päätellä biisien painolla ja/tai kapitalismilla.

Alussa se toimii, että säätipä leffa mitä tahansa, pian loistava biisi vahvistaa tai puijaa, että se tapahtui syystä. En veikkaa, mitä Michaelia näyttelevä veljenpoika Jaafar Jackson tekee tämän jälkeen, koska parin ensimmäisen kohtauksensa jälkeen hän ottaa roolin omakseen tavalla, jonka puhtautta voi verrata animaatiohahmoihin: en verrannut suoritusta aitoon asiaan suoraan, vaan tuijotin kiehtovaa elokuvahahmoa. Tippa vieraili linssissä useampaan kertaan. Koin lievää tarvetta kehrätä olkia kullaksi, mutta takapuoleni on lahjomaton: aidosti toimivaa tarinaa katsoo päivän, mutta ohueen punaiseen lankaan verenkierto reagoi tunnin jälkeen. Äänentoiston vuoksi tämä katsotaan teatterissa, jos tämä katsotaan.