Warner Bros. aikoi haudata Kelju K. Kojootin elokuvan verohelpotusten vuoksi, mutta kohun ja nysväyksen jälkeen se myytiin tappiolla pienelle levittäjälle. Leffan katsominen tuntuu kulttuuriteolta, eikä mieli muutu, vaikka funtsisit jälkikäteen, että tätä tosiaan kannatti harkita, jos bisnesmiehen oli pakko antaa niskalaukaus jollekin. Pidän tästä, mutta pidän myös Minecraftista ja Super Mario Galaxysta. Nämä ovat sisäpiirivitsejä. Nämä eivät saa sisäistäkään logiikkaa täysin kohdilleen, vaikka kyse on sen nostamisesta uusien fanien kosiskelun yläpuolelle. Piirit ovat laajoja, mutta Keljun kohdalla useimmat ovat unohtaneet kuuluvansa piiriin viimeisen 70 vuoden aikana. Näytöksessä oli kansaa kuin Yhdysvaltain lounaisella aavikolla ja lähinnä aikuisia.

Kelju on tympääntynyt ACME-firman tuotteisiin kuten rakettirullaluistimiin ja kuivattuihin kivenlohkareisiin, koska ne pettävät aina, kun hän yrittää pyydystää Maantiekiitäjän. Will Forten näyttelemä juristi on erikoistunut ACME:n haastamiseen. Fortella ja ACME:n pääjuristilla & koppavalla kukolla John Cenalla on historiaa. Forte ei kuitenkaan tahdo tästä vuosisadan keissiä toisin kuin vanha juonikuvaus väitti. Hän rahastaa asiakaspalautuksilla, mutta Kelju tahtoo oikeuteen, jolloin myös yhteiskunta ja ACME:n salaisuuksiin vihkiytyneet syväkurkut innostuvat. ACME omistaa kaiken poliitikkoja myöten.

Juoni on totisesti: olemassa. Juoni viehättää vaihteluna. Jokin toimii omalla painollaan, jokin muu toimii "tarkemmin ajatellen", ja sitten on pari syytä pohtia, jäivätkö uusintakuvaukset väliin ja editointi puolitiehen, kun tuotanto oli poikkeava.

Leffa ilahduttaa, koska Kelju on Kelju. Keljun tehtävä on takoa päätä seinään ja epäonnistua. Täyspitkä leffa voi hukata pallon lukemattomilla tavoilla, mutta tämä löytää aina tavan viitata perusteisiin. Jos Kelju päivitetään, niin fiksusti vain Disneyn Stitchin tasolle. Valikoiduissa animaatioissa ja sarjakuvissa Kelju puhuu, mutta useimpien iloksi hän on mykkä nyt. Kyltteihinsä hän turvautuu soveliaan absurdisti, kun hän kykenee valmistelemaan niitä vain rajatun määrän.

Ihmishahmot jäävät laimeiksi, mutta Forten nuutunut olemus ajaa asiansa, kun elämän uuvuttama käytännönläheinen juristi toimii vastapainona lannistumattomalle sekopäälle, jonka puolesta juristi joutuu tutkimaan salaliittoa. Leffa pitkälti on jatkoa Roger Rabbitille, joka kommentoi ACMEa myös. Jos leffa varastaisi senkin idean, että ihminen on piirroshahmojen entinen ja jälleen aktivoituva puolustaja, leffa voisi helposti olla syvällisempi, mutta ensin pitäisi janota sitä enemmän kuin satunnaisia toimintakohtauksia.

Koin leffan olevan hyvin hauska alussa ja ajoittain myöhemminkin, kun kohellus rikkoo odotukset siinä tutussa hengessä, että jos joku sahaa oksaa, se onkin puu, joka kaatuu. Harmittomalla tavalla kankeita ovat mm. hetket, joissa on kaksi ristiriitaista tyylivalintaa: jottei kuuluisa vierailija varastaisi show'ta Keljulta, hänen tehtävänsä on napakasti edistää juonta - ja samojen sekuntien rajoissa koheltaa saatanasti. Tarinassa on vastaavasti tai jopa enemmän potentiaalia kuin Roger Rabbitissa, jos pidämme palaverin ja kahvipannu kuumana listaamme ideat ja mielleyhtymämme niistä, mutta tekijätkään eivät jaksaneet, joten käytännössä kerronta ei käy lähelläkään klassikon lumoavaa sisäistä logiikkaa. Maailma on sama, mutta vaikka syitä olisi, panoksia ei selkeytetä kenkädippikohtauksen tyyliin. Arvostin satunnaisia sivumainintoja tyyliin "ennakkotapauksen mukaan petoeläin on ammatti".

Kunhan aivopuoliskosi ovat hitusen irrallaan toisistaan, on tilaisuuksia liikuttua lapsuuden sankarin touhuista tilanteissa, jotka eivät käy järkeen.