Tuorein sisältö

Burn After Reading

Ensi-ilta: 21.11.2008
Genre: Komedia, Trilleri
Ikäraja: 13
Jari Tapani Peltonen

20.11.2008 klo 19.00 | Luettu: 11849 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Eräs CIA:n analyytikko (John Malkovich) harrastaa kalsarikännejä, eikä ilmeisesti ole kovin kummoinen työssään, joten hän saa siirron hanttihommiin. Mies ei ole mikään iso tekijä, mutta sen verran kiukkuinen, että hän päättää naputella muistelmansa vähän niin kuin kostaakseen. Tälle hänen etäinen ja kireä vaimonsa (Tilda Swinton) vain nauraa. Muistelmat unohtuvat kuntosalille. 14-vuotiaan tasolle jämähtänyt kiltti kunto-ohjaaja (Brad Pitt) ja kalliista kauneusleikkauksista haaveileva yksinäinen vanhapiika (Frances McDormand) luulevat löytäneensä jotain äärimmäisen valonarkaa, ja päätyvät puolivahingossa kiristämään kirjailijaa.

Tähän lisätään vielä yksi kiimainen häntäheikki (George Clooney), jolla on ylläri pylläri vaimolleen ja jäynää meneillään muunkin hameväen kanssa. Yksi tyhjänpäiväinen CD-levy ja vireillä oleva avioero nitoutuvat yhteen mittavaksi farssiksi ihan vain siksi, että kaikki asianomaiset ovat uskomattomia idiootteja, jotka eivät tunnistaisi omaa parastaan, vaikka sitä hierottaisiin naamaan. Hykerryttävää ei kuitenkaan ole tyyppien uskomattomuus, vaan päinvastoin se, että tämän sortit idiootit ovat uskottavia: onhan oikeakin elämä melkoisia sankareita täynnä. CIA:n isolla pampulla (J.K. Simmons) on ihmettelemistä.

Kävin puoli vuotta terapiassa sen jälkeen, kun parhaan elokuvan Oscar meni mestarillisten Coen-veljesten ainoalle teokselle, josta en todellakaan pidä. Itsetutkiskelun, toisen katselukerran ja muiden mielipiteiden vilpittömän analysoinnin jälkeen olen viimeinkin vakuuttunut, että kaikki ovat ************ ********** paitsi minä ja Menetetty Maa tosiaan on roskaa. Nyt Ethan ja Joel Coen ovat palanneet ruotuun. Burn After Reading on jälleen yksi erinomaisen hauska ja tunnelmallinen komedia. Veljekset ohjaavat, kirjoittavat ja valenimen turvin leikkaavat, ja siinä oli laadun salaisuus. Burn After Reading naurattaa ja hymyilyttää tasaisesti, mutta olisi ongelmallista antaa esimerkki huvittavasta kohtauksesta, varsinkin kun huippukohtia ei tee mieli paljastaa. Dialogi on usein riemastuttavan reikäpäistä - mutta mieleen ei varsinaisesti jää lentäviä lauseitakaan. Coenit käskevät näyttelijöitä tekemään jotain ja yksinkertaisesti saavat sen vaikuttamaan paljon hauskemmalta, kuin mihin moni ohjaaja kykenisi. Huumori on puoliksi ajoitusta ja rytmitystä, ja Coenit katsovat sekuntikellosta, milloin mikäkin juttu on osuvimmillaan. Burn After Reading ei ole visuaalisesti Coenien persoonallisimpia elokuvia, mikä tekee tällaisesta perustason ammattitaidosta sitäkin selkeämpää.

Kuvaavinta on selittää, miksi merkitsin lajityypiksi trillerin ja komedian. Burn After Reading on tyylipuhdas komedia, mutta hyvä osa huumorista tulee siitä, että elokuva käyttäytyy kuin jännäri. Katsojan on helppo pysyä kärryillä tapahtumista, toisin kuin hahmojen. Näin ollen on hupaisaa, kun hahmot käyttäytyvät kuin vakoilujännärissä ja saavat aikaan sellaiseen kuuluvia kohtauksia, vaikkei heidän elämäänsä oikeasti kuulu mitään, miksi heidän pitäisi vaikkapa kaahailla autoilla takaa-ajon merkeissä.

Ellen olisi kitunut Oikeuden Kasvojen äärellä, väittäisin että jo näin komea kokoelma näyttelijöitä riittäisi tekemään elokuvasta katsomisen arvoisen. Toisen veljeksen vaimo eli Frances on herttainen nyrjähtäneessä roolissaan huolimatta hahmon enimmäkseen itsekkäistä aikeista. Isoja palkintoja, tai ainakin ehdokkuuksia on vähäisemmillekin suorituksille myönnetty. George antaa jälleen veijarin karisman purra ja viime vuosien tapaan muistaa näytelläkin. Brad tuntuu olevan mukana vain pitääkseen hauskaa, mikä on kivaa, eihän talitinttia tarvitse otsa rypyssä tulkita. John, J.K. ja Tilda näyttelevät samantapaisia rooleja kuin yleensäkin. Ei tämä käytännössä harmita: Tildan ollessa yhtäaikaa äkäinen, kylmäkiskoinen ja hauska, kirjoittaisin mieluummin eroottisen novellin kuin arvostelun. Pohdinpahan vain, että kun Coenit kerran komedian taitavat, saattaisi olla mukavaa nähdä pieni riskinotto, jossa tutut näyttelijät näyttelisivät "toistensa rooleja".


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Madagascar 2... Apulanta - Kuutio (K... >

Keskustelut (6 viestiä)

GanymeDes

Rekisteröitynyt 23.04.2007

20.11.2008 klo 21.31

Todellakin katsomisen arvoinen "musta" komedia.
Ville

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

21.11.2008 klo 14.42

Tämä kyllä kiinnostaa, pitääpä käydä ensi viikolla jossain päivänäytöksessä...
malakias

27.11.2008 klo 10.51

Kyllä Coenit farssin taitavat. Tämän elokuvan hienoinen puute oli liiallinen tasapaksuilu: missään vaiheessa ei oikein kunnolla irronnut. Mutta lopetus oli napakymppi, kuorrutus juustokakun päällä.
Zenrich

Rekisteröitynyt 23.07.2007

03.12.2008 klo 23.19

Loppu oli aivan täydellinen, "What the fuck?", hyvin kuvastettiin yleisön reaktiot.
Mäggäri

14.12.2008 klo 02.04

Kovat oli odotukset ja fiilis katossa mutta niin siinä vaan tais käydä että loppu tekstit oli elokuvan parasta antia.. ei vaan uponnu
Chrisberg

Rekisteröitynyt 16.02.2009

16.03.2009 klo 05.04

Hyvä elokuva oli juu... ärsyttää vaan kun tämäntyyppisiä elokuvia en ainakaan itse jaksa toista kertaa katsoa. Koko leffaelämyksen juju oli tunne että on täysin eksyksissä, avuttomassa tilassa- ei voi mitenkään ennakoida mitä tapahtuu seuraavaksi. Tai no, leffan puolivälissä oli aika selvää ettei leffa voi tässä genressä muuten päättyä kuin pamauksella. Mustan huumorin ryydittämä paskainen loppu.

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova