Tuorein sisältö

Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo: Hiekkarantaa

J.A. Kaunisto

26.03.2009 klo 15.09 | Luettu: 4289 kertaa | Teksti: J.A. Kaunisto

Hapokkaissa porilaisissa maisemissa marinoitu voimakaksikko Rättö & Lehtisalo yhdessä rock-ikoni Kauko Röyhkän kanssa - luvassa aidosti outoa. Lopulta yhteisalbumin kuvio on selkeä, Rättö & Lehtisalo goes pop ja Röyhkä kaivaa esiin iskelmähaaveiden jälkeenjääneet lyriikat. Vahvasti akustisen oloinen albumi sisältää niin reilun annoksen perinteistä iskelmäkaihoa, että välillä verkkokalvolle piirtyy kuva pakkomielteisestä Röyhkästä kyttäämässä rantapuskissa naku-uinnille erehtynyttä Suomi-neitoa. Muutamat lyriikat vaikuttavat vähintään häiriintyneiltä. Tunnelmaa vahvistaa entisestään albumin psykedeelisen alakuloiskelmän edesvastuuton rytmisaatto. Pääosan varastaa kuitenkin Röyhkän alastomaksi riisuva tulkinta, joka liikkuu hypnoottisen ja häiriintyneen välimaastossa. Paikoin Röyhkä kuulostaa kaikkea muuta kuin Kaukolta. Miehen äänikokeilut eivät kuitenkaan kuulosta temppuilulta.

Albumin syntikkaosasto röyhtäilee raukeita happokertymiä, kitarassa on vaativa mutta sähkötön kosketus. Kokoonpanon psykedeelinen iskelmäkuvaston polarisointi on juuri niin häröä kuin voi odottaa - tosin missään vaiheessa homma ei karkaa liian oudoksi ja itsetarkoitukselliseksi hapuiluksi. Paikoin ristiriita on kuitenkin hedelmällisen voimakas - kuulemma Röyhkän pöytälaatikosta löytyneiden sanoitusten parisuhdepyöritykset ja vahva ikävä toisen luo saavat rinnalleen musiikkia, joka ei sisällä helppoja ratkaisuja. Albumin nimibiisin voisi olettaa jäävän elämään, kevyen kohtalokas ja utuinen haavemaisema sisältää kaikki iskelmälyriikan kipupisteet. Kesäinen Polku on paatoksellisempi mutta hypnoottisuus on vahva tekijä. Saarenmaa on napakymppi, kaihoa vailla kompromisseja. Näin Sut Unessa on samaan aikaan indie ja moderni. Ei kai miehen tarvii aina olla macho putoaa huumoriosastolle. Kesätyttö ja Kaupungin Kaunein Tyttö ovat kovin perusvarmaa Röyhkää, tosin Rättö & Lehtisalo tekevät siivuille kasvojenkohotuksen.

Hiekkarantaa on albumi, joka vetää melkeinpä sanattomaksi. Ensimmäisen kuuntelun jälkeen herää kysymys, mitä tämä oikein on. Toisella kerralla ihmettelee, ovatko nämä herrat tosissaan. Kolmannella kuuntelukerralla vaikuttuu Röyhkän läsnäolosta. Neljännella kierroksella korva tarttuu vahvaan äänimaisemaan ja yksittäisten siivujen vahvaan seisontaan. Jo on kumma, jos kyseinen albumi jättää kylmäksi. Lopputuloksena ovat joko vihan tai rakkauden tunteet.

V2.fi | J.A. Kaunisto
< Miehet jotka vihaava... Lukija... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti

54044

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova