Tuorein sisältö

Haarautuvan rakkauden talo

Ensi-ilta: 21.08.2009
Genre: Draama, Komedia, Trilleri
Ikäraja: 13
Jari Tapani Peltonen

20.08.2009 klo 14.30 | Luettu: 24990 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

On ylvästä yllättyä, kun elokuvatus ylittää alhaiset odotukset. Harvemmin leffa yllättää alittamalla semmoiset. Haarautuvan rakkauden talo ei oikeastaan kerro riitaisasta avioerosta, vaikka tätä ajatusta on taottu kansan päihin trailereilla keväästä saakka. Pyörivään hyllyyn tumpattuja halpoja dekkaripokkareita mukaillen tekele kertoo rikollisista, jotka ovat hukanneet ison kasan rahaa, mutta ei tästä yllätyksestä tämän enempää. Äkäinen rupsahtanut akka Tuula (Elina Knihtilä) ja kalju luuseri plösö Juhani (Hannu-Pekka Björkman) ovat tosiaan eroamassa. Erilleen he eivät muuta ennen kuin talo on myyty. Kun muita juonenpätkiä on sekavasti pohjustettu, pääsemme hetkittäin seuraamaan riitelyä, joka enimmäkseen toimii viihteenä ja pienin varauksin draamanakin, toisin kuin muu soopa. Kadonneiden rahojen tapaus yhdistyy avioeroon sitä kautta, että Juhani tilaa hämärähemmolta (Antti Reini) kauniin nuoren hutsun (Anne Easteden) näyttelemään tyttöystäväänsä.

Petri Karran romaaniin perustuva käsikirjoitus, josta vastaavat Sami Keski-Vähälä ja ohjaaja Mika Kaurismäki, on amatöörimäinen viritelmä sanan varsinaisessa merkityksessä. Eikä Kaurismäki persoonattoman ilottomilla otteillaan matskua ainakaan paranna. Periaatteessa tavallinen ihmissuhdekomedia ja tavallinen jännäri yritetään sovittaa yhteen siten, että draamakomediaan kuuluvilla hahmoilla on "yllättäviä" suhteita jännäreihin kuuluvien hahmojen kanssa. Yritys ei missään vaiheessa edes näytä onnistuvan. Jos käytetään laskenta-apuna julistetta, olennaisia hahmoja on järjettömät 11. Tähän päälle tulee vielä kaikenlaista, kuten kyttäilevä naapurin setä, semmoinen Kummeli-tason koominen kevennys. Monessa tv-sarjassakin selvitään vähemmällä.

Se on amatöörimäisyyttä selkeimmillään, ettei elokuva päätä mikä on pääasia, vaan harhailee seurailemaan esimerkiksi sitä, mitä "päähenkilön" tarinaa tukeva "sivuhahmo" tekee sellaisten tyyppien kanssa, jotka ovat tukevia sivuhahmoja suhteessa häneen. Lankojen sitominen yhteen vain lisää teennäisyyden tuntua. Sääli, sillä jos pelkkää avioeroa ajatellaan, koossa on perustason setti palikoita, joista varmasti olisi rakentunut kansan syviin riveihin uppoava erofarssi. Asiat, jotka jokainen odottaakin näkevänsä, ovat läsnä. Asiat, joiden on tarkoitus tehdä tarinasta omaperäinen, ovat lainassa miltä lie Varekselta.

Juhani ja Tuula ovat julmia toisilleen luontevasti. Kun pariskunta on eräässä vaiheessa tylyttänyt toisiaan loukkauksin ja tämä johtaa silkkaan kiljumiseen, kohtaus maistuu elämältä ja vieläpä erittäin suomalaiseltakin, eli tavallaan kai persoonalliselta. Björkman ja Knihtilä tekevät töitä koko rahalla mitä heidän sitten tehdä pitääkin. Se latistaa uskottavuutta vain hieman, että molempien hahmojen paras kaveri on karannut sieltä mistä se naapurikin: Tommi Eronen on pumpattu junttigigolo ja Irina Björklund jonkinlainen Unelma Suolle -variaatio. Puskafarssin puolelle mennään viimeistään, kun soppaan lisätään pariskunnan uusina ihastuksina vääntelehtivät lahjakkuudet Ilkka Villi ja Easteden. Varsinkin jälkimmäinen pretty woman on vain marginaalisesti luontevampi kuin Speden muinoin suosimat missit. Kunnianhimoisessa farssissa - hyvässä tai huonossa - tapahtuu ihmeitä. Tässä tapahtuu paljon, mutta kuitenkaan ei oikeastaan yhtään mitään. Loppuhuipennusta ei ole. Leffa vain loppuu. Eräänlaisessa välihuipennuksessa yllätetään panevia ihmisiä. Ja kaikissa suomalaisissa elokuvissa pannaan.

Harhautuneen käsikirjoittajan lato poukkoilee ihan minne sattuu, juonesta toiseen, tunnelmista toisiin, tyylilajista toiseen. Lähinnä näyttelijäköörin parempi puoli pitää tämän sellaisen kotimaisen roskan kuin Naula päässä ja Naula päässä II: Vamma päässä yläpuolella. Suomalaisen elokuvan kausi 2009-2010 on alkanut satunnaisten hymähtelyjen ja haukotusten merkeissä. Aion painaa kaksi sormea vasten päälakeani, kaksi sormea kainalooni, pyöriä ympäri ja huutaa "daa daa dirlandaa" aina kun kotimainen elokuva saa mediassa neljä tähteä tai enemmän. Jos olen keväällä seonnut lopullisesti, se oli odotettavissa.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Iggy Pop - Prelimina... Viiru & Pesonen - Mu... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (15 viestiä)

Chrisberg

20.08.2009 klo 16.22

Olen miettinyt miksi suomalaiset elokuvat tuntuvat olevan säännönmukaisesti huonoja, ihan näyttelijöistä lähtien. Voisiko yksi syy olla se että näyttelijät ovat teatterikoulutuksen saaneita ja teatterinäytteleminen on täysin eri asia kuin elokuvanäytteleminen? Sitten käsikirjoitus, ohjaus yms aina jotenkin teennäistä ja kömpelöä.. miksi miksi? Onhan täällä leffoja tehty jo kauan.

(Naula päässä II: Vamma päässä! Huikea nimi, houkuttelee katsomaan! :D :D)
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

20.08.2009 klo 18.26

Onhan niitä käypäisiäkin. Karukoski on kelpo ohjaaja, Putoavia enkeleitä pitää katsoa uudestaan ja sen viime kauden kehutuimman tapauksen Postia pappi Jaakobille minä onnistuin missaamaan, koska olen tyhmä.
lainaa
Protec

Rekisteröitynyt 26.09.2007

21.08.2009 klo 12.12

Mikä siinä on että suomalaiset eivät myöskään oikein osaa tehdä kuin rakkaus-draama-ihmissuhde-komedia leffoja? Taino, komiikkaa niissä ei juuri ole. Paitsi se tahaton koomisuus tietty.
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

21.08.2009 klo 13.03

Aaih... saan vatsahaavan ja aivohalvauksen. Neljän tähden arvosteluja bongattu. Dirlandaa.
lainaa
Eemeli

21.08.2009 klo 14.30

Niin tain näin, luulen että kauneus on katsojan silmässä myöskin tässä tapauksessa. Kaikista koukeroista huolimatta mielestäni leffa oli hauska ja siinä oli positiivista energiaa kaiken negatiivisuudenkin keskellä. Elokuvan tarkoitus on kaiteki olla myös viihdettä, ja itse viihdyin joten eiköhän se ajanut asiansa. Toki olisi ollut kiva nähdä enemmän Wulffin, Kittyn ja Niilon tarinaa.
lainaa
Chrisberg

21.08.2009 klo 17.16

Jos ylipäätään haluaa analysoida, ajatella näkemäänsä elokuvaa niin silloin tulee luettua myös elokuva-arvosteluja. Kaikessa mitä arvostellaan on olemassa jonkinlaiset säännöt/raamit siitä mikä on hyvää ja mikä ei. Taiteessakin tekninen osaaminen, luovuus, mahdollinen sanoma jne tuo oman osansa teoksen arvostavuuteen. Silloin se ei ole vain niin että ´kauneus on katsojan silmässä lässytilää, kaikilla on mielipide´. Sitäpaitsi olen sitä mieltä että sellaisen kommentin sanoja haluaa vain nousta muiden ikäänkuin yläpuolelle. Sinänsä täysin tyhjä, lattea kommentti.
lainaa
ville-jeesus

21.08.2009 klo 19.41

Chrisberg kirjoitti:
Olen miettinyt miksi suomalaiset elokuvat tuntuvat olevan säännönmukaisesti huonoja, ihan näyttelijöistä lähtien. Voisiko yksi syy olla se että näyttelijät ovat teatterikoulutuksen saaneita ja teatterinäytteleminen on täysin eri asia kuin elokuvanäytteleminen? Sitten käsikirjoitus, ohjaus yms aina jotenkin teennäistä ja kömpelöä.. miksi miksi? Onhan täällä leffoja tehty jo kauan.


Tuo oli aika hyvin sanottu näyttelijöistä.... Suomen ELOKUVAnäyttelijät ovat laskettavissa kahden käden sormilla, sääli sinänsä.

Tuolla arvostelija sanoi että suomalaisen elokuvan kausi 2009-2010 näyttää erittäin huonolta ja olen samaa mieltä. No kuvitelkaa Dome Karukosken Kielletty ruotsalaishömppähedelmä, Johanna Vuoksenmaan Toinen halka haudasta jessus, tämä, Toni Laineen PiHALLA?!! ja sitten joku Koivusalon Pohjantähti-tulkinta.

Olisi voinut elokuvasäätiön rahoittaa noilla rahoilla Mannerheimin niin olisi edes tammikuussa -10 ollut joku leffa jota odottaa

Mitenköhän tässä käy...?
lainaa
postal_dude

Rekisteröitynyt 17.03.2008

23.08.2009 klo 00.37

Nyt kävi näin.
lainaa
Johanna

23.08.2009 klo 22.50 1 tykkää tästä

Just näin ton kaurismäen Haarautuvan rakkauden talon ja kerrankin suomalainen elokuva täytti odotukset. En olis ehkä mennnyt muuten mutta kaverit pyysi. Onneksi menin, se oli NIIN hauska. Ja niin totta samalla. Peltonen on kyllä ihan p...stä niin kuin monet muutkin itseänsä elokuvan asiantuntijoina tai kriitikoina pitävät. Ja kyllä suomalaiset näyttelijät ihan yhtä hyviä on kuin muutkin.
lainaa
Mikko

23.08.2009 klo 23.06 1 tykkää tästä

Olenkohan minä nähnyt aivan eri elokuvan kuin tuo
J .Peltonen? Menin katsomaan elokuvaa, kun olin lukenut siitä mm. Metrossa, Me Naisissa, Katsossa, Seiskassa ja parissa muussakin lehdessä, ja ihan totta Jari-Pee: neljän ja viiden tähden arvosteluita niistä löytyi! Saman verran antaisin minäkin. Ihmetyttää tuollainen omahyväinen kyynisyys.
lainaa
mama

24.08.2009 klo 08.16

Ne jotka ei pidä elokuvista voi jäädä kotiin, ei kukaan pakota. Voihan sitä aina pelata tietokonepelejä ja chättäillä. Tai katsella keihäänheittoa, siitä vasta iloa saa.
lainaa
Chrisberg

24.08.2009 klo 12.42

Laitetaan vielä lisää vettä myllyyn... Onko kukaan muu huomannut että suomalaisiin elokuviin suhtaudutaan kuin murrosikäiseen joka on aloittanut uuden harrastuksen? Että annetaan vähän lisäpojoja siitä kun elokuva on suomalainen, eikä niin paska kuin se ja se.

Ja sitten että joillekin tuntuu tulevan jonkinlainen sokeus, kun elokuvassa puhutaan suomea niin se tuntuu kotoisalta eikä viitsitä olla "julmia eikä omahyväisiä".

P.S Seiskan, Iltiksen ja Me Naisten arvostelijat ovat perusämmiä ja perusjuntteja jotka katsovat leffan arvosteluasteikolla "tuli hyvä fiilis- tuli paha fiilis".
lainaa
mama

24.08.2009 klo 23.12

Aha, tämä olikin tällainen palsta, johon kirjoittaa pääasiassa pelkkiä runkkareita, joilla ei varmaan koskaan ole hyvä fiilis mistään. Jääkää hyvästi, säälittää. Onneksi elokuva, edes suomalainen, ole teidän varassanne.
lainaa
Tiina

26.08.2009 klo 07.27 1 tykkää tästä

Harvoin olen nauranut niin makeasti suomalaisessa leffassa kuin tätä katsoessa. Ihan loistava on pakko mennä katsomaan toisenkin kerran. Näyttelijä suoritukset ovat vaan niin upeita. Viisi tähteä. On ilo olla taas suomalainen elokuva harrastaja.
lainaa
Chrisberg

Rekisteröitynyt 16.02.2009

27.08.2009 klo 11.15

Selin selittää: http://www.ess.fi/?article=246902
lainaa

V2.fi Tiktok
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova