The American

Ensi-ilta: 08.10.2010
Genre: Draama, Trilleri
Ikäraja: 13
Jari Tapani Peltonen

08.10.2010 klo 16.40 | Luettu: 6988 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

The American on klassinen draamatrilleri kuten vanhainkodin Heikki on klassinen Homo Sapiens. Harmaantunut palkkamurhaaja Jack (George Clooney) on kyllästynyt elämäänsä ilmeen puutteesta päätellen. Hän tykkää perhosista, joten sielu lienee pelastettavissa. Hyväsydäminen huora ja ennakkoluuloton pappi tukevat keski-iän kriisissä, mutta... hellittävätkö menneisyyden kahleet? Paitsi kliseepommi, The American on myös snobielokuva, joten sitä ei voida ohittaa olankohautuksella. Toisinaan tv-elokuvan ja taidepläjäyksen ainoa todellinen ero on se, että toiselle näytetään keskisormea tv-palstalla ja toista ylistävät kriitikot. Me olemme ihmisiä, me koemme. Minä väitän, että siinä vaiheessa kun tv-jännäri alkaa ramaista onttoutensa vuoksi, The American alkaa vasta avautua. Perusteluni väitteelle ovat sanahelinää.

Ruotsalaiset yrittävät tappaa Jackin, joten hän pakenee italialaiseen pikkukylään. Piileskellessään käsityöläisemme lupaa rakentaa toiselle palkkamurhaajalle kiväärin mittatilaustyönä. Juuri muuta elokuvassa ei tapahdu. Jack mököttää, kun pappi lausuu pappien perusasiat. Ilotyttö on ilkosillaan ja sitten hänen ja Jackin välille on kehittynyt jotakin. Kaikki on hidasta. Asetta kootaan erityisen hitaasti. Maalaismaisemissa ja kyläpahasen tunkkaisilla kaduilla ei tapahdu mitään. Yksi ja puoli toimintakohtausta on pultattu mukaan. Jos tekisimme kello kädessä muistiinpanoja siitä, millä rytmillä leffa esittelee tissejä, toimintaa ja hidastempoisempaa asepornoa, paljastuisiko "herrasmiehiä takuulla kiinnostavien juttujen" määrä laskelmoiduksi? No, on tämä silti taide-elokuva. Unelias tunnelmointi on sitä mikä ohjaajaa itseään kiinnostaa.

Miestä masentaa. Elämä polkee paikallaan. Onko hällä pakoreittiä? Ansaitseeko hjän mitään omastakaan mielestään? Jack on ammattinsa vuoksi vainoharhainen ympäri vuorokauden: tämä alleviivaa sen, kuinka ihmiset ovat henkilökohtaisten helvettiensä talonmiehiä vapaaehtoisesti järkiperustein. Näillä sananhelinöillä on kuitattu huomattava osa filmin selkokielisestä sisällöstä. Pappi sanoo suoraan, että on se helvetti olemassa: helvetti on rakkaudeton elämä. Latteushan on totta. Yksi toistuvista tapahtumapaikoista on kirjaimellinen paratiisi kuvainnollisen helvetin vastapariksi. Jukopliut, kun tämä osaakin olla taiteellinen elokuva.

Clooneyn suoritus on puoli elokuvaa. Clooney koettaa vakuuttaa katsojalle, ettei hän juuri nyt ole se tuttu suunnattoman miellyttävä mies, vaan tällainen ontto ihmishirviö, jota on tulkittava. Clooney siis periaatteessa näyttelee roolia päinvastoin, kuin kylmät nilkit tyyliin Harvey Keitel tai Ray Liotta joutuisivat tekemään. Näin selitän sen, miksi suorituksessa on jotakin omalaatuista. Ylenpalttista pidättyväisyyttä höystetään harkitulla määrällä vaativampaa ilmeilyä, mikä varmasti tekee vaikutuksen, mikäli tunnelma on mukanaan vienyt.

Ohjaaja Anton Corbijn on pitkän linjan musiikkivideomies. Ensimmäinen elokuva Control kertoi muusikosta. Veikkaisin sen olevan herralle hyvin henkilökohtaista, kun hänellä tässä vaiheessa uraa on lupa omaan tahtiin tunnelmoida; antaa yksityiskohdille aikaa hengittää, kuten taidekriitikko antaa päiväannokselleen. The American tuntuu vilpittömältä suoritukselta. Se on onnistuneesti mitä se haluaa olla. Kun leffa on itsevarma ja vähäeleinen, kriitikot keksivät, että tämähän on vuoden älykkäimpiä leffoja, koska Clooneyn kulmakarvat viestivät ajatustoiminnasta, ja että sinematokraphy on perin kaunista, koska kriitikolla oli liikaa aikaa kiinnittää huomiota siihen, ettei kameraa huonostikaan käytetä.

Elitismi ja ennen muuta Clooneyn tähtiasema ovat työntäneet kivan pienen filmin väärään markkinarakoon. Yhdysvalloissa pätkä oli avausviikonloppunsa katsotuin, mutta markkinatutkimus (Cinemascore) kertoi, että maksavat asiakkaat absoluuttisesti vihaavat tätä (kouluarvosana D-). Suomessa leffaa markkinoidaan sillä, että Irina Björklund pyllistää alussa ja mukana on myös joku Samuli. The American on miellyttävää ajanvietettä, jota on tarkoitus lähteä katsomaan päinvastaisessa mielentilassa kuin energistä ja uskaliasta hömppähupailua Salt.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Legenda suojelijoist... Liekki - Paimen... >

Keskustelut (5 viestiä)

Execta

Rekisteröitynyt 10.04.2007

08.10.2010 klo 16.49

"Suomessa leffaa markkinoidaan sillä, että Irina Björklund pyllistää alussa ja mukana on myös joku Samuli."

Hahhah, "joku Samuli". :D
Slobber

Rekisteröitynyt 13.09.2007

09.10.2010 klo 00.58

Jos tässä leffassa Irina pyllistää, katon tän heti! Kiitti!
angel_eyes

Rekisteröitynyt 18.03.2008

09.10.2010 klo 15.03

Onkos muuten Despicable Me tulossa arvosteluun?
jeremy

09.10.2010 klo 18.57

Kait nää siin saltin judensseissa oo saanu pillua ku jaksat hehkuttaa..... ei kukaan voi tosissaan olla sitä mieltä et se oli nokkela, ja hyvin kirjotettu!
Chrisberg

Rekisteröitynyt 16.02.2009

10.10.2010 klo 14.43

Heiiii J-P miksei ole kolumnia? Mä en näe, miksi en näe, miksi ei oleeee?

Kirjoita kommentti

79146

V2.fi:n joulukisa - Voittaja joka päivä!
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova