Tuorein sisältö

Sovinto

Ensi-ilta: 11.03.2011
Genre: Draama
Ikäraja: 15
Jari Tapani Peltonen

11.03.2011 klo 14.00 | Luettu: 6892 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Juopon pentuna on ikävä varttua. Ja oliko muuta sanottavaa? Romaaniin Sikalat (Svinalängorna) perustuva ruotsalaisdraama arpoo itselleen suomenkielisen nimen Sovinto. Kun Aili-mummolta (Outi Mäenpää) on veto lopussa, tytär Leena (Noomi Rapace) saapuu sairaalaan kaunoista huolimatta. Ehkä Leenalla on sovinto mielessä. Ehkä hän suomentajan mielestä koettaa tehdä sovintoa universumin kanssa. Ehkä hänellä viiraa päässä. Rapacen tehtävä on näyttää poissaolevalta ja terrorisoida omaa perhettään kiukunpuuskilla. Leijonanosa leffasta keskittyy menneisyyteen. Tyttönä ja naisena Leena on passiivinen ja yksioikoinen ollakseen päähenkilö. Kaavamainen draama tarvitsee lähinnä tunteelliset näyttelijät ja pientä särmää. Kun leffa liikkuu kahdessa aikatasossa, oikeutettua on vaatia sitäkin, että temppuilu vahvistaa eikä heikennä draaman tenhoa.

Romaani varmasti käsittelee asioita, jotka elokuva luettelee. Se on Moilasen perhe, joka muuttaa Suomesta Ruotsiin. Äiti Aili puhuu kieltä. Isä Kimmo (Ville Virtanen) pärjäilee sillä. Sopeutumisvaikeuksia miehellä taitaa olla: tämä on aistittavissa. Se ei ole, että nuorta Leenaa (Tehilla Blad) tai pikkuveli Sakaria (Junior Blad) harmittaisi muu kuin viinalla läträys. Ovatko lapset alkujaan suomenruotsalaisia? Suomen kieleen he eivät tunnu reagoivan. Perussuomalainen isi on maistissa ajan mittaan yhä ankarammin. Äidin synti on se varsin yleinen. Hän olisi siedettävä mutsi, jos hän ajattelisi yhtään, missä ilmapiirissä lapsia sopii kasvattaa.

Äidin ja tyttären vuorovaikutus sairaalassa on hätäistä ja päämäärätöntä. Leena ei ole päässyt "tapahtuneesta" yli. Mitä on "tapahtunut"? No, alkoholismi on ikävä juttu. Lisäksi leffa koettaa bluffata, että Sakarille on tapahtunut jotakin, mitä voidaan kutsua juonenkäänteeksi. Kuitenkin ainoa syy, miksi informaatiota pantataan, on se, että ilman kummittelevaa epävarmuuden tunnetta vetelä paketti ei pysyisi kasassa alkuunkaan. Kelpaako kohtaus, jossa sisko peittää pikkuveljen korvat, kun vanhemmat mäiskivät toisiaan? Kohtaus on lukemattomia kertoja nähty. Köyhän miehen psykologina väitän, että jos katsoja kuvittelee, että tarina on menossa johonkin, kohtausta on helpompi arvostaa, koska se tuntuu osalta matkaa, eikä yhdeltä tarinan vahvimmista kohtauksista, mikä se tosiasiassa on.

Leena on uimari. Muutaman kerran harrastusta hyödynnetään näppärästi: Leenan mielentilaa onnistutaan valaisemaan. Syvemmälle ei sukelleta. Leenan on ehdittävä kärsiä hiljaa historiansa molemmissa päissä. Leenan ja naapurin tytön suhde jää sivuhuomautukseksi, vaikka alkava ystävyys olisi erinomainen tapa selittää A. mistä Leena tulee, B. mitä hän miettii, C. missä olemme nyt ja D. mitä muut miettivät. Ystävänsä luona Leena joutuu tiskaamaan, koska ystävän isä on turhantärkeä Pekko aikamiespoika – tämä on silkkaa ajanhukkaa. Eräässä kohtauksessa Minna Haapkylä ilmestyy tunteilemaan, että antakaa hänen auttaa. Häh? Ei kun niinhän se olikin: hän vilahti ohimennen tarinan alkupuolella. Leffa panostaa mihin milloinkin.

Nuori Tehilla Blad on asiallisesti viaton. Virtanen on asiallisesti sekaisin. Vakuuttavaksi voidaan luonnehtia räväkkää Mäenpäätä, joka ehtii rakentaa kokonaisen hahmon, jonka luonnevirheitä ja ristiriitaisuutta empaattisempi katsoja ymmärtänee paremmin kuin lapsellinen aikuis-Leena. Huono ei ole Rapacekaan, ei edes Pekko, ei edes ohjaaja Pernilla August, jos ajatellaan pinnallisesti ja tyydytään muodolliseen pätevyyteen. Käsikirjoitus on yksiselitteisesti ala-arvoinen.

Elokuva voisi olla arvokas, ja suomalaisille vielä arvokkaampi kuin ruotsalaisille. Suomalaiset ovat maahanmuuttajia. Heillä menee huonosti. He syrjäytyvät. Näkökulma on lasten - voi, mitä lapsille käy?! Onko tässä luokkayhteiskunnassa mitään järkeä? Romaania on kuvailtu tähän tyyliin. Elokuva sivuuttaa tällaiset asiat, käytännössä jopa lasten näkökulman. Leffaa ei kiinnosta. Sovinto on pinnallinen ja kömpelö filmi katkeroituneesta kolmekymppisestä muijasta, jolla menee hyvin ja joka ei silti ole ottanut itseään niskasta kiinni ja noussut surullisen lapsuutensa yläpuolelle. Byhyhyy.


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Kohtalon valvojat... RoutaSielu - Pimeys... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova