Säkylässä vuonna 1999 perustettu The Grammers on julkaissut viidennen albuminsa. Yhtye on selvästi zeppelininsä ja purplensa kuunnellut. Hammond soi iloisesti ja tarttuvat kitarat sekä kertosäkeet seuraavat toinen toistaan. Tämän lisäksi laulaja Hannu Vainionpäällä on komea ääni, joka kestää kyllä vertailun tämän genren sisällä. Electra magic ei sinänsä tarjoa mitään uutta tai mullistavaa mutta retroilee sitäkin tyylikkäämmin. Ei muuta kuin jalka monitorille ja menoksi!

Levy alkaa kolmella vauhtipalalla, joista ehkä toisena kuultava Million jää parhaiten päähän soimaan. Kunnon progeilun pariin päästään levyn ensimmäisellä viisiminuuttisella Silver of zion, joka voisi olla suoraan Dion katalogista. Tarttuvia kappaleita albumilla riittää. Siitäkin huolimatta, että kappaleet ovat hyviä, pieni typistäminen olisi ollut paikallaan. Vaikka suoranaista puutumista ei kuuntelijalla tapahdu olisi lopun parin pidemmän biisin poisjättäminen tai kappalemäärän lyhentäminen kymmeneen tai kahteentoista napakoittanut kokonaisuutta kummasti.

Kasarimusiikki on täynnä kliseitä ja muutamia hauskoja yksityiskohtia on myös The Grammersin uutuudella. Levyn kansi, joka on Heikki Väyrysen käsialaa, ei jätä epäselvyyksiä siitä minkälaista musiikkia levy sisältää. Biisien nimistä täytyy mainita Schenker (loud & proud), joka ei voi olla viittaamatta legendaarisiin saksalaisiin kitaraveljeksiin. Soldier of Neptune on vain lyhykäinen intro mutta muistuttaa silti mukavalla tavalla Deep Purplen Soldier of fortunesta.

Electra magicilla kuullaan muutamia mielenkiintoisia vierailijoita. Osittain Turussa äänitetyllä albumilla soittavat nimittäin kulttuuripääkaupungista tutun Dasputnikin Sini saksofonia sekä monessa mukana oleva Taneli Hildén huilua. Vokaaleja on äänitetty myös Seawolf Studioilla ja Hannu Leidén laulaa taustoja. Ahkeralla keikkailulla suosiotaan lisänneen The Grammersin soisi tulevan huomatuksi myös levyllä.

Petri Kipinä