The Handmaid's Tale 1-4: gynekologi yllättää iloisesti, jos traumat haihtuvat parissa vuodessa

Kerronta on yhä terävää juntin standardeilla, mutta pelko juosten pissimisestä kävi mielessä. Urputtavalta orjalta voidaan viedä silmä tai naurunappula, mutta takauma paljastaa, että kun June melkeinpä pakeni, hän vain sai piiskaa sinne, minne kamera ei eksy (jalkapohjille). Kaveri karkasi hänet hylättyään ja se on olevinaan yhteisymmärryksen hetki: "kunhan edes toinen". Kliseinen kohtaussarja tuoksahtaa sille, että jälleennäkeminen on kriittinen tuleva käänne, eikä sarja veny uskottavampaan alustukseen.

Jakso yrittää. Takaumakaveri kaiverteli viestejä vessaan, joten kaivertelu on merkittävää Junelle, joka on nykyisyydessä tuijotellut komeronsa kaiverruksia emäntänsä suututtua. Nämä rinnastukset ovat usein koskenlaskijaa sosekeitossani. Jakson alussa myhäilin, kun takaumakaveri epäili sarkastisesti, että orjattariin pumpataan spermaa pipetillä, kun taas nykyisyydessä mainittiin Raamattua vääristelevä panoseremonia: kohtausten side yllytti maistelemaan kulttuurin kieroumien vivahteita. Toisaalta jakso avoimestikin selittelee jo selitettyjä asioita.

Nykyisyydessä jännitteet toimivat. June ei ole raskaana. Arestin nuuduttamana hän päätyy gynekologille, joka kohteliaasti kysyy, saako nusaista, jos vika on isännän spermassa. Ei nyt. Ok. Junella kilahtaa silti matkalla kotiin. Niinpä. Kirjoitin tähän manifestin siitä, mitä ajattelen gynekologeista ja urologeista - #trauma -, mutta harrastan itsesensuuria siltä varalta, että vehje tilttaa lähivuosina. Alapäähän fiksoituneet ja anaalivaiheiset todennäköisesti lukevat juttujani.

Isännälläkin on yllättävän kohteliaita vaikeuksia raiskata Junea, johon hän hieroi tuttavuutta lautapelin merkeissä. Äijä on sosiaalisesti tyhmä, mutta tyylivalinnoista huolimatta en menisi ylistämään sitä naisellisen viekkauden riemuvoitoksi, kun June yrittää vähän pelata tilanteella.


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Jakso 1-3 --- Jakso 1-5 >

Katsottu: HBO Nordic