Mindhunter 2-8: paljastuisipa, että sankarit tekivät sen itse

Taisin intoilla, että kun David Fincherin raskaimman trillerin Zodiacin pidennetty versio on liian lyhyt, Mindhunter palvelee. Suhtaudun yhä kunnioituksella asiapitoisuuteen, mutta epäkohdat ovat nakertaneet luottamukselta pohjan. Huomaan analysoivani useammin tekijöiden kuin rikollisten häiriöitä.

Homman vetäminen läskiksi saattaa olla elämyksellisin asia, jonka huipennus voi tehdä. Atlantan lapsimurhat ovat pääasia. Agentti Tenchin pojalla on ongelmia ja agentti Naisen tyttöystävällä on huoltajuuspulma. Jos Saw-leffojen intensiivinen yllätysmusiikki pärähtäisi soimaan ja montaasi selittäisi, kuinka Tenchin ja Naisen sivujuonilapset ovat syyllisiä lapsimurhiin, ei olisi mitään, mihin aidosti pettyisin, joten ilahtuisin. "OMG - kaikki sittenkin täsmää!"

Kaikki selvästikään ei täsmää. Lasten käsittely voi olla fiksua, kun kaupunki pelkää omiensa puolesta, mutta ei kausi montaa sekuntia lapsinäyttelijöille anna, eikä materiaali luo selkeitä siltoja, kun käsitellyt lapset ovat itsessäänkin ongelma. Hahmot yrittävät ymmärtää A. kuka on lapsimurhaaja ja B. miten elää omaa elämää lasten kanssa ja teemoilla on yhtä paljon yhteistä kuin araknofobialla ja Simo Salmisen hämähäkkilaululla.

Agentti Holden epäilee teorioitaan ja kollegan motivaatiota. Hän oli kiehtovin hahmo viime kaudella, mutta paljonpa hän on tehnyt sen jälkeen, kun hänen paniikkihäiriöitään mainostettiin huvin vuoksi. Sanailen, että "lusittavana" on vielä yksi jakso, mutta en viittaa siihen, että tutkimusten junnaaminen ja merkityksettömät kyttäyskeikat uuvuttaisivat: realistisen tylsät kohtaukset kuuluvat asiaan.

Pettymyksestä huolimatta oletan seuraavan jakson terävöittävän kauden pointin.


Keskiarvo 18 jakson jälkeen:


< Jakso 2-7 --- Jakso 2-9 >

Katsottu: Netflix