Cursed 1-2: kaavamaista keskiaikafantasiaa puolinopeudella Netflixissä

Se kunnianhimosta. Pilottijaksolla oli kiire selitellä ja tarjota maistiainen kaikesta jäynästä, mutta nyt sarja jo toistaa itseään.

Nimue lähti seikkailemaan turvanaan vain taikavoimat, joita hän ei ymmärrä. Hän palasi takaisin. Sitten hän lähti seikkailemaan turvanaan myös taikamiekka, jota hän ei ymmärrä. Taas hän tapaa ritari Arthurin. Taas hän riitelee Arthurin kollegan kanssa. Kun useat kohtaukset ja takaumat ovat selventäneet, että Nimue ei ole uhri, vaan soturi, näemme takauman, jossa hänen äitinsä muistelee juuri nähtyä takaumaa tsempatakseen, että Nimue on soturi, eikä uhri.

Olisipa fantasiasarja, jossa Arnold Schwarzeneggerin näyttelemä kuningas Conan sanoo pojalleen: olet löllykkä nössö, eikä haittaa, mutta valitse leveä puu, jonka takaa heittelet parannusloitsuja, sillä on jousiampujiakin.

Hahmojen ehdoilla tunnelmointi on tapa korjata kurssi selittelyn jälkeen (kuten Brave New Worldin 2. jakso juuri osoitti), mutta aikatasojen välillä poukkoilu ei luo kuplivaa kuvaa siitä, missä Nimue on menossa henkisesti nyt. Kun ikävyyksiä tapahtuu, takauma tai siirtymä vakuuttaa, että tämä on normipäivä. Laajemmasta tarinasta ei ole kysyttävää. Excalibur on tärkeä. Viedään se jonnekin. Kirjoitin ensin, että lopussa avataan renttu-Merlinin kyseenalaisia suhteita, mutta vihjailua se on, ja visio Merlinistä tuli selväksi viimeksi muun tavoin.

Pilottijakson olisi voinut venyttää puoleentoista tuntiin. Kiukkuillen ilmaistuna tämä on leikattu osuus vedellä jatkettuna. Pikkutyttöjä kynsivä demonikarhu ei ole vettä, vaan sen takauman itsevarmalla eli vähemmän silputulla versiolla sarjan olisi voinut aloittaakin.


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 1-1 --- Jakso 1-3 >

Katsottu: Netflix