X-Men '97, jaksot 7 ja 8: fokus löytyy, joten sarja on yleissivistystä kaikille X-Men-faneille

Jättirobotin godzillaversion isku mutanttien omaan valtioon ei jää sivujuoneksi. Mutantit ovat hyvin harmissaan kuolonuhreista ja turvallisuuden tunteen menettämisestä. Pari tasapainoistakin tyyppiä ns. angstailee. 7. jakso on omistettu pääasiassa reaktioille, mutta lopussa syyllisten tutkiminen johtaa uusiin käänteisiin ja taas iskevään riehumiseen.

Elokuvamaiseksi "hidastuva" kerronta on paras mahdollinen uutinen. Onnekkaasti en tylyttänyt liikaa ajoittain puolikoomista hösötystä, joka on omanlaisensa nautinto. Kun sarja on jatko-osa, joka ei voi olettaa, että kaikki kiinnostuneet muistavat tai ovat katsoneet eri ikäryhmälle tehdyn alkuperäissarjan 90-luvulla, on loogista töräyttää runsaudensarvesta soopaa reteästi kauden alussa ja vakavoitua nyt, kun kaikki ovat ymmärtäneet, miten paljon jatkumossa on meneillään. On avaruusolentoja, aikamatkustusta, klooneja, nyt jo muitakin tuttuja Marvel-sankareita kuin mutantteja, jne. Moni asia kytkeytyy olennaisesti kauden pääjuoneen ja moni ei, mikä on yhtä olennaista ja nättiä.

8. jakso aloittaa kauden kolmiosaisen huipennuksen. Jättirobottijuoni syöksyy kyborgizombiesoluttautujavaiheen kautta invaasioon. Herra Pahuus on vain yksi peluri ihmiskunnan tulevaisuuden määrittelevässä juonessa, jossa ihmiset yritetään nostaa mutanttien tasolle ja ohi. Rytmi tuo nyt mieleen mm. DC:n kiitellyt piirroselokuvat, mutta kerronta on yhä nopeaa, joten 8. jakson loppu on hengeltään lähempänä elokuvatrilogian 1. tai 2. osan huipennusta kuin lämmittelyä. Koko elämä räjähtää, yksinkertaistettuna.

Se ensivaikutelma, ettei sarja tahdo hävitä vertailua entisten lasten vääristyneille muistoille, tarkoittaa vahvistetusti 90-lukua rajumpia otteita ja sitä, että tekijät kunnioittavat hahmoja vanhoina ystävinään.


Keskiarvo 8 jakson jälkeen:


< Jaksot 5 ja 6 --- Jaksot 9 ja 10 >

Katsottu: Disney+