Snowpiercer 4-7: humpuukihömppäsarja ymmärtää elää vähän

Aika ajoin on kiintoisaa huomata, miten selkeä A- ja B-luokan välinen huntu on. 90-luvulla Snowpiercer olisi ollut "A-luokan scifiä". Perusidea on 10 kertaa rikkaampi kuin The Last of Usin. Silti Snowpiercer on moderni B-sarja, koska takkuileva, tunkkainen nippelitieto hylätyssä varastorakennuksessa on luonteeltaan suurkuluttajien tumputusta, kun taas The Last of Usin yleisinhimillinen, ontto paskanjauhanta tyyriissä lavasteissa loogisesti viettelee valtavirran pässit.

Se on klassista B-kerrontaa, kun alkuperäisistä roistoista tulee sankareita, kun pahuudesta on imetty mehut mutta naamoihin on totuttu. Sean Bean oli perkele, mutta nyt hän värisyttää naamaa. Joskus paha & taas palaava Jennifer Connelly ilmaisee tiukalla asenteella ja pullealla otsasuonella olevansa "pitkälti oikeassa", vaikka hän on tukenut uuttakin pahista. Sivuhahmoistakin vetoavin oli konna, vaikkei kukaan sitä enää muista. Sankari Layton on ***** idiootti.

Ts. kun pistin jakson tauolle puolivälissä, muistiinpanoni olivat puutaheinää.

"Konkretiaa." Layton saa tyttärensä takaisin, koska niin sanotaan. Uusi roisto kukkoilee ja uhkaa eliminoida Beanin, mutta Bean pääsee niskan päälle, koska niin sanotaan.

Lopussa on aitoja, jääkauteen itseensä liittyviä käänteitä, jotka selventävät, missä merkeissä kausi aikoo päätellä koko sarjan. B-luokan standardit laajasti huomioiden nyökkään, että näin sitä pitää. Elämän tarkoitusta käänteet eivät terävöitä. Kun uutta rakennetaan, vanhoilta ansioilta vedetään töpseleitä. Ongelma on sekin, että vetoavin sankari on lomatyttö Connelly, kun voimasuhteet pyritään uusimaan. Kausi kuitenkin aidosti yrittää. Aina kun niin käy, tahdon kirjoittaa That'll Do Pig.


Keskiarvo 37 jakson jälkeen:


< Jakso 4-6 --- Jakso 4-8 >

Katsottu: SkyShowtime