Chief of War 2/9: havaijilainen Rambo Jason Momoa

Ns. takavetoisen sarjan pilottijakso hoiti rutiinit sujuvan kaavamaisesti. Jason Momoan näyttelemä kokenut 1700-luvun sotapäällikkö jatkoi ylempiensä kunnioittamista, mutta sankaruuteen sisäänkirjoitettu vastentahtoisuus korostui, kun esimies paljastui psykopaatiksi. Sankari on surkea ihmistuntija? Käsikirjoitus maistuu liikaa, jotta hän olisi muuta kuin Momoa.

Mutta Momoa on magea. Ei tule mieleen, kuka olisi kovempi kolli tässä roolissa: ei ainakaan kusipullo Dwayne Johnson, koska puhun kokonaisvaltaisesta karismasta vuonna 2025. Jakso vahvistaa hahmon lähtevän etsimään kunniallisempaa polkua, joten hän saa psykopaatit peräänsä, joten hän ramboilee (first-bloodailee) jakson verran. Aivot narikkaan, niin ei tarvitse piitata mm. siitä, että tapa, jolla eräät lausuvat havaijinkielisen dialoginsa, tuo mieleen puheterapian tai morsetuksen. Vai-a-na, o-ha-na, hu-la hu-la, kok-oni-koi.

Mausteeksi on taas hallusinaatioita ja puhetta ennustuksista ja hovielämästä, hovin ollessa kuoppa tai kaislamaja. Eurooppalaisia hahmoja ilmestyy rannalle jakson alussa, ja lopussa on jännitteitä ja vihjeitä tulevasta. Tämä ei ole ensikontakti, ja se on asiallista, että juuri nyt tulokkaiden tehtävä on ihmetellä paikallisten tärkeämpiä kuvioita. Mm. käyrällä kepillä ja hiusharjalla kansaa teurastava päähenkilö ei ole vakuuttunut pyssyistä.

Se on hyvä merkki, ettei näin simppeli 2. jakso sattunut (vaikka 2 jaksoa on jo leffa).


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 1/9

Katsottu: Apple TV+