Stranger Things 5-5: paljon melua tyhjästä ja lisää joutavasta

Vaihdan hokemaa. Hahmojen määrä ei olisi ongelma, jos heillä olisi eroja. Näyttelijöillä on, mutta he lukevat paperista samoja kehäpäätelmiä naama peruslukemilla, sitten ehkä itsetyytyväisesti hörähtäen.

Rennot populäärikulttuuriviittaukset tekevät soopasta entistä tervaisempaa (kuten ehkä arvosteluistanikin). Yksi asia alkoi kiinnostaa. Jos oletetaan, että moni meistä ymmärtää sarjan Dungeons & Dragons -viittaukset, moni meistä on kokenut mestariteoksen Baldur's Gate III. Moniko meistä on kausien 4 ja 5 välissä käyttänyt 50-200 tuntia Baldur's Gate III:n keskimmäiseen näytökseen, joka on sen verran raskas, että moni meistä ehti toivoa sen päättyvän? Tyylillisesti se edustaa samaa syöpäkasvainsynkistelyä kuin tämä loputon sarja.

Itselleni jakson huippu on kahden satunnaisen hahmon riita koskien sitä, oliko satunnaisempi hahmo miten turha pari vuotta sitten. Tunteet kuumenevat, joten hetken uskoin, että sarjassa on yhä johdonmukaisia ihmissuhteita & olen vain unohtanut seurata niitä! Käytännössä hahmovetoiset hetket tapahtuvat töksähtäen kuin monivalintaroolipeleissä, joten sehän on kiva, että yksi ropevertaus on ansaittu.

"Harri, siä oot veleho", ilmoitti 4. jakso. Jatko on muodollisesti johdonmukaista, kun "Harrin" kykyä saada yhteys pahaan laumamieleen hyödynnetään, mutta tässä vaiheessa itsesuojeluvaistoni suomentaa asian siten, että sarja vain keksii lisää tapoja pelastaa satunnaisimmatkin hahmot varmalta kuolemalta. Jakson "jännittävässä" lopussa mainitsemisen arvoista on vain se, etten usko mihinkään, mitä se maalailee.

Eilisen teeren pojille piisaa pimpelipompelia. Loikkiminen hahmon unesta uneen siten, että totuuksia paljastuu, ei varsinaisesti ollut klisee eilen, mutta tämän sarjan lyötyä tyhjää kymmeniä tunteja se lienee sitä huomenna.


Keskiarvo 39 jakson jälkeen:


< Jakso 5-4 --- Jakso 5-6 >

Katsottu: Netflix